Vapun jälkeen kerkesin pitkän tauon jälkeen heittää kolme lyhyttä reissua järvelle. Näiltä keikoilta ei juuri kerrottavaa jäänyt, vaikeaa alkukevään kalastusta. Yhdellä reissulla tuli kuitenkin ihan mukava onnistuminen kun vähemmän kalastava kaveri lähti mukaan ja kepitti spinnerillä uuden enkkakalansa, +4 kg/91 cm. Tuuletukset oli melkoiset kun kala sujahti haaviin! :)
Mieleen jäi myös yksi hauska hetki pieneltä lammelta kun ensin uistimeen otti ~50 cm hauki johon sitten iski n. kolmen kilon hauki. Hetken aikaa isompi piti pienempää otteessaan, mutta päästi harmittavasti irti juuri kun olin kaivamassa kameraa esille.
Eilen pääsin vihdoin lähes viikon sairastelun jälkeen vesille. Aamupäivällä piti laittaa autoa ja illalla tulisi Suomen peli joten aikaa ei kovin paljoa jäänyt kalastukselle. Päätin kuitenkin lähteä vesille.
Ilmatieteenlaitos kertoi tuulen olevan aika kova, joten pitkään arvoin lähdenkö veneellä "kotijärvelle" jossa tuuli saattaisi tehdä kalastuksesta hankalaa vai suosiolla kelluntarenkaalla suojaisammille vesille. Pitkän arpomisen jälkeen löysin itseni venerannasta. Ja tuuli todellakin oli sitä mitä piti, puuskissa 12 m/s. Epätoivo meinasi iskeä heti mutta päätin kuitenkin uhmata keliä. Tällä kertaa jätin kovasta kelistä johtuen perhovavat suosiolla pois matkasta ja päätin heittää pitkästä aikaa hyrräsetillä. Tarkoitus oli myös uistellen kokeilla josko kutualueen edustapenkassa olisi elämää.
Venerannasta liikkeelle ja pari keppiä vetoon isoilla kalikoilla varustettuna (Westin Jätte 17 & 23 cm). Pyörähdin lenkin tutussa lahdessa todetakseni että tuuli on ihan järkyttävä. Heitin yhden ankkuripaikankin, tai ainakin yritin. Ankkuri ei meinannut pitää tuulessa, heittäminen oli tuulesta johtuen muutenkin vaikeaa, tuuli oli sekoittanut veden ym. hauskaa. Suoraan sanottuna v*tutti. :D
Harvoin jätän leikkiä kesken mutta nyt luovuttaminen oli hyvin vahvasti mielessä. Aikaa ei ollut kovin montaa tuntia joten järveäkään ei enää kerkeisi vaihtaa. Jotenkin sain itseni kasattua ja päätin suunnata kohti järven toista päätyä josta löytyisi vähän suojaisempaa mestaa ja kalastus ehkä onnistuisi jotenkin. Edessä oli parin kilometrin soutu vastatuuleen.
Todella raskaan urakan jälkeen olin vihdoin vähän suojaisammilla vesillä. Tyynestä ei tosin täälläkään ollut pelkoa, ihan reilusti kävi tuuli mutta kalastus onnistui vielä siedettävästi. Pari keppiä vetoon ja penkanreunaa pitkin soutelemaan.
Kaiku piirteli hyviä parvia penkkaan 6-8 m vesille mutta vavat pysyivät suorina telineissä.
Mutkittelin penkanreunaa pitkin eri syvyyksiä sahaten ja vihdoin lähti toisen puolen vapa taipumaan. Siimaa meni pihalle heti tärpistä ja oli selvää että ihan puikkarista ei ole kyse. Kala pyörähti heti pinnassa ja tulikin sitten suht rauhallisesti veneen vierelle jossa tyypilliset pään ravistelut ja siitä haaviin. Jes, päivä pelastettu! Mittaa 17 cm PuMu-Jätteen ottaneella kalalla oli 97 cm. Pari kuvaa ja laiheliini takaisin järveen lihomaan.
Kalastus jatkui uudella innolla mutta lisäkaloja ei enää tullut vaikka hieroin tuota samaa penkkaa oikein antaumuksella. Kuuden aikoihin soutelin kaislan reunaan ajatuksena panostaa viimeiset pari tuntia heittelyyn. Vene ankkuriin tuttuun paikkaan ja eikun kumia uimaan. Kohta ottikin puikkari Foxin kumiin mutta ravisteli itsensä nopeasti irti. Ulkoreunasta ei muita tapahtumia tullut joten spinneriä siiman päähän ja kortteikon sisälle pitkää heittoa. Kohta tulikin ensimmäinen spinneritärppi ja ihan hyvän tuntuinen kala riehui muutaman sekunnin siiman päässä kunnes irtosi. Prkl...
Hetki tyhjää ja puikkari kävi veneessä. Nyt on sentään vähän tapahtumia!
Siirsin veneen houkuttelevaan kaislankärkeen josta on joskus jotain tullutkin. Ei kuitenkaan isoa kalaa ikinä ylös asti. Uintivuoroon pääsi Iso Jiin rasiasta haalittu pinkkivalkoinen Foxin kumi. Pitkä heitto myötätuuleen ja kala kiinni! Puikkari käy irrottautumassa.
Muutama heitto tyhjää ja sijoitan kumin jälleen myötätuulen avustuksella niin kauas kuin lähtee. Tällä kertaa kuitenkin n. 15-20 m kortteikon reunasta ulospäin 2,5 m veteen. Muutama kammenpyöräytys, stoppi... ja PAM! Joku lyö todella rajusti kumiin kiinni, pyörähtää pinnassa ja lähtee tulemaan hitaasti venettä kohti samalla syvällä junnaten. Sydän hakkaa ja mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Nyt voisi olla hyvä kala, vai valehteleeko vain? Kala on jo lähellä venettä ja se junnaa edelleen pohjassa. Nyt on pakko olla iso! Kohta kala vihdoin näyttäytyy veneen vieressä, ravistelee päätään ja syöksyy veneen alle. On hyvä kala! Jännittävien vaiheiden jälkeen saan kalan haaviin ja tarkastelen sitä lähemmin. On se metrinen mutta tuskin kovin paljoa yli, ehkä seiskan kala. Mutta jälleen kerran silmäpuntari pettää ja pahasti. :D Sydän lyö pari kertaa tyhjää kun kaivan mittanauhan esille. 113 cm, voiko muka olla!? Kyllä se vain on, puntari tuomitsee 8,7 kg ja uusi järvienkka on siinä. Muutama kuva ja suurhauki lipuu takaisin kotiin. Huhhuh mikä fiilis! Viestiä kavereille ja pari tupakkaa, sitten kykenee taas jatkamaan.
Muutaman ankkuripaikan vielä kerkeän heittää saaden yhden puikkarin. Sitten pitääkin jo kiiruhtaa kohti rantaa että kerkeää ennen pelin alkua kotiin. Tämä reissu oli jälleen osoitus siitä että ikinä ei kannata luovuttaa vaan aina pitää yrittää loppuun asti. Tällä kertaa se palkittiin 113 cm hauella. Ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista reissuista!
-Suurkalastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti