Keskitalven reissuja

Kaikenlaiset kiireet ovat pitäneet allekirjoittaneen pois jäiltä tehokkaasti viimeisen puolentoista kuukauden aikana eikä jäällä ole nyt tullut käytyä niin paljon kuin suunnitelmissa alun perin oli. Toki alkutalvesta reissuja kertyikin sitten ihan reilusti ja ehkä osaltaan tämän talven haasteellisuus on pitänyt huolen siitä ettei motivaatio ja tavoitteetkaan ole viime aikoina olleet kovin korkealla. Pieni huili tekee aina hyvää ja nyt alkaa olla taas hyvä kipinä päällä ja täytyy painaa vikat jäät kovalla sykkeellä läpi mitä tässä vielä kerkeää. :)

Helmikuussa käytiin Handyyn kanssa pari keikkaa selkävesillä. Ensimmäinen reissu tutun järven uusilla alueilla oli siinä mielessä mukava että oltiin heti aamusta paikalla jossa isoa kalaa on varmuudella, vielä kun ne saisi syömään.... Päivä alkoi räväkästi kun heti ekalta reiältä Handyy huijasi vertsulla nätin 820 g/40 cm ahvenen joka sai vapautensa parin kuvan jälkeen. Hieno alku päivälle!

Itselläkin oli heti ekalla reiällä selkeästi isompaa kalaa alla mutta ei taidot riittäneet, taaskaan. Loppupäivä meni samoissa merkeissä, paljon oli tyhjää ja kaikutapahtumia ei ihan älyttömästi ollut mutta sitten kun tavaraa oli niin se oli hyvänkokoista. Vielä kun ne olisi saanut puremaan! Kaikki mahdolliset ässät tuli kaivettua hihasta mutta ei auttanut.
Loppupäivästä Handyy sai vähän sivummalta vertsulla vielä tasan puolikiloisen. Itsellä oli viereisellä reiällä hyvä tömäytys ja iltapäivän ollessa pitkällä mottinen vihdoin armahti ottamalla tasuriin ja näin lähti itseltäkin munat padasta. :D  Päivän saldo oli taas tuttu, eli muutama hassu ahven, mutta onneksi sentään pari nättiä osui sekaan. Tuntuu että tänä talvena hyvän ja huonon reissun ero on todella hiuksenhieno noin niinkun saaliin suhteen, kappaleet on vähissä ja yksi vähän parempi ahven pelastaa kaiken. Toki eihän tätä saaliin takia tehdä, muuten olisi omalla kohdalla tämä harrastus loppunut jo ajat sitten. :)

Toinen helmikuun reissuista tehtiin toiselle järvelle josta meillä on aikaisempaa kokemusta tasan yhden reissun verran. Silloinkin oltiin ihan toisella puolen järveä. Yöllä oli tullut reilusti lunta ja lumisia pikkuteitä pitkin luisteltiin perille. Heti alkumatkasta löydettiin syvältä rantahyllyltä pari tuoretta märkää laikkua ja pakkohan niistä oli heti kokeilla. Jokaisella laikulla oli kalaa jo valmiina mutta kovin halukkaasti ne eivät lähteneet tasurin perään nousemaan. Yhdellä reiällä 13,5 m vedellä olin kauhonut välivesiä hyvän tovin saaden pari todella olematonta kopsautusta ja muutaman varovaisen nousun. Pudotin tasurin ihan pohjalle ja pienen uittosarjan päätteeksi räpsähti tasuriin perätysten kolme kappaletta passeleita filekaloja. Hetken aikaa ehdin jo silmät kiiluen kuola suusta valuen ajatella että nythän näitä alkaa vihdoin suoltaa mutta kuinkas kävikään. Se hauskuus loppui kuin veitsellä leikaten vaikka kaiku kertoi kalaa edelleen olevan paikalla ihan reilunpuoleisesti. :D

Matalammalta kympin laikulta Handyykin sai yhden filekalan mutta sama juttu oli siellä, pirusti kalaa mutta kaloilla suu ihan kiinni. Päätettiin tehdä pidempi siirtymä kartan perusteella mielenkiintoiselle alueelle luodon loivaa penkkaa ronkkimaan. Matkalla vastaan tuli taas pari laikkua mutta nämä eivät olleet keränneet alleen sormenmittaisia ahvenia kummempaa. Luodon reuna oli hyvistä pohjanmuodoista huolimatta kovin hiljainen ja tyhjien reikien putki alkoi tuntua loputtomalta. Vihdoin eräästä vähälumisemmasta kohdasta 11 m vedeltä raapaisi paremmin ja vastarin jälkeen siima kiertyi mukavasti sormiin kun vinttasin kalaa reikään. Sydän hakkasi ja raidat kiilsi jo silmissä mutta kilon haukihan sieltä sohjon seasta kurkisti.
Iltapäivän ollessa pitkällä palattiin vielä aloitusmestoille laikkuja kopaisemaan. Kalaa oli edelleen paikalla mutta otti ei ollut ainakaan parantunut. Ihan pohjalta ronkkimalla yksi filekala vielä napsahti ja kaikki päivän kalat kun yhdistettiin niin saatiin sentään yhdelle miehelle ruokakalat. Vähän nihkeät sellaiset mut jotain paistettavaa kuitenkin.

