8.4. Avovesikauden avaus!

Vielä keskiviikkona 6.4. käytiin Handyyn kanssa pirkanmaalaisella järvellä sohjon päällä keikkumassa mutta jäät alkoivat päivän mittaan mennä niin huonoksi että tehtiin harvinainen ratkaisu meidän reissuilla ja lopeteltiin päivä hyvissä ajoin ennen hämärää. Ja hyvä näin, suoraan sanottuna alkoi jo vähän pelottaa ilman Ursuittia. :D Muutaman tunnin täkyily yhden lahden pienessä kulmassa (paikkaa emme uskaltaneet jäätilanteen takia vaihtaa) antoi mukavasti tapahtumia mutta lähes järjestään nämä päättyivät hylkyihin. Lähes paristakymmenestä kontaktista onnistuimme tartuttamaan ainoastaan neljä kalaa. Runsaat tapahtumat, lupaavat ennakkotiedot järvestä ja pari raskaamman tuntuista vientä jättivät päivästä kuitenkin hyvän maun, tänne tullaan uudelleen veneen kanssa!

Talven viimeiset hauet olivat kauniin värisiä!

Perjantaina piti olla ohjelmassa pilkkikauden päätös syrjäisellä metsäjärvellä josta todennäköisesti löytyisi vielä kantavaa jäätä. Olinkin jo varautunut talven viimeiseen reissuun pakkaamalla kaiken valmiiksi torstaina työpäivän jälkeen. Arveluttavan jäätilanteen ja viime hetken vision seurauksena huomasin kuitenkin yhtäkkiä työntäväni pilkkireppua takaisin kaapin perukoille ja pakkaavani kelluntarengasta auton takakonttiin myöhään illalla. Vielä viime hetken viritykset perhovälineille ja eväät valmiiksi. Jälleen luvattoman lyhyiksi jääneiden unien jälkeen starttasin kotipihasta klo 5.15 ja hetken päästä nappasin Handyyn kyytiin. Suunta kohti Saaristomerta avovesikauden avaukseen!

Parin tunnin matkan teon ja hyvin levottomiksi yltyneiden juttujen jälkeen tiet alkoivat koko ajan pienenemään ja vihdoin auto löysi paikkansa tutun metsätien varrelta. Kamojen kasaus kesti pitkän talven jälkeen vähän normaalia pidempään mutta suht nopeasti saatiin renkaat selkään ja suunnattiin viimeiselle etapille kävellen.

Pienen kävelyn jälkeen alkoi kohde aukeamaan metsän takaa ja rantaan päästyämme totesimme veden mukavan kirkkaaksi ja fiilis vain parani entisestään. Läpän heitto hiljeni hetkeksi kokonaan, molemmat oli selkeästi odottanut tätä ja nyt oli aika keskittyä kalastukseen. Kyseisellä paikalla ei tarvitse potkia kauas vaan pelipaikat aukeavat välittömästi silmien edessä. Muutama potku rannasta ulospäin ja eikun viivaa veteen! Heitto alkaa kulkea yllättävän hyvin pitkän talven jälkeenkin ja perho löytää sinne minne pitääkin. Pari ekaa heittoa menee vielä tyhjää kauhoessa. Taitaa olla kolmas heitto kun siiman päähän ilmestyy painoa, vastaria kehiin, siellä lepää! Kevään eka perhohauki möyrii siiman päässä, ihan kiva 94 cm paksukainen. Pari kuvaa kevään ekasta ja uutta suoleen.

Kevään eka!

Heti seuraavalla heitolla sama perho, oranssi-valkoinen HD, kelpaa uudelleen. Pienet kaarrokset renkaan ympärillä ja hiukan edellistä pienempi mutta varmasti +90 cm kala käy irroituksessa. Täähän on helppoo!
Hyvän alun jälkeen meininki kuitenkin rauhoittuu selvästi. Itse lähden jostain syystä haromaan lahden toista reunaa joka ei ole ikinä oikein antanut mitään. Handyy jatkaa kuuman alueen kampausta ja hetken hiljaisuuden jälkeen alkaa sieltä kuulumaan tasaiseen tahtiin infoa kaloista. Omat perhot saa uida pitkään rauhassa lahden toisella reunalla, ei auta värin vaihdot, ei heitot keskustaan eikä tynkään. Hiljaista on. Lahden suun syvemmästä kärjestä löytyy vihdoin elämää, parilla heitolla putkeen ihan kivan tuntuinen kala käy lyömässä perhoon, ei vaan tartu. Värin vaihtokaan ei saa tätä enää ottamaan ja suuntaan Handyyn luokse kuumemmalle reunalle jossa kalaa tuntuu olevan eri malliin.

Handyylla on tässä vaiheessa käynyt useampi kala ylhäällä ja muutama on irronnutkin, joukossa tietysti se kaikken isoimman tuntuinen. Omankin siiman päässä alkaa tapahtua heti siirtymän jälkeen mutta tartutus tuottaa ongelmia. Kerran lähtee siimatkin käsiltä kunnon lyönnin seurauksena, muut irtoavat tutusti muutaman potkun jälkeen. Keli on hieno, tapahtumia tulee ja fiilis on hyvä, hetkellisesti elämä hymyilee. Meidän reissuilla homma kuitenkaan ei yleensä mene kuin elokuvissa ja nyt kaikki onkin hetken aikaa jo liian hyvin. Paluu arkeen tapahtuu hyvinkin pian kun Handyy huomaa yhtäkkiä kelluntarenkaan toisen ponttoonin vuotavan ihan reilusti. Onneksi pumppu on mukana ja muutaman heiton välein rengasta pumppaamalla voimme jatkaa kalastusta kuitenkin suht normaalisti.

Edessä aukenee viime keväänä hyviä kaloja antanut kolo kaislan reunassa ja siinähän lähdetään chartti-valkoista slinkyä kuskaamaan ison kalan otteilla. Pitkään stoppiin löysät siimat, hätäinen vastari ja raskas kala nousee pintaan meuhkaamaan. Siitä syöksyyn kohti rengasta ja talven jälkeen on tatsi niin pahasti hukassa että siiman pitäminen kireällä osoittautuu yllättävän haasteelliseksi. Kala vaihtaa yhtäkkiä suuntaa ja vie muutaman metrin siimaa kelalta kunnes ryntää taas kohti. Juuri kerkeän nähdä kalan vilaukselta renkaan alla kunnes siima löystyy. Ei prkl, sinne meni..... Ei kymppiä mut selkeä metriplus, pikkasen meinaa harmittaa mutta ei kuitenkaan paljoa, tähänhän alkaa pikkuhiljaa jo tottua. :D

Jatkan reunan ronkkimista ja tapahtumat harvenevat kuumalta alueelta poistuttaessa, muutamat karkuutukset kuitenkin vielä loppupätkältä. Palailen Handyyn luokse aloituskulmaan ja siellä on taas elämää. Handyyn perho kelpaa nopeaan tahtiin parille kalalle joista suurempi on nätti +90 cm kala.

Omakin perho kelpaa nopeaan tahtiin useammalle kalalle joista suurin on ehkä vitosen luokkaa. Jatkan eteenpäin kuuman reunan ronkkimista kohti paikkaa jossa karkuutin tuon ison. Handyy jää ronkkimaan lahden matalaa perukkaa jonka jo itse heitin aiemmin läpi. Jonkin ajan päästä selän takaa kuuluva elämöinti herättää allekirjoittaneen ajatuksista. Käännyn katsomaan, nyt näyttääkin hyvältä! Vahvistus tulee nopeasti, metrikala kuulemma kiinni! Kala on todella rauhallinen siiman päässä ja Handyy saa sen hetkessä liplockiin. Selkeä suurhauki ja suuntaamme rantaan punnistushommiin. Kala on keväiseksi merikalaksi todella laihassa kunnossa ja arvelemme sen vähän yli metrin pituiseksi ja ehkä seiskan kalaksi. Yllätys tulee kuitenkin siinä vaiheessa kun kaivetaan mittaa esille, 111 cm!! Jälleen kerran silmä oli vähän ruosteessa. Käärme antaa vaakaan lukemaksi pussin vähennyksen jälkeen tasan 8 kg, melkoisen vähän siis tuon mittaiseksi kevätkalaksi.

Vapautuksen jälkeen Handyy jää fiilistelemään kevään ekaa perhometristä rannalle kun itse suuntaan takaisin kaislan reunaan. Puikkari poimii perhon nopeasti ja hetki eteenpäin aiemminkin päivällä tapahtumia antanut kohta tarjoilee muutaman tärpin ja pari kalaa ylös asti. Suurempi ylöstulleista on ihan nätti 94 cm kala joka painaa niin raivolla pitkin pohjia että vie ajatuksissa olevalta kalastajalta vavankin kädestä. :D Pienoinen pettymys on kunnon väännön päätteeksi nähdä kalan olevan vain kutonen.

