Lyhyt kävely mestoille ja eikun reikärivistöä porailemaan. Handyy rupesi virittämään omia vapojaan edellisreissun hotspotin tuntumaan kun itse otin linjan vähän sivummasta ja päätin lähteä matalasta metrin vedestä liikkeelle. Olin virittämässä kolmatta vapaa kun ensimmäisen vippa helähti pystyyn. Juoksujalkaa vavalle, siimaa menee puolalta rajusti ja pääsen tinttaamaan vastapalloon. Painoa tuntuu olevan vähän normipuikkaria enemmän ja hyvät pään ravistukset sekä parit spurtit kertovat kalan olevan ihan hyvänkokoinen. Kohta kala ilmestyykin avannon alle mutta vesi on sen verran tummaa etten kunnolla erota kalaa. Silmäpuntarikin on niin ruosteessa etten osaa vastata Handyyn tiedusteluihin kalan koosta. Vihdoin kala suostuu putkeen ja siitä liplockilla matolle. Ei ole todellakaan suurhauki mutta itselle talven suurin kuitenkin, 93 cm on mittaa laihalla järvihauella.
Lopulta saamme viimeisetkin vavat pyyntiin ja odottelu alkaa. Hetki menee kunnes yhden rantavavan vippa nousee pystyyn. Hauki ei ole kuljettanut siimaa vaan on jäänyt ihan avannon alle. Vastaiskun jälkeen sattuu hauska tilanne, ensin pari potkua ja sitten kala hyppää itse suoraan matolle. :D Parin kolmen kilon luokkaa on tämä. Juuri kerkeämme tuon vapauttaa kun seuraava vippa on pystyssä mutta se tilanne päättyy hylkyyn. Sitten alkaakin hiljainen hetki, hauet eivät hetkeen häiritse.
Edellisreissulla Handyy oli saanut suurimman osan kaloista aavistusen syvemmästä 2-3 m vedestä. Nyt harvat tapahtumat ovat tulleet reilusti matalammalta n. metrin vedestä. Pienempikin kala tuntuu liikkuneen selvästi matalaan päin ja 1,5 m vedestä löydämmekin ahvenia ja särkiä. Loppupäivän syötit turvattu! Siirrämme muitakin vapoja matalampaan ja nopeasti saammekin pari 2-3 kg jeddaa lisää. Vähän ulompaa napsuu pieniin syötteihin muutama kurkku ja yksi lupaavan tuntuinen vienti päättyy hylkyyn.
Iltapäivällä Handyy siirtää muutaman vavan vähän sivumpaan matalaan veteen kaislan edustalle ja sieltähän napsuu heti useampi kala. Tuplatärppiäkin pukkaa parhaimmillaan, nyt on nättii! Jäällä käy muutama normipuikkari ja yksi mukava nelosen kala.
Näistä innostuneena ja muiden vapojen pysyessä hiljaisena siirrämme loputkin vavat kuumalle alueelle. Hetken aikaa se tuntuu virheliikkeeltä kun tapahtumat loppuvat pieneksi hetkeksi. Onneksi vain hetkeksi, pikkuhiljaa meininki piristyy mutta ihan ei kuitenkaan hulluksi pääse homma yltymään.
Lisämaustetta päivään saadaan kun Handyy kepittää taas yhtä monista kaloista ja parin kilon hauki kurkistaa reiästä. Handyy tarjoaa sille käsipäivää ja kalahan ei tästä tykkää vaan raapaisee peukalosta sen verran että jäällä nähdään hyvinkin tuskainen irvistys kun peukalo aukeaa ihan sopivasti. Pitkään olen kantanut ensiapupakkausta mukana kalareissuilla ja nyt sille on ensimmäistä kertaa oikeasti tarvetta, sen verran syvät viillot jäi tästä kontaktista. Sormen paketoiminen tuottaa yllättävän suuria hankaluuksia mutta jotenkin saadaan peukalo pakettiin ja homma jatkuu.
Ja kohta räpsähtää taas vippa pystyyn. Juostaan vavalle ja tämäkin kala käyttäytyy tälle päivälle tyypillisesti, jää avannon alle paikoilleen. Handyyn kiristää siiman ja runttaa vastarin, heti huomaa että päivän paras taitaa olla siiman päässä! Pirteä kala vääntää mukavasti siiman päässä ja kalan pään vilahtaessa muutaman kerran avannon alla alkaa taas tutut arvailut. "Oisko metrinen? Ei...ei taida kyllä ihan olla.... Vai onko?" :D Kohta saadaan kala matolle ja eihän se ihan metriä kyllä ole. Nätti 95 cm järvihauki kuitenkin! Pari kuvaa ja hienon värinen kala takaisin särkiä kiusaamaan.
Eilen lauantaina lähdimme uudestaan jäälle, tällä kertaa vähän tutummalle järvelle. Paikkatyyppi oli nyt ihan päinvastainen kuin edellispäivänä, eli nyt suuntasimme kirkasvetiselle ja syvälle pikkujärvelle kun perjantaina hämmensimme matalaa kahvia. Tälle talvelle oli yksi reissu plakkarissa kyseiselle järvelle ja se osui ehkä vähän huonoon saumaan, silloin lähti lumet jäältä juuri edellisenä yönä ja kalat olivat tiukassa. No mitä näitä selittelemään, ei vaan osata. :D
Nyt oli vähän lunta vielä jäällä, siellä täällä pieniä laikkuja. Keli oli pilvinen ja kysymysmerkkejä leijui ilmassa. Viime keväänä järvi tarjosi hyvää meininkiä kirkkaina aurinkoisina kevätpäivinä. Tämän talven vaikean reissun teimme juuri pilvisenä päivänä joten pienoinen pelko oli persiissä kun aloimme virittelemään vapoja tutulle paikalle syvänteen päähän 6-10 m veteen.
Ensimmäinen vienti tuli nopeasti mutta se päättyi valitettavasti hylkyyn. Saimme kaikki vavat viritettyä ja pitkä odotus alkoi. Ensimmäiset pari tuntia kuluivat hiljaisissa merkeissä, ainoastaan pari puikkaria napsahti yhdestä vavasta pieneen syöttiin.
Vihdoin heilahti kauimmaisen vavan vippa pystyyn. Särki oli kelvannut syvän päältä! Siimaa soljui kelalta avantoon ja siihen oli Handyyn hyvä tarjota vastaria. Pirteä kala laittoi hyvän matsin pystyyn ja alkoi vaikuttaa siltä että nyt voisi olla siiman päässä se kaivattu suurhauki, sen verran hyvin kala kaarteli eikä meinannut millään näyttäytyä. Lopulta kala pyörähti avannon alla, on se ihan nätti, jos ei metriä niin ei ainakaan kaukana! Kohta pääsin liplockaamaan kalan ja eikun mitalle. Hyväkuntoiselta särki-imurilta löytyi vartta 96,5 cm verran. Parin kuvan jälkeen vapautimme kalan takaisin särkiparvia harventamaan. Mukava päivänpelastaja!
Usein tällä järvellä kalat tulevat parin kolmen kalan ryppäissä ja nyt olimme toiveikkaina syönnöksen alkamisesta. Turhaan. Ei kuulunut muita kaloja paria varovaista vientiä lukuunottamatta. Pitkän odottelun jälkeen puikkari säikäytti pamauttamalla täkyyn syvän päältä paikasta josta pieniä kaloja ei ole ikinä tullut. Puolen päivän jälkeen kyllästyimme hiljaisuuteen ja pakkasimme kamat ahkioon. Päätimme siirtyä järven toiseen päätyyn jossa on mielenkiintoista pohjanmuotoa, järven ainoa syvänne työntyy lähelle rantaa matalan lahden suulla. Olin käynyt tuossa kohtaa kerran aiemmin ja silloin oli ihan hyvää meininkiä. Nytkin eka kala otti ennenkuin olimme saaneet kaikkia vapoja levälleen. Siimaa meni avantoon sellaista kyytiä että alkoi ihan jännittää mutta kala ei sitten ollutkaan paria kiloa isompi. Vauhdikkaita kaloja!
Palasin virittämään omia loppuja vapoja pyyntiin. Yhdessä vavassa olen melkein koko talven uitellut lahnaa saamatta siihen mitään tapahtumaa. Nytkin oli lahna yhdessä vavassa ja menestys oli tuttua mp-linjaa sen osalta. Odotukset sen suhteen olivat ihan nollissa mutta päätin kuitenkin laittaa sen uimaan. Laskin lahnan väliveteen 9 m penkalla ja juuri olin laittamassa siimalenkkiä vippaan kun jokin rouhaisi kiinni. Pudotin siiman äkkiä käsistä ja kuitua alkoi purkautua Döörin puolalta hyvään tahtiin. Kokemusta isoilla syöteillä onkimisesta ei juuri ole ja ajattelin että on parempi odotella vastarin kanssa vähän pidempään kuin pienempien syöttien kanssa. Hetken aikaa kuskailtuaan kala pysähtyi ja hylkäsi syötin ennenkuin ehdin tekemään mitään joten se siitä sitten.
Loppupäivän vietimme tällä alueella ja tapahtumia tuli tasaiseen tahtiin. Välillä hetki hiljaista ja sitten taas pari kalaa putkeen. Mukavan leppoisaa täkyongintaa vaikka kalan koko olikin nyt jotenkin omituista. Yleensä tällä järvellä normikala on ollut 3-5 kg mutta nyt oli jostain syystä toisin, lähes kaikki kalat olivat alle kakkosen puikkoa. Ihan sama oliko vettä alla 6, 10 vai 12 m, pientä vaan napsui. En olisi viime talven perusteella uskonut että täältä voi saada noin paljon alle kilon haukia yhdellä reissulla. :D
Syönti oli sen verran leppoisaa että ehdimme pilkkiäkin. Kaiussa näkyi hyvin kalaa syvässä 9-11 m penkassa mutta vaikea niitä oli saada ottamaan. Yksi reikä 11 m veteen antoi ensin raskaan kalan karkuutuksen, hetken päästä morrihauen ja lopuksi vielä lahnan. Ihan hauskaa. :D Vähän sivummalla alle osui vielä hyvä ahvenparvi mutta homma kariutui syvyyteen nähden liian kevyeen morriin ja tuttuun säätämiseen eli siimat sotkeutuu juuri silloin kun ei pitäisi. Kolme 150-250 g ahventa ehdin tästä saamaan ja se reilusti suurinhan tietysti rapsahti irti pari metriä ennen jääkantta.
Vaikka päivä onkin nyt jo tosi pitkä niin silti hämärä tuli vähän yllättäen ja lähdön hetki alkoi olla käsillä. Handyy oli aiemmin virittänyt rantapenkkaan yhden vavan pienellä syötillä ahvenia varten. Siitä oli napsunut muutama kurkkuluokan hauki ja nyt kun illan hämyssä pientä syöttiä lähdettiin kuskailemaan oli tietysti taas pieni hauki mielessä. Pitkän päivän päätteeksi juttu alkoi olla jo aika levotonta mutta kummasti meininki vakavoitui hetkessä kun reiässä vilahti raidat. Ei prkl se onkin ahven! Jäälle pyörähti nätti 480 g raitapaita.
Uutta syöttiä kehiin ja heti perään raapaisi uudelleen. Tämä päättyi kuitenkin hylkyyn. Ei muuta kun vielä uutta syöttiä koukkuun. Tärppiä ei tarvinnut taaskaan kauaa odottaa. Haaveet mahtiahvenesta kariutuivat pariin hyvinkin haukimaiseen ryntäykseen ja kohta päästiinkin irroittelemaan koukusta päivän 20. hauki. Sitten alkoi olla jo oikeasti niin hämärää että oli pakko lopettaa. Päivän saldo siis 20 haukea ja vaikka keskikoko olikin pieni pettymys niin oikein mukava päivä jäällä taas kerran. Ja tulihan sieltä yksi ihan nätti!
Kahteen päivään jäällä kävi siis 41 haukea, metri jäi vielä rikkomatta mutta tästä on hyvä jatkaa tulevalla viikolla. :)
-Suurkalastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti