Torstaina aloittelin viikonlopun kalastusputkea suuntaamalla tällä kertaa ihan uusille paikoille. Auto löysi paikkansa metsätien varresta ja siitä kellurengas selässä kävellen rantaan. Edessä aukesi heti mukavan näköinen pieni lahti johon tuuli puhalteli. Kävin lahden tarkasti läpi saaden kaislan edustan vitaikosta päivän avauskalan, n. parikiloisen.
Päivän eka! |
Edessä aukesi syväreunainen kaislojen reunustama pikku lahti kahden kallion välissä. Muutama heitto kaislan reunaan ilman tapahtumia. Sitten yksi heitto lipsahti vähän tynkäkaislan sisälle ja papukaija-slinkyyn otti puikkari joka kuitenkin irtosi heti. Tästä innostuneena vavan vaihto, kellusiima käyttöön ja takomaan matalaan tynkäkaislan sisälle. PuMua siiman päähän ja heti tärppi. Vai oliko kuitenkin kaisla? Pyörteitä ei pintaan tullut mutta perho oli sotkussa kuten usein tärpin jälkeen. Paikkoheitto ja kala kiinni. Kyllä se kala oli! Ei ollut kyllä koolla pilattu tämäkään, puikkariosastoa.
Pidin lyhyen tauon rannalla samalla väliaikatietoja Kabanossille ilmoittaen. Ajattelin tehdä pidemmän siirtymän lahden toiselle puolelle mutta taukopaikan vierestä niemen takaa paljastui kuitenkin sen verran hyvännäköinen mesta että oli pakko heittää se ensin.
Tynkäkaisla oli tuossa ikävästi vedenpinnan alapuolella ja reunan hahmottaminen oli vaikeaa. Muutama heitto lipsahtikin rankasti ylipitkäksi ja perhoa sai kiskoa irti kaisloista. Virheistä oppii tyhmäkin ja kalastus alkoi helpottua kun löysin oikeat heittolinjat. Kaloja vain ei kuulunut, olin ehtinyt jo reunan puoleenväliin ilman tapahtumia.
Sitten tein pahimman mahdollisimman virheen. Heitin sivutuuleen ja katselin itse samalla vastakkaiseen suuntaan miltä edessä päin näyttää. Asento ei siis todellakaan ollut hyvä jos kala iskisi. Ja sehän iski, ja millaisella raivolla! Pitkään pysäytykseen joku jysäytti sellaisella voimalla että hyvä kun kesti vapa kädessä. En tiedä mikä oli mutta ehdottomasti kovin tärppi mitä olen perhoon ikinä saanut. Paikkoheitot ja värinvaihdot eivät auttaneet, sitä kalaa en enää tavoittanut.
Puskin matalaan tynkäkaislan sisälle ja sieltä sain pari pienen kalan tärppiä.
Vaihdoin lahden toiselle puolen ja lähdin kalastamaan reunaa jonka venemies oli kyllä jo heittänyt läpi. En kuitenkaan lannistunut, niin usein olen perholla onnistunut paikoista jotka veneporukka on aiemmin ronkkinut läpi. Lähes heti alkoi tapahtua kun eräästä kolosta sain useamman tapahtuman putkeen mutta karkuutin kaikki. Pieniä olivat nämäkin.
Taas hetki tyhjää ja pari tärppiä joista molemmat pysyivät tällä kertaa renkaaseen asti. Painoa keltamustaa slinkyä purreilla kaloilla noin kaksi kiloa/kpl.
Lähestyn lahdenpohjukkaa ja olen heittänyt jo hetken aikaa tyhjää. Siiman päässä on vuorostaan chartti-pinkki slinky ja sijoitan sen kaislan reunaan. Perho jää kaislaan kiinni, rykäisen sen irti ja seuraavaan stoppiin joku lyö perhoon rajusti mutta ei jää kiinni. Perhana...
Loppupätkä lahdesta ei tapahtumia tarjoa ja aika alkaa käydä vähiin. Lopuksi käyn vielä tuossa pienessä lahdessa josta aiemmin päivällä sain tuon jäätävän tärpin. Ulkoreuna on nyt hiljainen, matalasta tynkäkaislan seasta löytyy pari puikkaria joista molemmat onnistun karkuuttamaan. Sitten on aika nostaa rengas selkään ja rymytä peltoja ja metsiä pitkin autolle. Vaikean päivän saldo siis neljä haukea 1,5-2,5 kg.
Perjantaille otin taas ohjelmaksi kopaista yhden uuden paikan. Kartasta spottaan pari potentiaalista vesillemenopaikkaa. Ensimmäinen tarjoaa kuitenkin vesiperän kun portti tulee tiellä vastaan. Perussettiä saaristossa... Seuraavalle metsätielle saan vihdoin auton parkkiin joten eikun vesille! Heti toisella heitolla perho tarttuu kaislaan ja sekunnin murto-osan ajan se tuntuu kalalta. Olisihan se jo ollut liian hyvä alku. :) Seuraavalla heitolla siiman päässä kuitenkin on jo hauki, pieni sellainen ja irroittaa itse itsensä.
Uudella paikalla tuottaa taas tuskaa se että kaislan reunaa ei meinaa erottaa kunnolla ja tunne on välillä lähes sama kuin heittäisi keskellä selkää.
Kohta onneksi huomaan kaislikossa selkeän aukon jonka edustalla kasvaa vitaa. Vitaikosta löytyy asukaskin. Sinivalkopinkki-slinky kelpaa, stoppiin löysät siimat ja vastarin jälkeen mukavasti painoa siiman päässä. Kala lähtee pohjia pitkin sivulle päin ja sydän hakkaa. Nyt vois olla parempi! Kala tulee nopeasti pintaan ja hieman pettyneenä katson että ei taida olla kolmosta isompi. Renkaan vieressä kala kuitenkin vähän kasvaa ja kohta liplockissa on lahnansyönyt 91 cm hauki. Ei mikään jättiläinen mutta kyllä tämä päivän pelastaa. :)
91 cm |
Illaksi palaan vielä takaisin aloituskulmille. Keltamustaa slinkyä siiman päähän ja heiton loppuvaiheessa perho osuu johonkin. Oliko kaisla? Pieni veto vavalla ja perho tulee näkyviin ja hauki perässä. Stoppi ja parin kilon kala lataa raivolla kiinni perhoon ihan nenän edessä. Olipa hieno näky!
Iltahämärä tarjoaa vielä yhden puikkarin joten päivän loppusaldoksi muodostuu kolme kalaa ylös asti. Vaikeaa!
Lauantaiksi on sovittuna pitkästä aikaa reissu Handyyn kanssa. Kymmenen aikoihin lähdetään liikkeelle tankin ja kaupan kautta. Päivästä on tulossa ainakin kelin puolesta hieno, pilviä ei näy missään ja lämmintä on. Pieni pelko todella vaikeasta päivästä on itsellä, onneksi tuulta on sentään luvattu ettei tarvitse ihan pläkässä heittää. Perussäädöt kamojen kanssa ja kohta ollaan menossa renkaat selässä kohti rantaa. Itse jään hetkeksi rantaan soittamaan yhden puhelun kun Handyy jo aloittaa kalastuksen. Reissu alkaa hyvin, Handyy on käyttänyt jo pari kalaa renkaassa ennenkuin itse pääsen edes vesille. :D Kun itse pääsen heittämään tapahtumat loppuvat heti, olisi varmaan ollut parempi jos olisin pysynyt siellä rannalla....
Pitkään mennään ihan tyhjää heittäen, Handyyllä käynyt kolme kalaa ylhäällä ja itse olen vielä tyylikkäästi nollilla. Vihdoin taktisen siirtymän jälkeen alkaa kaloja löytymään. Käyn rannalla tauolla ja pois tullessa päätän huvikseen heittää pari heittoa ihan rantakaislaan. Heti kala kiinni! Tämä kuitenkin irtoaa. Heitto eri suuntaan ja taas joku pyörähtää perhon perässä. Hei, täällähän on elämää! Pieneen hetkeen saan PuMu-slinkyyn useamman tapahtuman mutta tartutusongelmat ovat kovaa luokkaa ja saan varmaan kuudesta tarjotusta kalasta yhden ylös. Handyy heittää samaan kohtaan spinnerbaittia ilman tärppejä. Kalat olivat niin matalassa että vesi myllääntyy siellä räpylöidessä. Päätämme antaa paikan vähän aikaa rauhoittua ja palaamme asiaan hetken kuluttua.
Heitämme hetken tyhjää muualla ja palaamme takaisin pelialueelle. Lähes samantien Handyyn perhoa viedään ja nätti +4 kg jedda käy kuvattavana! :) Heti perään on oma vuoro onnistua, kun saman kokoluokan kala poimii slinkyn ihan nenän edestä ja ihme kyllä pysyy kiinni. Samaan aikaan Handyyllä myös kala kiinni, joka kuitenkin irtoaa. Tuplanosto oli lähellä!
Handyyn n. 4,5 kg |
Oma +nelonen |
Ja kohta sitä tarjotaan. Perho pysähtyy kuin seinään ja olen ihan varma kaislatärpistä. Löysät meinaa tulla housuun kun tunnen pari raskasta pään heilautusta. Samalla kala jälleen kerran irtoaa jättäen mukavat pyörteet pintaan. Tässä vaiheessa kasetti oli jo räjähtämispisteessä, ei näin huonosti tartuta kukaan!
Jälleen annoimme paikan rauhoittua tarkoituksena heittää se vielä kerran läpi. Välissä kävimme heittämässä hetken matkaa reunaa joka on aiemmilla reissuilla jäänyt vähälle kalastukselle. Handyy näyttää jälleen maagiset kykynsä ja poimii tuolta reunalta pari nättiä 4-5 kg kalaa perholla. Kyseisen kohdan oli muuten ainakin kolme venettä jo heittänyt aiemmin läpi.
+4 kg |
Sitten on aika lopettaa ja lähteä takaisin autolle päin. Kolme ison kalan karkuutusta jättävät ikävän tunteen päivästä, tässä oli ainekset yhteen parhaimmista reissuista ikinä. Ei voi mitään, näitä vaan sattuu välillä. Vaikeasta alusta huolimatta ylhäällä käy kuitenkin 13 haukea joista Handyy napsii ylivoimaisesti suurimman osan. Neljä kalaa 4-5 kg väliin joten sentään muutama ihan nätti.
Sen verran jäi hampaankoloon noista lauantain karkuutuksista että sunnuntaina päätän ottaa revanssin samassa paikassa. Tällä kertaa suuntaan yksin sateiseen ja tuuliseen keliin. Ilma suorastaan tuoksuu kalalta. Nyt jos koskaan! Liikkeelle lähtö venähtää jälleen kerran ja vasta kahden jälkeen pääsen aloittamaan kalastuksen. Aikaa olisi kuusi tuntia. Päätän panostaa pieneen alueeseen ja käydä sitä perusteellisesti läpi.
Edellisiltana valmistunut uusi PuMu-slinky siiman päähän ja tynkäkaislikkoa haravoimaan. Kohta käy ensimmäinen n. 1,5 kg hauki irrottautumassa. Saavun edellisillan kuumimmalle spotille ja automaattisesti kiristän otetta vavasta. Nyt lyö! Vaan eipä lyökään, hiljaista on. Josko värinvaihto auttaisi? Sinipinkkiä siiman päähän ja tarjous kelpaa heti, muutamaan minuuttiin kaksi kalaa käy ylhäällä. Pieniä ovat nämäkin. Haravoin hetken tyhjää ja päätän mennä rantaan tauolle. Kabanossi soittelee ja antaa kuuman värivinkin, chartti-valkoiseen oli kuulemma napsunut parhaiten. Kaivan rasiasta sen värisen slinkyn ja palaan takaisin heittämään. Aloitan ihan rannasta taukopaikan vierestä. Siinä on todella pieni aukko tynkäkaislassa joka antoi eilen muutamia pienempiä kaloja. Muutama heitto ja yhtäkkiä siiman päässä on jotakin raskasta. Vastaria kehiin ja ihan mukava kala möyrii pinnassa. Laiskasti se kiertelee rengasta ja kohta se on jo liplockissa. Silmäpuntari tuntuu nyt kovin epävarmalta joten päätän pussittaa kalan ja ottaa mitat, rantakin on ihan vieressä. 96 cm/7,1 kg ovat paksukaisen mitat ja parin kuvan jälkeen kala syöksyy takaisin kotikoloaan päin.
7,1 kg/96 cm |
6,4 kg/96 cm |
Kaiken kaikkiaan neljä päivää merellä osoittivat jälleen sen miten oikukasta kevätkalastus ennen kutua on. Vaikeita päiviä mutta silti niin hienoa!
-Suurkalastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti