Poltteet on ollut melkoiset tässä viime aikoina ja viimein tuli helpotusta tuskaan kun vuorossa oli kauan odotettu reissu Saimaan upeille selille. Yleensä näillä reissuilla mukaan pakataan ensimmäisenä kassillinen ahvenjigejä mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Onhan siellä haukeakin ja mikä tilaisuus kokeilla kudunjälkeistä hauenkalastusta Suomen suurimmalla järvellä! Niimpä ahvenkamat sai jäädä kylmästi kaappiin odottamaan parempia aikoja kun haukikumit ja järeämmät setit ottivat niiden paikan kokoonpanossa.
Karttaa oli tutkittu kuumeisesti ja säätietoja seurattu silmä kovana reissun alla. Tilanne oli sellainen että aika lailla nollasta joutui liikkeelle lähtemään, oma kokemus isojen järvien keväisestä heittokalastuksesta on vähäistä ja Saimaallakin omat haukireissut ovat lähinnä painottuneet syksyiseen uisteluun sekä satunnaiseen neppailuun luodoilla ja kivikoilla lämpimän veden aikaan. Nyt viime vuosina kun on kunnolla päässyt todistamaan meidän Suomen järvien ja muiden sisävesien potentiaalia hauen kalastuksen suhteen, oli kuitenkin todella odottavainen ja luottavainen fiilis sen suhteen että joku ihan kalan näköinenkin saattaisi haavissa piipahtaa. Eteläisemmästä Suomesta mukaan oli lähdössä keulapaikkaa pitämään vielä pitkän linjan haukimies joten yrityksestä homma ei ainakaan jäisi kiinni!
Torstaina kerettiiin mökille vasta illansuussa. Nopeasti kamat mökkiin ja samantien vesille, aikaa oli vielä muutama tunti. Ensimmäinen ilta meni pienempää selkää kiertäessä melko laihalla tuloksella. Kappaleita vajaa kymmenkunta, kokoa ei ollenkaan. Vesi alhaalla ja lämpötila oli tuulen alla parhaimmillaan peräti 16,5-astetta!
Perjantaille piti keksiä jotain uutta. Silmissä kiilsi ison ja syvän selän laidalla saarirykelmässä sijaitseva iso, hyvin todennäköinen kutulahti jossa olin joskus aiemmin käynyt pyörähtämässä ja todennut paikan hyvännäköiseksi. Jotenkin sen oloinen paikka että oikealla ajoituksella selkävesien iso voisi olla täältä heittäen tavoitettavissa. Keli oli koventunut yön aikana ja hetken ajon jälkeen oli todettava että kohde jää nyt saavuttamatta. Ikävä takaisku mutta ei voi mitään, karttaa esiin ja suojaisempia paikkoja etsimään. Ihan mukavannäköistä aluetta löytyykin ihan uusilta kulmilta. Ehkä kuitenkin enemmän kesäpaikkaa, karua ja aika paljasta mestaa ja kalakontaktit harvassa. Pieniä kaloja sieltä täältä, keskittymiä ei löydy mistään. Matalasta vedenkorkeudesta johtuen paikkatyyppiä vaihdetaan ja ennen mökille syömään siirtymistä heitämme vielä yhden reunan. Tämä on edellisiä paikkoja paljon syvempi ja tuulikin puhaltelee mukavasti reunaan. Kuin huomaamatta ote vavasta tiukkenee eikä aikaakaan kun eka kala lyö kiinni. Ja heti perään toinen, kolmas, jne... Tässä on hyvin kalaa mutta koko on edelleen peruspuikkoa. Reunan loppupäähän saaren kupeeseen jää mukava harvan kaislan alue ja tästä haukea vähemmän kalastava isäni narauttaa klassisella Räsäsellä päivän parhaan, 4,5-kiloisen. Sitten onkin aika siirtyä mökille syömään ja punomaan uusia juonia illaksi.
Illaksi lähdimme etelän vahvistuksen kanssa pienemmälle selälle, isäukon jäädessä toiselle puolelle ahvenia etsimään. Kova tuuli rajasi tällä pienemmällä selälläkin paikkoja kovalla kädellä ja aloituspaikaksi kaavailtu saarirykelmä jäi kalastamatta. Yksi vedenalainen kivikko heitettiin matkalla mutta ei ollut siinä ketään kotona. Pitkähkön ajelun jälkeen saavuimme ihan uusille alueille ja aloimme kalastaa hyvännäköistä kaislikkoaluetta. Matalasta vedenkorkeudesta johtuen täällä oli kuitenkin ehkä liian matalaa ja kalakontaktit oli harvassa. Jonkin matkaa eteenpäin profiili muuttui aavistuksen syvemmäksi ja heti oli kalojakin. Perushauet puri innolla spinneriin ja klikkeriin kertyi lukua tasaiseen tahtiin. Iso antoi kuitenkin edelleen odottaa itseään.
Illaksi siirryimme uudelle lahdelle. Täällä oli yllättävän hyvin vettä alhaisesta vedenkorkeudesta huolimatta ja kaiku antoi mukavia 1,6-2,0 m syvyyslukemia mikä oli moneen aiempaan paikkaan verrattuna paljon. Ainoastaan lahden perä oli matalaa, mutta samalla niin paljasta että ei viitsitty siihen tuhlata aikaa. Lähdimme liikkeelle herkullisen näköisestä reunasta ja montaakaan heitto ei tarvinnut heittää kun pilvivärinen Pig Jr. kelpasi. Raju pommi ja kala vääntää sivulle, nyt taitaa olla ihan hyvä! Kala on rajuotteinen ja niiden perusteella odotin jotain reilusti isompaa mutta reilu 4-kiloinenkin on tässä kohtaa kiva kala!
Liu'umme eteenpäin ja pari pientä haukea käy veneessä kääntymässä. Samanlaista pienten haukien rypästä tässä ei kuitenkaan ole mitä muutamissa aiemmissa paikoissa on näkynyt, vaikka paikka suorastaan haiseekin hauelta. Reunan loppupäästä reilusti irti kaislasta löytyy harvaa vitaikkoa ja tässä koetaan hieno kymmenminuuttinen kun keulamiehen sinihopeinen Jio-jerkki poimii kolme kappaletta nättiä 2,5-4 kg kalaa. Hyvää meininkiä!
Illan viimeiset hetket kalastetaan koko ajan uusia alueita ja pienempää kalaa tulee tasaiseen sieltä täältä, isommista ei kuitenkaan havaintoa. Iltapiston saldo on 21 haukea joista kolme kappaletta nelosen kieppeillä, ei yhtään huono! Illalla taas sauna lämpenee ja mietitään kuumeisesti lauantaina suunnitelmaa. Nyt on hyvä ja luottavainen fiilis, juonen päästä on saatu vähän kiinni ja toimiva paikkatyyppi alkaa hahmottumaan.
Lauantai, uusi päivä ja uudet kujeet. Keli on muuttunut pilvisemmäksi ja tuuli rauhoittunut. Päivän suunnitelma on illan ja yön aikana hioutunut siihen malliin että teemme alkuun pitkän siirtymän selälle joka on uistelemalla tarjonnut hienoja hetkiä mutta heittäen en ole siellä kalastanut. Sieltä lähdemme tulemaan sitten pikkuhiljaa mökkiä kohti edellisillan jalanjäljillä. Pitkähkön siirtymän päätteeksi saavumme todella upealle Saimaan kilometrikaislalle ja alamme lappaa viehettä veteen. Heti toiseen heittoon ottaa mutta ei pysy. Ja kohta taas. Hyvä alku vaikka kalat eivät isoja olekaan! Valumme reunaa alaspäin ja meininki on tyypillistä kilsakaislan kalastusta, välillä pitkä pätkä tyhjää kunnes yhtäkkiä nopeaan tahtiin useampi kontakti. Ja sama uudelleen.
Reunan loppupäässä profiili yhtäkkiä muuttuu, kaisla kapenee ja reuna syvenee. Tuulikin puhaltelee tähän niemenkärkeen hyvin ja siitä alkaa hieno 15-minuuttinen. Heti kättelyssä pieni hauki ottaa kumiin. Yhtäkkiä paino siiman päässä kasvaa ja siima alkaa leikkaamaan sivulle. Hetkonen, mitäs nyt? Totuus selviää pian, vieheeseen on ottanut puolen kilon kurkku ja siihen kurkkuun on läväyttänyt sellainen reilu kolmosen kala! Niin tiukasti pitää isosisko pienemmästä kiinni että ote hellittää vasta haavissa. Hauska tilanne ja taitaa olla ensimmäinen kerta kun saan tälläisesta "hauki hauessa"-tilanteesta molemmat ylös.
Kalastus jatkuu ja tärppejä tulee lähes joka heitolla kun koodi aukeaa. Ja se koodi on vihreä. Firetigeria tai vastaavaa kun on siiman päässä niin kyyti on kylmää, perushauki hakkaa kiinni kuin hullu puuroon. Hieno kasauma ja upeaa kalastusta vaikka isoja ei tästä saadakkaan. Hyvän ryöpytyksen jälkeen on aika siirtyä rantaan makkaranpaistoon.
Tauon jälkeen alamme pikkuhiljaa siirtyä lähemmäs mökkiä. Kopaisemme vielä tuon hyvän kohdan mikä antoi hetki sitten mukavasti kaloja. Tuulen suunta on kääntynyt ja reuna lepää nyt tyynessä eikä anna enää merkkiäkään hauista. Jälleen osoitus oikean ajoituksen tärkeydestä, äsken liekeissä ollut paikka on nyt enää pelkkä muisto.
Siirrymme toiselle selälle ja heitämme yhden uuden mestan matkalla edellispäivän paikoille. Tämä reuna on taas tosi matala mutta kalaa tässä silti on. Tapahtumia tulee tasaiseen tahtiin, isoista ei kuitenkaan havaintoja. Reissun viimeistä täyttä päivää viedään ja on aika tehdä päätöksiä. Molemmilla on vahva tunne eilen löytyneestä vähän syvemmästä lahdesta, tuskin oli sattumaa että illan kaikki paremmat kalat tulivat sieltä pienten loistaessa lähes poissaolollaan. Siirtymä lahteen ja ankkurointi reilusti kaislasta ulos. Eilen tuli kaloja kaukaakin kaislikosta joten luottoa on. Ensimmäinen ankkuripaikka heitetään tyhjää. Sama jatkuu seuraavassakin hetkisen kunnes keulamiehen vastari katkaisee hiljaisuuden. Jerkki on kelvannut kaukaa veneestä ja vavan kaaresta näkee heti että nyt on jotain täysikasvuista siiman päässä. Hauki on alkuun rauhallinen kuten isot hauet yleensäkin. Ui syvällä venettä kohti, kunnes 5 m veneestä muutama mahtava päänravistus ja junamainen spurtti pohjia pitkin. Nyt alkaa itsellä tärisemään jalatkin käsien lisäksi kun kaivan haavia esiin. Nyt on pakko olla todella iso hauki! Kala on uskomattoman vahva ja hetki menee ennenkuin saadaan näköhavainto kalasta. Lopulta mahtavan paksuselkäinen hauki näyttäytyy veneen vieressä ja hyppää puolittain ilmaan. Pää näyttää niin pirun isolta hypyssä että mietin mielessäni jo kympin ylitystä. Kala rykäisee taas raivokkaan ja pitkän spurtin, välittämättä tiukalla olevasta jarrusta. Nyt mennään todella pelottavasta paikasta, ankkurinarun ali ja samoilla lämpimillä kala kiepauttaa siiman vielä potkuriin. Helpotuksen tunne on valtava kun saan ankkurin ylös ja siiman pois potkurista, se on siellä vielä! Pikkuhiljaa kalan spurtit lyhenee ja lopulta saan kurotettua sen haaviin. Ihan uskomattoman vahva hauki, vahvin mitä olen koskaan nähnyt! Yläfemmat läpsyy ja sateen aiheuttama kylmyys kalastajissa on yhtäkkiä kokonaan poissa. Haavissa katselen kalaa ja arvion sen ehkä 8-9 kg kalaksi. Kummarrun ottamaan liplockia ja nyt on pakko tarkistaa arviota vähän ylöspäin, on niin iso pää kalalla. Jerkki on todella syvällä mutta saadaan operoitua se nätisti irti. Nostamme kalan haavissa vapautusmatolle ja kun 115 cm mitta loppuu kesken tiedämme heti että tää on kympin kala! Vaakaa esiin ja asia varmistuu kun kaksi eri vaakaa antaa molemmat samoja reilun 11 kg tuloksia. Haavin vähennyksen jälkeen kalalle jää painoa 10,4 kg, eli kaverin uusi enkka ja eka kympin ylitys! Räpsitään muutama kuva joiden jälkeen suurhauki palaa takaisin lahden lahnoja häiriköimään. Veneessä istuu kaksi tärisevää hauenkalastajaa, tällä kertaa tärinä ei vaan johdu kylmyydestä. :) Fiilis on uskomattoman hyvä eikä kaljakaan ole koskaan maistunut yhtä hyvältä. Kala tuli niin upealla tavalla ja kovan työn tuloksena että olen itsekin ihan täpinöissä vaikken kalaa saanutkaan.
Hetki huilia ja kalastus jatkuu. Eikös vanha sanontakin sano että nälkä kasvaa syödessä? Pari tyhjää heittoa ja on oma vuoro. Kova pommi kaukaa veneestä ja vahvat ravistukset kertovat jälleen isosta kalasta. Tämä antautuu helpolla edelliseen verrattuna ja näyttääkin vähän poikaselta vaikka onkin ihan nätti kala tämäkin, 7,55 kg/103 cm. Nyt on komeeta!
Pari ankkuripaikkaa heitämme tuon jälkeen rauhallisemmissa merkeissä, joku pieni kala tulee välissä. Takki alkaa olemaan nyt aika tyhjä ja fiilis jo mökin saunan puolella mutta ulappaheiton kova tärppi kertoo että ison ikkuna on vielä auki. Pari raskasta heilautusta ja... irti.... Vähän meinaa harmittaa, ei voi mitään. Kala oli kuitenkin niin lyhyen aikaa kiinni että uutta matoa koukkuun vain. Pienennän ja tummennan kumia, nyt siiman päähän ruske pikku-Snäkki ja ekalla heitolla samoilta holleilta raapaisee. Nyt on iso! Muutama mahtava päänheilautus ja irti jälleen! Jatkamme hinkkausta ja kohta keulamiehen luomuvärinen Söderin kumi kelpaa. Sama kala vai ei, siitä ei tiedä mutta iso on joka tapauksessa! Hetki rajua vääntöä ja illan kolmas metrin ylittäjä on haavissa. Uskomaton fiilis! Kalan mitoiksi selviää 7,76 kg/103 cm, tyhjävatsainen mutta hieno paksuselkäinen, raamikas hauki tämäkin on.
Sunnuntai ja reissun viimeinen päivä. Isot hauet pyörivät mielessä niin paljon että herään ilman kelloa jo ennen seitsemää vaikka yöllä meni myöhään. Iltaa ei pysty nyt heittämään joten otetaan sitten aamusta takaisin, eikun vesille! Aiempina päivinä ollaan lähdetty aika viivelähdöillä liikkeelle kuin Suomen lätkämaajoukkue konsanaan, joten mielenkiintoista nähdä mitä aamu tarjoaa. Päivän kohdetta tuskin tarvitsee tässä erikseen paljastaa, kaikki varmaan arvaa mihin lahteen ja miksi. :) Vene on ankkurissa heti kahdeksan kieppeillä ja puolipilvisessä kelissä aletaan hinkkaamaan. Tuulen suunta on kääntynyt ja voimistunut, nyt etelätuuli pyyhki voimalla lahteen ja aiheuttaa jo ongelmia ankkurin pitämisen suhteen. Vedenlämmötkin ovat yön aikana tipahtaneet parilla asteella ollen nyt reilussa 11 asteessa. En tiedä johtuiko kelin muutoksesta vai mistä, mutta isoja emme enää sunnuntaina tavoittaneet. Yrityksestä ei homma jäänyt kiinni, tarkasta kalastuksesta huolimatta kovista tärpeistä vastasivat nyt 2-3 kg hauet, isommista ei yhtään havaintoa. Tämä on kyllä nähty ennenkin, isoissa kaloissa korostuu ajoituksen tärkeys. Etenkin sisävesillä ison ikkunat tuntuvat usein olevan todella lyhyitä jolloin pitäisi olla oikeassa paikassa eikä siellä b-sektorissa.
Käytiin vielä lopuksi heittämässä yksi suojaisempikin lahti, se oli kuitenkin ihan kuollut. Sunnuntaiaamun saldoksi jäi kymmenkunta kalaa max 3 kg. Mökin siivouksen ja saunomisen jälkeen joutui lähtemään haikein mielin kotimatkalle. Reissun kokonaissaldo oli n. 75 haukea, top 3 siis 7,55 kg/103 cm, 7,76 kg/103 cm & 10,4 kg/115 cm. Upea reissu, upea vesistö, on meillä Suomessa vaan mahtavat kalavedet!
-Juho M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti