17.1. Selkävesillä

Parin vaikean lampireissun jälkeen oli aika suunnata isommille vesille. Seitsemän jälkeen aamulla lähdettiin Kabanossin ja toise n kaverin kanssa kohti järveä. Tunnin ajomatkan ja parin harhakäännöksen jälkeen löydettiin rantaan. Tarkoituksena oli käydä katsomassa parin vuoden takainen gps-piste kaukana selällä muutaman kilometrin kävelymatkan takana.

Tuskallisen kävelymatkan jälkeen oltiin vihdoin kohteessa, joten eikun onkimaan! Heti ensimmäisistä rei´istä asti oli selvää että kalaa paikalla on ja paljon. Isoakin! Vielä kun saisi ne ottamaan... Muutama ensimmäinen reikä meni tärpeittä vaikka kalaa olikin alla joka reiällä ja tasuriakin ne nousivat katsomaan mutta eivät ottaneet. Pieni palaveri Kabanossin kanssa ja päätimme etsiä vähän matalampaa vettä, nyt oltiin aavistuksen verran kutosen käyrän ulkopuolella.

Kohta löytyi reuna ja vettä oli jakkaran alla 5,8 m. Melkein heti tulikin ensimmäinen nousu ja tämä kala kävi Perzan kevennettyä täräyttämässä mutta ei jäänyt kiinni. Siihen kalojen mielenkiinto tasuria kohtaan lopahti, joitakin varovaisia nousuja mutta ei tärppejä. Oli aikaa kaiva ässä hihasta, eli pientä vertikaalijigiä kehiin! Välittömästi tärppi, ei pysy.... Kohta ottaa uudestaam ja nyt pysyy ja päivän ensimmäinen ahven jäälle. Ei ole iso, ehkä 150 g. Kalaa on alla hyvin ja äkkiä vertsu takaisin. Kohta tulee välivedestä painavampi tärppi mutta ei tartu, prkl... Jigin ympärillä on kaiun mukaan muutama isompi kala. Uusi nosto kevyesti väristäen ja yksi parvesta iskee kiinni. 0,18 mm monofiili joustaa mukavasti sormissa kun kiskon kalaa ylös. Nyt näyttäisi menevän puoli kiloa rikki! Äkkiä kala vesipönttöön ja jigi takaisin. Kaiun näyttö on kuitenkin ihan tyhjä eikä kukaan tule enää jigiä katsomaan joten on aika tarkastella äskeistä kalaa lähemmin. Painoa löytyy 655 g joten se on omalta osalta talven suurin. :) Kelin ja onkisyvyyden salliessa vapautuksen päästän ahvenen parin kuvan jälkeen takaisin kasvamaan.

Jatketaan kolmen miehen voimin onkimista alueella. Kalaa on mestalla ja hyviä nousuja tulee lähes joka reiältä mutta tärpit ovat silti harvassa. Joitakin 100-200 g perusahvenia saamme harvakseltaan.
Puolen päivän jälkeen vähäinenkin kiinnostus tasureita kohtaa hiipuu ja kalat nousevat enää harvoin katsomaan tasuria. On aika lähteä etsimään kalaa sivummalta.

Kovan hakemisen jälkeen löydän hieman ympäristöä matalamman kohdan. Syvyyseroa ympäristöön on tuskin puolta metriä mutta se jo riittää keräämään kalaa. Nyt kaloilla tuntuu olevan jopa vähän nälkä, vaikkei tasuri kelpaakaan. Sini-valko-oranssilla vertikaalijigillä onnistun saamaan yhdestä reiästä kymmenkunta kalaa putkeen. Sitten ottipeli hajoaa ahventen käsittelyssä ja tärppiväli kasvaa. Tasuri ei kelpaa juuri ollenkaan ja muut vertikaalijgit eivät myöskään saa kaloja juuri innostumaan. Joitakin yksittäisiä kaloja napsahtelee sieltä täältä. Isompia ei tästä tule, kaikki hyytyvät 100-200 g haarukkaan. Yksi parempi tärppi kuitenkin on Eepen seiskaplussassa, selkeästi isompi ahven nousee kovaa vauhtia pohjasta välivedessä uivaan tasuriin mutta en saa tartutettua raskaan tuntuista kalaa....

Iltahämärä alkaa painaa päälle ja on aika luovuttaa. Todella vaikean päivän saldo on kolmeen mieheen reilu parikymmentä ahventa. Suurin osa 100-200 g kalaa, suurimpana tuo aamun 655 g.

Ruokakaloiksi lähti setti pienempiä ahvenia

Tässä pieni videopätkä reissusta:

-Suurkalastaja