Haukeakin on tullut käytyä täkyilemässä pari kertaa Handyyn kanssa. Todellakaan samanlaista tykitystä ei ole näille reissuille osunut kuin Handyylle kaverinsa kanssa viime viikolla (kts. edellinen rapsa, triplakymppipäivä). Yksi reissu heitettiin viime keväänä hyvää meininkiä tarjonneelle kirkasvetiselle ja syvälle pikkujärvelle. Odotuksissa oli rajut viennit ja hyvä keskipaino joita tämä järvi on yleensä tarjonnut. Nyt oli kuitenkin toisin. Aamun ekat tunnit tarjosivat varovaisia vientejä ja hylkyjä sekä muutaman pienen säälihauen ylös asti. Missä oli normikalat 3-5 kg? Vaihdeltiin vapojen paikkaa moneen kertaan ja vihdoin iltahämärissä napsahti yllättävän matalasta 6 m vedeltä särkitäkyyn sellainen normikala, karvan vajaa 90 cm. Siihen olikin sitten hyvä lopetella siltä erää.

Pari reissua ollaan tehty myös entuudestaan ihan tuntemattomalle mutta hauen suhteen hyvin potentiaalisen oloiselle suht kirkasvetiselle ja matalalle pikkujärvelle. Ensimmäinen reissu osui taas kerran todella huonoon saumaan kun edellisenä yönä satoi reilusti uutta lunta ja keli oli muutenkin järvihauestusta ajatellen ehkä liian synkkä. Muutamia pieniä haukia saimme päivän mittaan ja pari raskaammankin tuntuista vientiä koettiin mutta näitä ei päästy kunnolla tunnustelemaan.
Päivän parasta antia oli syöttejä pilkkiessä sivusaaliina toukkavehkeisiin napsahtaneet ahvenet. Pienellä särkitäylläkin tuli yksi ahven ja päivän päätteeksi kasassa olikin hyvät ruokakalat 250-400 g ahvenista. Kaiussa näkyi hyvin tavaraa pitkin päivää ja päätimme palata tänne uudelleen panostaen enemmän ahvenen pilkintään.

Se uusintareissu koitti viime sunnuntaina. Ihan ei aamuhämärissä jäälle päästy vaan vasta kahdeksan aikoihin rymyttiin autolta jäälle. Reissu alkoi vaikeissa merkeissä, ekalla reissulla tuntui että kalaa oli joka puolella ja kaiussa oli elämää lähes jatkuvasti. Nyt saikin sitten tuijotella tyhjää kaiun näyttöä. :D Otimme mukaan haukia varten parit täkyonget mieheen ja pienen siirtymän jälkeen viritimme nämä pyyntiin. Ei ehditty saada kaikkia edes järveen kun ensimmäinen vienti tuli, tämä kuitenkin irtosi vastarissa. Heti perään tuli pari muutakin tapahtumaa ja näistä toinen pysyi ylös asti mutta ei ollut puikkaria isompi. Haukihan tuntuisi olevan otillaan mutta viisaina miehinä ei oltu varauduttu tähän joten syötit alkoi loppua kesken. :D Pilkillä niitä tuntui olevan lähes mahdoton saada tällä hetkellä, kaiun näyttö oli niin tyhjä että aivan kuin olisi ollut eri järvellä kuin edellisreissulla. :)

Päivän mittaan saatiin muutamia syöttejä pilkittyä ja enemmän vapoja järveen mutta hauet tuntuivat sitten taas olevan hukassa. Ahvenetkin olivat aivan suu kiinni. Kello tikitti jo pitkällä iltapäivän puolella kun kesken juttutuokion Handyyn morri kelpasi 350 g ahvenelle. Vielä heräsi pieni toivon kipinä mutta enempää kaloja ei tästä kuulunut.
Pieni siirtymä aavistuksen syvempään veteen ja Kabanossi soitteli sopivasti. Hetken aikaa olin jo ollut puhelimessa kun metrin verran pohjan yläpuolella uineeseen morriin lähti tulemaan pohjasta viiva. Kala runttasikin samantien kiinni ja piti ihan puhelin laskea kädestä kun painoa tuntui olevan sen verran. Ohuilla morrisiimoilla ei uskaltanut ihan samaan tyyliin vintata kalaa jäälle kuin tasurivehkeillä. Kohta putkessa näkyikin nätti ahven ja piti ihan kädellä avittaa kala jäälle. Puoli kiloa rikki selvästi! Kaiku kertoi kalaa olevan alla yhtäkkiä enemmänkin. Morrivavan siimat oli sen verran sotkussa ja toukatkin lähti koukusta että raapaisin ahkiosta äkkiä tasurivavan käteen. Pudotus väliveteen ja melkein lennosta napsahti 350-grammainen, tasuri puoliksi suussa. Vielä näkyi yksi viiva kaiussa ja kädet täristen pudotin tasurin tarjolle. Kala nousi tasurille asti mutta tärppiä ei vain kuulunut. Harmi, sillä tämä oli näistä selvästi paksuin viiva. Kala painui takaisin pohjaan ja tilanne oli ohi. Oli aika punnita reiän ensimmäinen ahven ja uuden morrienkan painoksi selvisi 630 g. Kiva kala vaikka vähän väärillä vehkeillä tulikin, lämmittää mieltä tällaisena vaikeana talvena. :)

Loppupäivä kului pienellä alueella onkien. Kaiussa näkyi muutama paksumpi viiva mutta näitä ei saatu ottamaan. Täkyihin puri vielä pari normihaukea. Kuuden jälkeen ruvettiin keräilemään kamoja kasaan ja suunnattiin takaisin rantaan. Saalis oli taas vähän laiha mutta yksi parempi ahven pelastaa paljon. Äkkiä meni päivä jäällä hienossa kelissä ja hyvässä seurassa!

Nyt nukkumaan niin jaksaa aamulla kammeta jäälle. :)

-Suurkalastaja