Kuhan uistelua

Pitkästä aikaa innostuin kuhan uistelusta. Joskus muutamia vuosia sitten kävin kesäisin paljonkin uistelemassa kuhaa mutta sitten into jostain syystä lopahti ja viime vuosina olen tavoitellut kuhaa lähinnä jigaten. Nyt syttyi pitkästä aikaa pienoinen kipinä kuhan uisteluun, ja syy tähän selviää kun palataan ajassa reilu viikko taaksepäin. :)

Kaverin kanssa lähdettiin muutamaksi tunniksi järvelle haukea heittämään. Jostain tuli sitten idea että, hei uistellaanko pitkästä aikaa kuhaa? Haukivehkeiden lisäksi mukaan lähti siis muutama vetosetti, plaanarit ja pari rasiallista kuhavaappuja. Todella onnettoman haukipäivän päätteeksi lähdettiin heittämää lenkkiä syvänteen päälle ja laidoille, niille samoille kulmille mistä kuhia on ennenkin löytynyt. Kuhia vain ei ruvennut kuulumaan, pari pientä haukea käväisi veneessä illan mittaan.
Puolen yön aikoihin oltiin jo lopettelemassa ja menossa kohti venerantaa. Tutkailin juuri karttaa puhelimesta kun kaveri sanoi että "kato, nyt otti!". Käännyin katsomaan ja siinähän se oman puolen sivukeppi oli aika kivasti mutkalla. Veturivaapun ja puntin avulla 7 metriin upotettu Bomber oli kelvannut syvän päältä, veneen alla oli 22 m vettä. Sydän alkoi hakkaamaan ihan tosissaan ja kädet tärisemään kun sain vavan käteen ja pääsin vähän tunnustelemaan vastapeluria. Eihän tää liiku mihinkään! Pikkuhiljaa kala kuitenkin suostui tulemaan lähemmäksi venettä, kaveri siivosi samalla yhden vavan tieltä pois. Olin ihan varma että siiman päässä on iso kuha, haukia tältä alueelta ei ole koskaan tullut ja otteet olivat hyvin kuhamaiset. Kohta alkoi tosissaan jännittää kun veturivaappu tuli jo näkyviin mutta kala ei vielä näyttäytynyt vaan pysytteli syvällä. Sitten  kala otti pienen spurtin kohti syvyyksiä tehden voimakkaita potkuja ja pintaan kohosi mukavat pyörteet. Vielä pienet pumppaukset ja veneen perän kohdalla pintaan nousi jäätävä messinkikylki! Kaveri oli keulassa ja kuha veneen perän takana joten päätin kokeilla kalaa yksin haaviin kun se sattui juuri olemaan väsyneen oloisena kyljellään pinnassa. Se oli virhe. Haavimisyritys päättyi siihen että veturivaapun koukut tarttuivat havakseen ja juuri silloin kala rupesi riehumaan pinnassa ja sylkäisi vaapun pois. Kuha jäi parin sekunnin ajaksi pintaan paikalleen ennenkuin potkaisi kohti syvyyksiä veneen perän takana. Se oli raastava näky. :D Syvä hiljaisuus laskeutui veneeseen, oma todella idioottimainen virhe ja sinne meni ennätyskuha. Painoa on vaikea arvioida kun en ole noin isoja kuhia juuri nähnyt, mutta eiköhän se 5-7 kg haarukassa ollut. Tuosta lannistuneena suunnattiin suoraan rantaan.

Harmittavan karkuutuksen jälkeen ollaan käyty parina iltana hakemassa revanssia mutta tosi heikosti on kuhia löytynyt. Vedenlämmötkin ovat viime aikoina tippuneet parilla asteella ja se tuskin asiaa helpottaa. Viime reissulla perjantaina uisteltiin kaverin kanssa koko yö. Kala oli taas kerran todella tiukassa ja kahden alamittakuhan ja parin tärpin saldolla oltiin jo suuntaamassa kohti rantaa neljän aikaan aamulla. Kova työ kuitenkin vihdoin palkittiin kun viimeisimmillä mahdollisilla hetkillä toinen plaanari lähti lupaavasti pakittelemaan ja kaveri kepitti veneeseen uuden kuhaenkkansa, 2595g/66 cm. Siihen olikin sitten oikein hyvä lopettaa ja tyytyväisinä suuntasimme kohti rantaa. Tämä kala sai tajuamaan miten iso se viikko sitten karannut oli. Kaverin sanoin "ainakin tuplat isompi". :) No, täytyy jatkaa yritystä jos se vaikka vielä palkittaisiin tänä kesänä.

-Suurkalastaja