Sivut

maanantai 1. joulukuuta 2014

30.11. Pumun ylivoimaa

Kabanossin kanssa lähdettiin heittämään marraskuun vika reissu. Rannassa oltiin tällä kertaa todella hyvissä ajoin, pimeässä laitettiin kamat valmiiksi ja hämärässä oltiin jo heittämässä. Kabanossi aloitti jälleen vahvasti, pari heittoa ja avauskala siiman päässä! Itse heitin tutun poukaman läpi joka edellisenä päivänä oli oudon hiljainen. Sitä se oli nytkin, tärpeittä jouduin siitä poistumaan.
Kulman takaa sain itsekin avauskalan, puikkari imaisi OrMu-slinkyn kunnolla kurkkuun. Toinenki puikkari kävi heti perään siiman päässä mutta irtosi. Sitten lahden toiselta puolelta kuului Kabanossin huuto, arvasin heti siellä taitaa olla joku vähän parempi kala kiinni. Ihan nätti se olikin, vajaa kutonen. Heti perään samasta kohdasta Kabanossille iski uudestaan mutta ei tarttunut. Saattoi kuulemma olla isompi kuin edellinen. Hyvin alkaa taas!

Jatkoin tutun reunan heittämistä jota ollaan pidetty suht varmana paikkana, isoja ei olla siinä nähty mutta puikkaria on tullut hyvin. Kokeilin useampia eri värejä mutta kaloja ei vaan kuulunut. Lopulta siiman päähän eksyi Jeppan-tyylinen PuMu-slinky. Heti oli kala kiinni ja siitä eteenpäin tapahtumia alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Kalat olivat kaikki 1-2 kg luokkaa, isompia ei näkynyt ollenkaan. Tapahtumia kuitenki tuli ihan kivaan tahtiin ja kalat ottivat raivolla perhoon. Eräskin parin kilon kala oli ainakin viisi kertaa kiinni ja aina irti, kunnes vihdoin tarttui kunnolla. Hullua...

Syvällä on!
Kabanossi joutui lopettamaan reissun kesken kovan flunssan takia, itse päätin kuitenkin jatkaa. Tein pienen siirtymän pienimuotoiseen lahteen joka on edellisillä reissuilla antanut joitakin tapahtumia. Nyt se oli yllättävän hiljainen, paras kulma ei antanut tärppiäkään. B-sektori antoi sentään terävän tärpin mutta tuo parin kilon kala irtosi. Jatkoin lahdesta ulos syvemmän ja ilmeettömän reunan ronkkimista. Nopeasti sain pari kontaktia mutta pudotin molemmat. Pieniä olivat nekin. Yhtäkkiä kaislikossa alkoi kunnon tappomeininki, kaislat heilui ja salakat sinkoili kun hauet jahtasivat niitä. Joka puolella mulisi mutta pirulaiset olivat ihan keskellä tiheää kaislikkoa, perhon ulottumattomissa. Bongasin myös kaislikon seasta kolmen kilon hauen joka yritti niellä kilon painoista lajitoveria. Melkoista touhua....
Kaislassa mulisi koko ajan ja epätoivo meinasi iskeä, onneksi ulkoreunaan tarjottu PuMu-slinky kelpasi kuitenkin parille kakkosen kalalle. Toisen tärppi jäi erityisesti mieleen. Heitto osui pieneen koloon salakkaparven sekaan ja näin kuinka kaislat heilahti takana. Pari vetoa siimasta, stoppi ja hauki polkaisi raivolla perhoon!

Jatkoin matkaa ja tapahtumia tuli silloin tällöin. Oli jännä huomata että kun sai yhden tärpin niin heti perään kävi toinenkin kala ilmoittamassa itsestään. Sitten taas hetki tyhjää ja taas pari kalaa samasta kohtaa. Puolen päivän kieppeillä meno rauhoittui hetkeksi ja pidin itsekin taukoa.
Kohta palasin kaislan reunaan ja jatkoin harjoituksia. Hetken aikaa jouduin heittämään kunnes puikkari pamautti voimalla perhoon mutta irtosi. Muutama heitto sen jälkeen jäin katselemaan maisemia ja normaalia pidempään stoppiin kävi joku lyömässä voimalla mut ei perhana jäänyt sekään. Sitten meni pitkään ilman tapahtumia. Kävin luodolla nopealla tauolla ja päätin sitten kokeilla vieressä aukeavasta lahdesta ennen siirtymistä vastarannan spoteille. Laitoin hyvin pelanneen PuMu-slinkyn hetkeksi syrjään ja kokeilin muita värejä. Tyhjää tarjosivat kaikki. Päätin vaihtaa luottopelin takaisin ja ekalla heitolla siihen iski parin kilon kala. Päivän väri taitaa olla tässä...
Loppupätkä lahdessa ei antanut tapahtumia joten oli siirtymän aika. Kohta saavuin melko ilmeettömälle reunalle joka on kuitenkin vakuuttanut aiemmilla reissuilla. Salakat saivat koko ajan kyytiä kaislan sisällä joten ainakin hauet olivat paikalla. Ulkoreunassa uitetut perhot eivät niitä oikein kiinnostaneet. Yhden kilon puikon sain ylös asti ja toisen vähän isomman karkuutin.

Vähän matkan päästä sain yhden reilun parin kilon kalan ja sitten heitin pitkän aikaa tyhjää. Päivä alkoi olemaan jo lähellä päätöstä kun saavuin samoille kulmille mistä eilen tuli kymppikala. Ensin perhoon iski reilu kolmen kilon kala joka irtosi. Pari heittoa ja sijoitin slinkyn reilusti ulos kaislasta vitaikon reunaan. Tärrpi tuli heti ja kala lähti täysin käsittämätöntä vauhtia tulemaan kohti. Mitään ei ollut tehtävissä, lapoin siimaa sisään niin kovin kuin kerkesin ja potkin samalla vastakkaiseen suuntaan mutta en saanut kalalle mitään painetta. Pohjia pitkin se tuli kohti ja oli jo ihan lähellä rengasta kunnes irtosi. Vähän meinasi harmittaa, saattoi olla ihan nätti kala. Tai sitten ei.

7,4 kg
Kymmenkunta minuuttia haroin tyhjää kunnes eräästä kolosta polkaisi voimalla. Pinta kuohuu ja iso kala siiman päässä! Kala meinasi mennä kaislikkoon mutta ei onneksi kovin syvälle. Pumppailin kalaa lähemmäs. Raivokkaan tärpin jälkeen kala tyytyi vain junnailemaan syvällä enkä meinannut saada sitä hetkeen pintautumaan. Lopulta sain sen liplockiin. Ihan nätti kala, arvioin seiskaksi. Kala pussiin ja rantaan. Painoa löytyi 7,4 kg, pituutta ei tullut otettua kun mittanauha unohtui, metrin luokkaa varmaankin. Parit kuvat ja kala takaisin. Jess, hieno kruunu muutenkin hyvälle päivälle! :)




7,4 kg takaisin kasvamaan

Potkin takaisin ottireunalle ja jatkoin kalastusta. Syönti oli nyt selvästi piristynyt ja vähän väliä perhoa revittiin raivolla. Kalat ottivat perhon lähes poikkeuksetta syvälle kurkkuun. Hetken ajan hauen kalastus tuntui taas helpolta, viimeiseen puoleen tuntiin kävi 6 kalaa ylhäällä. Kokokin oli parempaa kuin aiemmin päivällä, pari kolmosta ja yksi nelonenkin mahtui sekaan.

Nelkku
Sitten tuli pimeä ja oli aika lopettaa. Kyllä oli mukava päivä, 21 kalaa käytin renkaassa, suurimpana tuo 7,4 kg. Päivän ylivoimainen ottikone oli PuMu-slinky, sillä tuli lähes kaikki kalat.

-Suurkalastaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti