21.-23.4. Kolme päivää merellä

Käytiin Kabanossin ja Handyyn kanssa heittämässä kevään viimeinen merireissu. Reissua edeltävinä päivinä töissä kärvistellessä mielessä pyöri pieni pelko siitä että kutu ehtii jo alkaa, kevät on kuitenkin jo aika pitkällä. Kudun alkaminen tietäisi todennäköisesti hyvinkin vaikeaa kalastusta. Reissua edelsi onneksi muutama vähän viileämpi päivä ja pienoinen toivonkipinä oli olemassa kun Handyyn kanssa aikaisin torstaiaamuna lähdettiin Pirkanmaalta liikkeelle. Valmistautuminen reissuun jäi taas viime tippaan ja edeltävä ilta oli hyvinkin stressaava kun näytti siltä että aikaa nukkumiseen ei meinaa jäädä ollenkaan. Viimeinen perhokin valmistui penkistä vasta kahden aikoihin yöllä ja kello oli soimassa ennen viittä. Hienoo! :D  Yllättävän helpolla päästiin kuitenkin liikkeelle ja muutaman tunnin ajomatka rannikolle sujui nopeasti. Päivästä oli tulossa aurinkoinen joten kiirettä ei vesille pidetty. Keväällä on muutenkin kiva kun päivässä on pituutta hieman eri lailla kuin myöhäissyksyllä. Parin lossimatkan päätteeksi päästiin aloittamaan kalastus siinä yhdentoista kieppeillä.

Handyy ja Kabanossi jäivät ronkkimaan lähtörannan kaislaa, itse painoin lahden toiselle puolelle tuulen alle. Keli oli hyvä, aurinko paistoi ja sopivaan myötätuuleen perhoa oli oikein nautinnollista toimittaa kaislan reunaan ja välillä sisällekin. Odotukset kalantulon suhteen olivat kuitenkin aika maltillisia, niin vaikeaa oli ollut edellisviikonloppunakin kun Handyy ja Kabanossi kävivät kahdestaan samoja kulmia ronkkimassa. Kutukin alkaa olla jo ihan käsillä.
Vastarannalta ajoittain kaikuva mekkala kertoi että avauskalat oli jo käytetty ylhäällä. Oman siiman päässä oli kuitenkin hiljaista kunnes olin kiertynyt luodon taakse jäävän poukamaan josta on joskus joku kala tullut. Ulkoreuna oli hiljainen mutta kaislan sisältä kellusiimalla hieromalla alkoi tulosta tulla. Ensin pari normipuikkoa, sitten tarjottiin jo jotain reilusti isompaan. Kala antoi heti tärpissä löysiä ja oli käytännössä jo ennen vastaria irti. Kunnon pintakuohut jäi muistoksi tästä, kaislojen heiluessa laajalla alueella. Ei voinut olla ihan pieni! Paikkoheittoa kehiin. Pitkä stoppi tärppipaikkaan ja jäätävä pommi. Siimaa kireelle, pysypysy! Perho lentää silmille pinnan kuohuessa ja kirosanojen lennellessä. Siinä oli paikka mut ei uponnu tällä(kään) kertaa.

Jatkan reunan ronkkimista tarkasti ja hyvin rauhalliseen tahtiin etenen pikkuhiljaa eteenpäin. Kaislan ulkopuoli tarjoaa pelkkää tyhjää mutta sisältä löytyy välillä pientä keskittymän poikasta joista napsuu useampia kaloja putkeen. Ei isoja, sellaista 1,5-3 kg peruspalikkaa yhdellä nelosella höystettynä. Nautittavaa kalastusta kuitenkin, hienoja vanoja sekä raivokkaita tärppejä matalassa vedessä! Alan epäilemään ovatko pienemmät kalat jo kuteneita, sen verran laihoja ovat ja otteet kaloilla ovat niin rajuja että ne tuntuvat oikeasti vihaavan perhoa!

Välillä täytyy soitella väliaikatietoja vastarannan kaksikolle, hiljaisempaa on siellä ollut mutta joitakin kaloja on käynyt ylhäällä. Pari isompaakin on ollut tarjolla mutta ei ole sielläkään pysynyt.
Alan olla jo reunan loppupäässä ja päätän siirtyä itsekin vastarannalle. Viimeisellä heitolla perhoa lähdetään kuskaamaan vähän raskaammin ja hyvin ruosteessa oleva silmäpuntari alkaa jo olemaan sitä mieltä että vois olla suurhauki. Pienen painin päätteeksi saan kalan liplockiin. Ei ole lähelläkään metriä mutta sen verran paksu että seiska on mahdollinen. Nopea pyörähdys rannalla kertoo kalan painoksi 6,6 kg. Pidän samalla pienen tauon ja kohta palailen takaisin ottipaikalle. Päätän heittää vielä tämän kohdan uudelleen eri perholla. Oliivi-oranssi HD poimiikin kaislan sisästä heti nelosen jonka tärppi on hienoo katseltavaa kun perhon näkee koko uiton ajan.

Lopulta siirryn itsekin vastarannalle ja heitetään vielä hetki ennen lakisääteistä lounastaukoa. Tauon jälkeen päivä jatkuu hieman pidemmällä siirtymällä joka on kuitenkin virhe. Heti alkuun saadaan Handyyn kanssa puikkarit mieheen mutta sen jälkeen hiljenee ihan totaalisesti. Aika alkaa käymään vähiin ja on viimeisten epätoivoisten siirtojen aika. Handyy ja Kabanossi palailevat takaisin lähtörantaa kohti, itse käyn vielä heittämässä erään saaren reunan. Saaren reuna on joskus antanut pienempää kalaa suht hyvällä varmuudella mutta nyt se on ihan kuollut. Olen jo luovuttamassa ja heitän puolihuolittomasti perhoa sinne jonnekin kun hyvä möyräisy perhon kohdalla herättää unesta. Traktorinrenkaista päätellen kala ei ollut ihan pieni ja tärisevin käsin valmistaudun paikkoheittoon. Olen lähes varma että kala lataa saman tien kiinni kun ei saanut edes koukusta. Tärppiä ei kuitenkaan enää tule kovasta yrityksestä ja väriruletista huolimatta joten palaan saarelta tyhjin käsin takaisin päin. Kabanossi on palannut heittämään ison kalan reunaa ja saanutkin muutaman tapahtuman. Handyy on lähtenyt tuulen alle jälkiliukkaille reunalle jota itse heitin päivällä ja saanut ihan hyvin kappaleita. Iltahämärissä lahnoilla alkaa olla kaikesta päätellen melkoisen tukalat oltavat kun kaislikon ulkoreunalla käy pariin kertaan todella iso hauki pinnassa myörimässä. Handyylle tarjotaan siiman päähänkin yhtä isoa mutta tämä päättyy karkuutukseen. Hämärä pakottaa lopettamaan kalastuksen ja on aika siirtyä seuraavan päivän kalapaikalle telttaa pystyttämään ja nukkumaan. Päivän saldo on kolmeen mieheen 45 haukea ylös asti. Suurin jää kutoseen, nelosia ja vitosia on sitten muutama enemmän mutta se kruunu jää uupumaan. Isojakin tarjottiin mut ei se aina onnistu. Joka tapauksessa hieno päivä vesillä!

Perjantaista ei jäänyt kummempaa kerrottavaa. Päivän ensimmäinen puolikas mentiin uusilla paikoilla saldona muutama puikkari. Samaan pieneen lahteen änkesi meidän kolmen renkailijan lisäksi vielä yksi veneellinen hauenkalastajia ja päätettiin siirtyä illaksi vielä toisaalle. Mikä siinä on että pitää väkisin änkeä samaan lahden pohjukkaan vaikka siellä on jo muita? Paikan vaihto ei niin sanotusti helpottanut, itse en saanut enää tärppiäkään, Kabanossi ja Handyy taisivat kalan mieheen saada. Päivän saldo 8 ylhäällä käytettyä haukea, suurin n. 3,5 kg. Itse heitin vertailun vuoksi koko päivän kumia ja keskityin kaislan ulkoreunojen sekä lahden keskustojen heittämiseen. Hiljaista oli oman siiman päässä, kaksi tapahtumaa ja nekin molemmat ekan parin tunnin aikana. Lukemat perholle siis 7-1. Päivän ehdottomasti eniten käsien tärinää aiheuttanut hetki koettiin iltahämärässä seuraavan päivän kalapaikalle ajellessa kun peurakolari oli enemmän kuin lähellä. Onneksi kerrankin oli tuuria matkassa ja selvittiin säikähdyksellä!

Lauantaille tehtiin siis pidempi siirtymä kokonaan toiselle alueelle. Päätimme panostaa aamun erääseen lahteen joka on todellinen on/off-paikka. Useimmiten nähty vaihtoehto on tietenkin tuo off mutta jälleen kerran metsien läpi paikalle rymytessä sitä mietti että olisiko tänään se päivä kun meininki on ON? Tuolla kun osuu oikea päivä kohdalleen niin sit on muuten hienoa kalastusta! Edellisiltana katsotun sääennusteen perusteella tuulen piti osua ihan kivasti lahteen mutta rantaan päästyämme totesimme tuulta olevan paljon luvattua vähemmän, ei osunut arvauslaitoksen veikkaukset taaskaan. Vesikin oli harmittavan sameaa ja fiilis ehkä vähän lässähti. Parin pitkän kalapäivän jälkeen alkoi olokin olemaan jo väsynyt ja kaikkensa antanut joten hetki meni rannassa ihmetellessä ja metsämarssin jälkeen huilatessa. Kabanossi ja Handyy jäivät taas lähtörantaa ruoppaamaan kun itse lähdin sooloilemaan lahden suualueelle. Lahden perukasta tuli heti ekat tapahtumat ja vähän väsynyt tunnelma sähköistyi heti! Suurin oli Kabanossin nätti noin kuuden kilon hauki. Itse heitin jonkin aikaa lahden suualueella saaden yhden puikkarin. Lahden ehkä kaikkein kuumimmalta pätkältä alkoi kaloja löytyä vihdoin vähän reilummin. Ensin Handyy kepitti kaislan ulkoreunasta +90 cm kalan ja kun mentiin Handyyn kanssa rohkeasti kaislan sisään matalaan veteen alkoi napsua ihan mukavaan tahtiin. Paljon seurioita ja hienoja tärppejä, mukavaa kalastusta vaikkei kalat kolmosta isompia olleetkaan!

Iltapäivällä lahti oli ronkittu tarkasti läpi ja kun syönti jatkui varsin nihkeänä (satunnaisia puikkareita matalasta ronkkimalla) päätimme vetäistä takataskusta plan B:n esiin. Oli kevään viimeinen meripäivä menossa joten päätimme vetää kovalla sykkeellä ihan tappiin asti vaikka sitten joutuisikin ajamaan yöllä väsyneenä kotiin. Rymyttiin takaisin autolle ja ajeltiin pieni siivu toiseen luottopaikkaan. Kyseinen alue tarjoaa yleensä vaikeita muutaman kalan päiviä eikä ole muutenkaan mikään helppo paikka metrin rikkomiseen mutta palkinto voi olla sitten iso. Rannassa vesi osoittautui todella kirkkaaksi ja fiilis kohosi heti. Mitä täällä on tapahtunut, ei ole koskaan ollut näin kirkasta vettä näillä mestoilla!? Handyy painoi vastarannalle joitakin ison kalan tapahtumia antaneelle alueelle. Kabanossin kanssa valittiin pidempi siirtymä ja kirkkaan veden innoittama paineltiin lahteen joka yleensä on vähän samea. Matkalla jo näimme kuinka Handyy kauempana käytti heti avausheitollaan +90 cm hauen renkaassa. Nättiä! Kohteeseen Kabanossin kanssa päästyämme totesimme veden täälläkin kirkkaaksi ja lähes kädet täristen valittiin perhoja siiman päähän. Nyt on fiilis kohdillaan! Homma ei olisi juuri paremmin voinut alkaa sillä tarjoamani oranssi-keltainen Hollow Deceiver kelpasi heti ekalla heitolla. Perho suorastaan repäistiin kaislan
reunasta ja hyvän väännön päätteeksi +nelosen kala käy irroituksessa.

Yksi tyhjä heitto väliin ja taas mennään. Jälleen ihan mielipuolinen tärppi suht pitkään siimaan ja ekojen päänravistusten jälkeen alkaa tuntua vähän paremmalta kalalta! Ekojen näköhavaintojen jälkeen alkaa varmistumaan että siinä se metrinen nyt on! Ihan kivasti vääntää tämäkin mutta kohta saan kauhaistua paksukaisen liplockiin. Syvältä saa perhoa kaivaa tältäkin. Nopea mittaus vavalla kertoo kalan pituudeksi metrin ja muutama sentti päälle. Päätämme käydä rannalla punnaamassa kalan. Kabanossi avaa kehdon ja sujautan kalan sinne. Yläfemmaa kehiin, se on siinä! Samalla hetkellä kala ottaa raivarit ja tapahtuu jotain, yhtäkkiä kehto on tyhjä. Mitä v*ttua!? Kabanossi nostaa tyhjän kehdon vedestä, vetoketju on jäänyt auki ja kala on onnistunut karkaamaan. Kabanossia tämä moka harmittaa aika paljon, itseä lähinnä naurattaa. :D Eipä tuo mikään enkka ollut joten ei niin väliä vaikka kuva ja paino jäikin saamatta. Ehkä sellainen 8-9 kg kala.

Handyyn kanssa soitellaan ja sielläkin on ollut joitakin tapahtumia, nyt vaikuttaa kyllä hyvältä! Monesti niin vaikea paikka tuntuu nyt olevan liekeissä. Kabanossin kanssa jatketaan hiljakseen eteenpäin ja tapahtumia tulee tasaiseen tahtiin. Ehdottomasti kevään parasta kalastusta mitä on omalle kohdalle osunut. Raivokkaita, ihan mielipuolisia tärppejä ja hyvänkokoista kalaa, montaa alle nelosta ei renkaassa käy. Oikeasti isoa kalaa ei kuitenkaan näy vaikka sellaista jo varovasti odotellaan, niin hyvältä meininki tuntuu. Suurin on Kabanossin saama juuri lahnan syönyt 6-7 kg kala jolle kelpaa vielä perho jälkkäriksi.

 

Aika tuntuu taas kerran loppuvan kesken ja ihan yllättäen aurinko painuu puiden latvojen taakse. Otti on jo rauhoittunut hyvän aikaa ennen auringonlaskua, pari pienempää kalaa tulee enää hämärässä. Tämä viimeisen illan hyvä syöntipiikki ja toimivan paikan löytyminen saa vielä haaveilemaan yhdestä lisäpäivästä mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Matkalla rantaan Handyykin saapuu vastarannalta ja kertoo karkuuttaneensa pari isompaa kalaa. Päivän saldo on 29 haukea ylös asti joista +5 kg kaloja on silmämääräisesti lähes kymmenen. Hieno päivä merellä! Kevään merikalastukset on nyt ainakin omalta osalta tässä ja on aika suunnata kotimatkalle. Kolmepäiväisen reissun kokonaissaldo kolmeen mieheen on yhteensä 82 haukea. Reissun tavoite eli suurhauki meinasi jäädä saamatta vaikka niitä siiman päässä kävikin useampaan kertaan mutta onneksi viimeinen ilta vihdoin pelasti. 5-6 kg kaloja tulikin sitten oikein mukavasti. Kiitokset äijille reissusta!

-Suurkalastaja