15.1. Kilo rikki!

Tänään oli sauma lyhyeen iltapäiväpistoon ja sehän piti toki hyödyntää, lähdin Handyyn mukaan hänen kotivesilleen. Tälle viikonlopulle asetin tavoitteeksi saada talven ensimmäisen yli 200 g ahvenen, on vähän ollut takkuinen alkukausi. Nyt oli hyvä sauma saada tuo 200 g raja rikki, kyseiseltä paikalta on ajoittain tullut ihan hyvin filekoon ahventa ja reilusti parempaakin siellä on mahdollisuuksia.

Auto parkkiin lumisen tien päähän ja hetken tarpomisen jälkeen olimme pelipaikoilla. Onkiminen alkoi klo 12.20 lumihiutaleiden tippuessa rauhallisesti taivaalta. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja ilmanpaine tasaisessa nousussa. Tuulta oli hyvin vähän, keli tuntui jopa lämpimältä viime reissuihin verrattuna kun on saanut onkia parinkympin pakkasissa. Paikka oli Handyylle tuttu joten kalojen etsimiseen ei tarvinnut tuhlata aikaa vaan oltiin heti pelipaikalla, mikä oli tärkeää kun aika oli muutenkin rajallinen. Nyt kaikki oli vain otista kiinni. Ensimmäinen nousu tuli varmaan ennätysajassa, tasuri väliveteen ja samalla sekunnilla pohjasta irtosi viiva joka nousi jyrkästi tasuria kohti. Varovainen tärppi, ei pysy. Pientä ahventa oli alla reilumminkin ja muutaman siitä nostelin nopeaan tahtiin. Viereisellä reiällä myös Handyylla kädet kävivät tiuhaan tahtiin kun pientä ahventa nousi jäälle. Vaikka kala olikin pientä, oli fiilis silti hyvä kun ahvenet vaikuttivat aika aktiivisilta verrattuna aiempiin reissuihin, hienoja monen metrin nousuja sai katsella kaiun näytöltä.

Silppuahventen kiusaamiseen kyllästyneenä pakkasin kamat ahkioon ja kävelin vähän sivummalle uutta reikää veivaamaan. Taas sama juttu, anturi reikään, tasuri väliveteen ja samantien irtosi viiva pohjasta. Hetken härnäilyn jälkeen kalaa kertyi alle enemmänkin ja sain yhden monista viivoista ottamaan ja kiskoin taas pienen ahvenen jäälle. Kala tarttui kaiun anturiin ja jouduin nostamaan anturin jäälle. Irroittelin kalan ja tiputin anturin sekä tasurin takaisin järveen. Mitäs nyt, ihan tyhjää!? Äsken elämää täynnä ollu kaiun näyttö oli ihan kuollut, pienet ahvenet hävisivät kuin tuhka tuuleen. Jatkoin tasurin uittelemista välivedessä ja vitsailin Handyylle että kohta varmaan runttaa hauki kiinni kun silput noin äkkiä katosivat. :D Ei mennyt montaa sekuntia kun pohjasta lähti jäätävä viiva tulemaan kovaa kyytiä tasuria kohti. Heti näki että nyt on iso. Jakkaran alla oli vettä 5,5 m ja tasuri oli kolmisen metriä pohjan yläpuolella mutta kala oli jo muutamassa sekunnissa tasurilla, hätäiset väristelyt katkesivat rajuun rouhaisuun. Aloin vinttaamaan raskaasti muljahtelevaa otusta valoa kohti, haukihan se tämä varmaan on. Kala oli muutamassa sekunnissa avannossa ja ohikiitävän hetken se näyttikin ihan hauelta mutta totuus paljastui hyvinkin nopeasti. Ihan v*tun iso ahven!!! Äkkiä kala vesipaljuun ja epämääräistä möykkäämistä, Handyykin juoksi paikalle. Itse olin sen verran tärinöissä että en osannut kalan koosta sanoa oikein mitään. Puntari esiin, 1150 g! Huhhuh, nyt oli jo aika sanaton olo.... Nopeasti muutama kuva, nopea mittaus (43 cm) ja kala takaisin reikään.

Ison kalan saamisen jälkeen olo on monesti aika tyhjä mut samalla uskomattoman upea ja niin oli nytkin, eikä onkimisesta tullutkaan hetkeen oikein mitään. Tuota samaa reikää kyttäämällä sain vielä pari maltillisemman kokoista ~250 g ahventa vertsulla, niitä oli siinä enemmänkin mutta vaikea oli saada ottamaan. Otti hiipui koko ajan asteittain, tärpit ja nousut harvenivat kunnes loppuivat lähes kokonaan. Sivummalta Handyy löysi vielä kaloja ja sai siitä yhden mottisen ja joitain pienempiä. Omalta osalta loppuaika meni lähinnä tyhjää onkiessa. Hämärän saapuessa oli yhdellä reiällä vielä mahdollinen puolen kilon ylitys tarjolla mutta eihän se ottanut. Eikä ollut niin väliksikään. Tää oli hyvä näin ja tyytyväisinä poistuttiin hämärässä autolle. Ikimuistoinen pikapisto, tämä oli erittäin hyvä aloitus tälle pilkkiviikonlopulle. :) Kiitokset vielä Handyylle huippureissusta!

Huomenna taas aamusta kylmää reikää tuijottamaan, on tää vaan upeeta!

- Suurkalastaja