14.-20.9. Suomen suurimmalla järvellä

Vihdoin koitti kauan odotettu Saimaan reissu kun aivan täyteen kalastusvälineitä pakattu auto starttasi maanantaiaamuna yhdeksän maissa kohti Suomen suurimman järven selkiä. Pitkän ajomatkan päätteeksi saavuimme iltapäivällä mökille ja ei muutakun kiireellä kamat mökkiin, vene valmiiksi ja urku auki pelipaikoille. Reissun päätavoite oli saada suurhauki ja näillä vesillä uistelu on ison hauen tavoittamiseksi ehkä se kaikkein tehokkain kalastusmuoto. Reissun ensimmäinen ilta alkoikin leppoisasti uutta aluetta uistelemalla. Pitkään ei tarvinnut vetää kun syvän päältä napsahti perätysten pari pientä haukea. Lenkki kauempana ja 5,5 m matalikon päällä plaanari pakitti jo rajummin kun 23 cm PuMu-Jätte kelpasi 2-3 kg hauelle.

Komeet on värit Saimaan hauella!

Lisäkaloja ei kuulunut yhtä 17 cm vaappuun ottanutta ahventa lukuunottamatta ja päätimme käydä heittämässä erään saaren kaislapoukaman joka kesällä antoi hyviä merkkejä. Monta ankkuripaikkaa heitettiin läpi tärpeittä kovasta viehe- ja väriruletista huolimatta. Ehkä kalat eivät vain olleet otillaan tai mitä pidän ehkä todennäköisempänä, eli hauet katoavat noilla syvillä selillä kaislikkoreunoista kun vedet viilenevät? Pieni lenkki kerettiin uistella vielä ennen pimeää yhtä syvää saaren reunaa mutta yhteen lupaavaan plaanarin pakitukseen jäi tapahtumat sillä lenkillä.

Tiistaiaamu lähti käyntiin hyvällä fiiliksellä, otimme suunnan heinäkuussa löytämäämme pientä sisäselkää kohti johon oli todella kova luotto. Kesällä emme sieltä isoja vielä saaneet ylös asti mutta olimme varmoja että niitä siellä on, ajankohta vain ei ollut silloin paras mahdollinen. Laskimme vaaput veteen tutusta paikasta ja lähdimme vetämään selän keskiosan 7-9 m monttujen reunoja pitkin. Gepsiin piirtyi reittiviivaa kesällä toimineille alueille mutta kovin hiljaista oli, missä vika? Kaiussakaan ei kalaa näkynyt. Hetken hakemisen jälkeen löytyi loivasta penkasta 8,5 m vedeltä isoja lauttoja pikkukalaa ja samalla haukia. Ekalla lenkillä heti munat pois padasta pienellä hauella, tästä se lähtee! Äkkiä vene takaisin samalle jäljelle ja kaksi vapaa mutkalle, tuplat! Kalat eivät vielä isoja olleet mutta antoivat uskoa tekemiseen, ainakin löysimme jonkunlaisen haukien kasauman. Hetken päästä olimme vähän sivummalla ja aikeissa kääntyä takaisin spotille mutta päätin vaihtaa yhteen keppiin uistinta ensin. Aloin kelaamaan 23 cm Jätteä kovaa kyytiä venettä kohti kun siihen rouhaisi toistaiseksi päivän paras kala, paksuniskainen 3-4 kg hauki.

Iltapäivän tunnit kuluivat sitten todella hiljaisissa merkeissä, tuosta samasta keskittymästä yksi 2-3 kg hauki uistelemalla, muualta ei tainnut tulla tärppiäkään. Ei auttanut vaikka miten vaihtoi vaappua, vetonopeutta tai painotusta, tosi vaikeeksi meni. Lyhyt heittosessio tuulen alla selän reunuskaislassa antoi pari pientä haukea. Illan viimeiset hetket päätimme panostaa pienialaiseen 8-9 m kuoppaan jonka ympäristö antoi kesällä kontakteja parempiin kaloihin. Tapahtumilla siinä ei kesällä juhlittu mutta keskikoko tuntui olevan ihan hyvää. Montun reunalle päästessämme rupesimme kelaamaan vaappuja ylös keventääksemme hieman puntitusta, monttu oli hyvin pieni ja sen reunat matalia ja tilan puutteen vuoksi käännösten piti olla jyrkkiä joten liian raskaalla painotuksella hommasta ei tulisi mitään kun sisäkurvi nasahtaa heti pohjaan. Viimeistä vapaa ylös kelatessa kaveri stoppaili 17 cm Sepen Tuuria potkuvirrassa ja kohta alkoi vesi roiskua kun parempi hauki iski vaappuun kiinni ihan pinnasta muutama metri veneen takana! Kala pyörähti pinnassa ja alkoi uhkaavasti näyttää siltä että nyt siellä saattaisi olla se metrihauki joten kaivoin äkkiä haavia esiin. Pienet painit ja koukkasin päivän parhaan Savagearin kumihavakseen. Kala irroitti itsenä sopivasti haavissa ja päästiin heti mittauspuuhiin. 102 cm ja se on siinä, ei muutakun sikaria esiin! Painoa laihalla kalalla on vain 5,5 kg paksuhkosta niskasta huolimatta. Muutama kuva ja monttuvahti potkaisee pirteästi takaisin kotiin. Hetki menee fiilistellessä, ensimmäinen täysi päivä ja tavoite täynnä. Loppuilta ei enää mitään mainittavaa tarjoa mutta hyvillä mielin saa ajella mökille, yksi iso pelastaa päivän. Vaikeahkon päivän saldo on 10 veneessä käynyttä haukea.

Reissun ensimmäinen suurhauki!

Keskiviikkona on vuorossa uuden selän kartoitusta. Keli on muuttunut edellispäivän puolipilvisestä synkkään ja utuiseen pilvikeliin ja tuulikin on yltynyt, ei onneksi niin kovaksi että se aiheuttaisi ongelmia kalastuksen suhteen. Homma lähtee tuttuun tyyliin uistellen liikkeelle. Alkupätkä kuluu rauhallisissa merkeissä, kaiku huutaa tyhjyyttään ja vaaputkin saavat uida ihan rauhassa. Reilun tunnin uistelun jälkeen saldona on yksi varovainen tärppi. Vihdoin oikeastaan keskeltä ei mitään 10 m vedeltä löytyy kaloja ja plaanarin takana uinut 23 cm PuMu-Jätte antaa pari tapahtumaa putkeen joista toinen ylös. Uusi lenkki samalle linjalle ja vielä yksi hauki ottaa vaappuun. Kalat ovat kuitenkin pieniä ja paikka hiljenee joten jatkamme matkaa.

Loppupäivä sujuukin sitten todella rauhallisissa merkeissä. Keli vain synkkenee koko ajan ja kala tuntuu todella passiiviselta. Uistelemalla emme saa enää mitään koko päivänä, jigaamalla muutamia pieniä ahvenia ja hauen. Ahvenia löytyy kyllä hyvin selkämatalikoilta mutta kovin haluttomia olivat jigeihin ottamaan. Äkkiä menee taas päivä vesillä heikosta kalantulosta huolimatta ja pian hämärä pakottaa suuntaamaan rantaan.

Torstaina päätämme panostaa ahvenen jigaukseen vaikka vallitseva keli ei siihen touhuun olekaan se oma suosikki. Keli on edelleen synkkä ja ilmanpaineet reilussa laskussa. Aina täytyy kuitenkin yrittää joten suuntaamme veneen keulan pitkän taipaleen takana olevalle selkämatalikolle joka tarjosi meille heinäkuussa huikeaa ahvenen kalastusta. Kaiku kertoo että kalaa on hyvin mutta edelleen niin kovin passiivisia. Kovasti yritämme hakea päivän väriä ja vaihdella ankkuripaikkaa aktiivisempia kaloja etsien mutta turhaan. Ahvenet kyllä seurailevat jigejä, sen huomaa kaiusta kun heiton jälkeen veneen alle ilmestyy tavaraa vaikka kuinka mutta eivät ota sitten millään. Tuulikin alkaa yltymään ja jigaaminen vaikeutuu sen verran että päätämme suosiolla siirtyä suojaisammille vesille. Tässä vaiheessa saldona 400 g ahven ja pieni hauki.

Siirtymä salmivesille "varmojen" ahventen luo ja vihdoin alkaa jigi kelpaamaan edes jotenkin. Kala on tällä paikalla odotetusti pienempää kuin selkävesillä mutta sopivaa ruokakalaa 100-300 g. Heitämme loppuillan salmea ja saamme juuri sen verran ahvenia että niistä saadaan päivän ruoka. Sivusaaliina jigejä puri useampi pieni hauki.

Perjantaille on luvattu entistä kovempaa keliä ja suuntaammekin suojaisammille vesille haukea uistelemaan. Kohteena sama selkä josta tiistaina saimme tuon suurhauen. Aamu alkaa jälleen vaikeissa merkeissä ja avauskala antaa odottaa itseään. Vihdoin syvänteen päädystä ~6 m vedeltä saamme päivän ensimmäisen hauen, pirteän n. 4 kg kalan. Lenkki sivummalla ja samaan oranssikeltaiseen 14 cm Sepen Tuuriin iskee toinenkin hauki joka on edellistä pienempi. Käännän keulan kohti nelosen ottipaikkaa, josko siellä olisi lisää haukia? Uistelemme kovaan vastatuuleen ja samoilta kohdilta missä nelonen otti lähtee toisen puolen plaanari pakittelemaan lupaavasti jääden suoraan veneen taakse. Kaukana veneen takana hauki hyppää ilmaan vesi roiskuen, nytonhyvä! Äkkiä pari vapaa tieltä pois ja kaveri alkaa kepittämään raskaan tuntuista otusta venettä kohti. Itse hamuilen haavia käteen ja kohta hauki näyttäytyykin veneen vieressä. On se suurhauki! Vielä parit spurtit veneen alle ja sitten pääsen kauhaisemaan kalan haaviin. Pienet voitonhuudot tuulisella Saimaan selällä kun reissun toinen suurhauki on haavissa! Irroittelen HALO-värisen 17 cm Sepen Tuurin kalan suupielestä ja punnaamme kalan nopeasti haavissa. Laiha kaveri on tämäkin, painoa 5,3 kg mutta mittaa kuitenkin tasan 100 cm. Muutama kuva ja kala takaisin, sitten onkin hyvä hetki lähteä saareen paistamaan makkaraa.

Keli kovenee tauon aikana koko ajan, ensin tuulen suunta kääntyy idästä lounaaseen tuulen samalla voimistuessa ja vettäkin alkaa sataa. Tauon jälkeen ehdimme juuri laskea vesisateessa kaikki siimat suoriksi kun ukkonen alkaa jyrisemään sen verran lähellä että päätämme siirtyä vielä hetkeksi rantaan. Hetki hengailua saaressa vesisadetta tuijotellen ja ukkonenkin loittonee, joten takaisin uistelemaan!
Saamme nopeaan tahtiin useamman hauen. Paras keskittymä löytyy syvänteen päädystä metrisen ottipaikalta ja syykin siihen löytyy muutaman lenkin jälkeen kun penkan matalammalta puolelta löytyyy hajanaisia pikkukalaparvia. Tiistaina kaloja antanut penkanreuna on nyt ihan tyhjä pikkukaloista emmekä saa siitä haukiakaan enää. Uistellemme iltaan asti vaihtelevassa kelissä ja kaloja napsuu tasaiseen tahtiin. Varsinkin kaverin vavoissa uineet oranssisävyiset Sepen Tuurit ovat kovassa vedossa ja niihin ottaa yli puolet päivän kaloista.

Ilta alkaa hämärtää ja keräämme kamat ylös suunnataksemme mökille. Ajamme pienen salmen läpi ja edessä on pari kilsaa leveän selän ylitys. Kalastamamme selkä oli vähän tuulelta suojassa eikä keli siellä tuntunut liian kovalta. Nyt kova lounaistuuli kuitenkin pääsee painamaan suoraan selän vastapuolelta nostaen sellaisen aallokkon että alkaa jo ihan oikeasti jännittää kun alla on soutuvene + 4 hp kone. Hetken matkaa yritämme vastatuuleen mutta pakko on kääntyä varovasti takaisin kun keulasta alkaa tulla vettä sisään. Lähdemme kiertämään isoa saarta jonka takaa saattaisi löytyä vähän suojaisampi kaistale. En muista miten tuolla reitillä on kiviä ja puhelimestakin akku loppu joten karttaakaan ei voi katsoa, joten matka taittuu rauhallisesti kaikua tuijotellen. Ilta alkaa pimenemään ja mielessä käy ajatus että päästäänkö täältä ollenkaan pois vai joudummeko kävelemään 6 km matkan mökille? Onneksi saaren toiselta puolelta löytyy sen verran suojaa että pääsemme sitä reittiä lähemmäs mökkiä. Viimeiset sadat metrit pitäisi ajaa vielä ison selän laitaa mutta tässä vaiheessa on jo selvää että sinne ei ole mitään asiaa tässä kelissä joten jätämme veneen suojaisaan lahteen ja kävelemme viimeiset sadat metrit mökille. Olipahan ikimuistoinen päivä! :)

Lauantaina keli on edelleen kova joten otamme suunnaksi saman suojaisan selän missä olimme perjantainakin. Uistelimme tuota selkää koko päivän ja kalaa tuli tasaisen harvakseltaan. En tiedä oliko edellisyön myrskyllä vaikutusta mutta kalat olivat nyt ihan hajallaan ja ne tulivat ihan sekalaisilla väreillä. Mitään logiikkaa ei hommassa ollut. Illalla sahasimme ison kalan kuoppaa useamman lenkin verran. Taisi olla jo kolmas veto samasta kohdasta menossa kun toinen plaanari lähti pakittelemaan kivasti. Selkeästi hyvänkokoinen kala kuitenkin irtosi nopeasti. Päivän saldo oli 12 haukea ylös asti, suurimmat jäivät n. 3 kg.

Sunnuntai ja reissun viimeinen päivä. Keli on muuttunut aurinkoiseksi mutta tuulta on edelleen jonkin verran. Mökin siivouksen ja kamojen pakkaamisen jälkeen lähdemme vesille ja päätämme panostaa ahvenen jigaukseen. Ajamme alkuun ison selän selkämatalikolle ja matkalla vähän jännittää pystyykö siellä jigaamaan ollenkaan, sen verran reilusti keinuttaa. Kalaa löytyy sieltä taas hyvin mutta kovasta kelistä johtuen jigaaminen on todella vaikeaa. Muutaman tunnin ja muutaman ahvenen jälkeen päätämme siirtyä suojaisammille vesille loppuajaksi. Ajamme pieneen salmeen joka on tällä tuulella mukavan suojainen joten jigaaminen onnistuu nyt hienosti. Montaa heittoa ei tarvitse heittää kun jigi kelpaa vähän painavamman tuntuiselle ahvenelle. Kovasti lämmittää 545 g ahven vaikeana päivänä. :)

Heti perään kaverin jigiä lähdetään kuskaamaan vähän reippaammin ottein räikän soidessa. Pirteä nelosen hauki tarjoaa hienon väsytystaistelun jigivälineillä. Saamme vielä muutaman pienemmän ahvenen ja hauen, sitten alkaa ilta hämärtämään ja lähdemme ajelemaan takaisin rantaan.

Haikein mielin joutuu jättämään taas Saimaan, on se vaan niin pirun upea vesistö! Kalastuksellisesti viikko oli todella vaikea etenkin ahvenen osalta. Hauen uistelu pienemmällä selällä oli kuitenkin ihan toimiva juttu. Saimme viikon aikana 49 haukea joista suurimmat siis 100 & 102 cm. Mielenkiintoista oli huomata että vanha kunnon Westin Jätte 17 & 23 cm oli koko reissun ajan ihan yössä vaikka annoimme niille reilusti peliaikaa. Väreistäkään ei homma ollut kiinni. Suurin osa reissun uisteluhauista otti 14 & 17 cm Sepen Tuureihin jotka ovat kyllä lyöneet itsensä ykkösketjuun tänä syksynä. Huikee kapula! Ahvenia saimme jigillä kolmisenkymmentä mutta vain yksi oli yli puolen kilon. Kaiken kaikkiaan hieno ja haasteellinen viikko, pakko päästä vielä tänä syksynä uudelleen! :)

-Suurkalastaja