Kello alkaa olla sen verran että päätämme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vaihtaa illaksi toiselle alueelle. Tämäkin paikka kuumottelisi ja kun vielä kala on ollut nyt kohtalaisella purulla niin kovasti tekisi mieli jäädä, mutta joskus täytyy lähteä että voi tulla takaisin. Renkaat selkään ja autolle, päivän toinenkin kohde on vanha tuttu jolle olemme ladanneet suht kovia odotuksia.
Reilu tunti menee siirtymässä ja ennen vesille menoa paikkaamme vielä Handyyn renkaan. Kabanossikin on ilmestynyt huudeille ja kolmestaan lähdetään ronkkimaan kaislaa pilviseen keliin. Aloituslahti on kuollut mutta siirtymä alueen kovemmalle sektorille avaa kalahanat tämänkin paikan osalta. Hetkessä on jokainen käyttänyt karkean kalan renkaassa, parhaana Handyyn +7 kg joka aiheuttaa todella jänniä hetkiä iskemällä perhosta ohi ja jäämällä jostain niskan seutuvilta kiinni. Siinä mennään hetki vapa todella rankasti mutkalla!

Jatketaan reunan takomista peräkanaa ja nopeasti selviää että tärpit ovat nyt työn takana mutta koko on hyvää. Hirveällä kampaamisella ja väriruletilla välillä napsahtaa. Puikkareita ei näy ja nyt on sellainen fiilis että ison ikkuna on auki! Itsellä on tatsi todella pahasti hukassa ja omat perhot saa uida kaloilta rauhassa. Handyylla ja Kabanossilla napsuu kuitenkin tasaiseen tahtiin. Kabanossi näyttää jälleen kerran maagiset kykynsä tarkassa kalastuksessa ja kepittää pitkän saman kohdan hinkkaamisen jälkeen ensin arvioseiskan. Hetki vispaamista ja punavalkoinen HD kelpaa uudelleen. Hyvän painin jälkeen kehtoon sujahtaa päivän neljäs suurhauki ja suuntaamme matalaan veteen ottamaan mitat ja kuvat. Paksun kalan mitoiksi selviää 8,3 kg/101 cm. Komeeta!

 

Tuon kasin jälkeen tärpit hetkeksi loppuvat kunnes vähän edempänä alkaa taas tapahtua mutta koko on nyt pienempää. Joku nelosen kala käy Kabanossilla irroituksessa, muuten koko on peruspuikkaria. Itsekin saan pitkän hiljaisuuden jälkeen pari pientä ylös asti ja karkuutan muutaman joista yksi saattoi olla vähän isompi.
Pitkä kevätpäivä alkaa taipua hämärän suuntaan ja on viimeisen siirron aika. Vaihtoehtona on joko eteenpäin vähemmän heitetylle alueelle tai sitten ison kalan reuna uusiksi. Valitsemme ison kalan reunan ja lähdemme potkimaan takaisin päin. Kolmestaan lähdetään menemään jälleen reunaa eteenpäin hitaasti ja tarkasti ronkkien. Handyyn PuMu-väriset tarjoukset kelpaavat iltahämärässä parhaiten, Kabanossillakin taitaa joku tapahtuma olla mutta itse saan olla kaloilta ihan rauhassa. Handyylla on ihan viime hetkillä pari lupaavaa tärppiä, meillä Kabanossin kanssa alkaa juttu sen sijaan riistäytyä jo käsistä ja ollaan ihan valmiita lopettamaan. Handyy heittää kuitenkin edelleen keskittyneesti ja ihan viime hetkillä se palkitaan. Vapa jää vastarissa komeasti mutkalle, onko muka kala!? Näyttää ihan kaislatärpiltä mutta kala se on, ja iso! Kala ei painostuksesta huolimatta meinaa lähteä liikkelle ja junnaa syvällä. Hetken väsytyksen jälkeen pinnalla pyörähtää todella ison näköinen evä ja tilanne on ohi. Kunnon näköhavaintoa ei saatu ja koosta on mahdoton sanoa tarkkaan, mutta kaikesta näki että iso kala! Tämä tapahtuma jättää hieman ristiriitaisen fiiliksen muuten hienosta päivästä. Hämärässä potkimme rantaan ja on aika laskea päivän saldo. Ensimmäinen paikka jonka heitimme Handyyn kanssa kaksin antoi 17 kalaa ylös asti. Seuraava paikka antoi kolmeen mieheen 15 kalaa eli päivän kokonaissaldo on 32 renkaassa käytettyä haukea. Koko oli ihan kivaa, silmäpuntarilla yli vitosia oli 12 kpl ja seiska rikkoutui neljästi. Hieno päivä vesillä, tästä on hyvä aloittaa avovesikausi 2016!

-Suurkalastaja