Järvillä olen kalastanut suurimman osan elämästäni ja vuosien varrella kalojen koko on pikkuhiljaa kasvanut. Alkuun vitosia alkoi tulla säännöllisemmin, sitten seiskoja, jne. Kymppi jäi kuitenkin aina haaveeksi. Enkä siitä koskaan mitään paineita ottanutkaan mutta jotenkin se silti aina kutkutteli mielessä.
Opiskeluaikoina pääsin tutustumaan kunnolla merikalastukseen ja sain ekat kymppihaukeni. Olihan se hienoa eikä niitä fiiliksiä unohda koskaan. Silti vähän harmitti että ne eivät tulleet järveltä, sieltä missä olen pienestä asti kalastanut. Alkoi tuntua siltä että meri on ylivoimainen paikka ison hauen saamiseen.
Taisi olla vuosi 2014 kun koin jonkinlaisen herätyksen ja aloin ymmärtää järvien todellisen potentiaalin. Tajusin että en vain ollut osannut kalastaa järviä. Paikoissa ei välttämättä vikaa ollut vaan se oli tällä kertaa kalastajassa ja kalastustavassa/taktiikassa. Kalaa kyllä olin aina saanut järviltä ihan hyvin mutta isot olivat tiukassa. Keskustelut alan ammattilaisten kanssa avasivat silmiä todella paljon ja oli uusien tuulien aika. Hannun kanssa aloimme syksyllä 2014 perehtyä kunnolla järvikalastukseen. Homma lähti todella takkuillen käyntiin ja usko oli kovilla. Vannoutuneella kiintopistekalastajalle oli todella kova paikka siirtyä pois rantamatalista ja mättää uistinta veteen keskellä ei mitään. Ekana syksynä ei vielä isoa saatu, kerran oli todella lähellä mutta järvikymppi väänsi itsensä vielä irti Hannun liplockista ja samalla koukuista. Se oli musta hetki joka ei unohdu koskaan.
Vuonna 2015 mentiin taas pikkuhiljaa eteenpäin ja isoja kaloja alkoi tulla säännöllisemmin mutta raja tuntui olevan 9 kilon nurkilla. Eikä niitä suurhaukia muutenkaan kovin kummoisesti tullut. Hannu sai pari ysiä ja itsellä vuoden 2015 suurin järvihauki oli 8,7 kg. Eteenpäin oli kuitenkin menty todella paljon ja meri alkoi jo unohtua.
2016 tapahtui jotain. Kalalla tuli käytyä vähemmän kuin aiempina vuosina mutta nyt isompia haukia tuli jotenkin ihmeen helpolla. Talvella Hannu sai tiimimme ekat järvikympit joista suurin oli jo todella iso kala, 11,8 kg/121 cm. Syksyn reissuillakin askelmerkit osuivat hyvin kohdalleen ja tuntui että suurhaukia tuli suht pienellä vaivalla. Eräällekin järvelle teimme kolme reissua ja jokaisella reissulla veneessä kävi vähintään yksi suurhauki. Mieleen jäi erityisesti syksyn eka reissu edellisvuonna löytyneelle paikalle. Silloin se ei vielä palkinnut mutta potentiaalin nähtyämme uskalsimme panostaa siihen vaikka onkin pitkän matkan päässä. Eka reissu ja viisi suurhaukea, suurimmat 9,25 kg. Unohtumaton päivä!
Syksyn suurimmaksi järvikalaksi jäi Hannun 9,75 kg eli lähestyttiin jo mutta maaginen kymppi avovedestä järveltä antoi vielä odottaa itseään.
Tämä kausi on alkanut järvikalastuksen merkeissä pelottavan hyvin vaikka reissuja on alla vasta muutama. Viime viikon Saimaan reissulla pääsin haavitsemaan kaverin järvikympin ja voi että sitä fiilistä! Tuntui paremmalta kuin moni merikymppi mitä olen saanut, vaikken itse tuota kalaa saanutkaan! Todella hieno hauki! Ja tämän viikon tiistai jää mieleen kyllä loppuelämäksi. Alun perin vesille ei pitänyt ollenkaan lähteä mutta kun sauma tuli niin sehän piti toki hyödyntää. Varsinkin kun se saattoi olla Hannun kanssa kevään ainoa yhteinen haukipäivä. Aikaa oli rajallisesti mutta kuitenkin useampi tunti illasta. Saderintama oli tulossa illalla päälle ja iltapäivällä järvelle päästessämme tuuli oli jo aika voimakasta.
Reissu alkoi tutuissa merkeissä, varovaisia kopsuja sieltä täältä ja joku kappale tuttua puikkoa veneeseen asti. Fiilis oli jotenkin tosi hyvä ja hyvällä sykkeellä heitettiin mestoja tarkasti läpi. Aloituslahti ei antanut isommista mitään kontaktia joten siirryimme toisaalle. Täälläkin tapahtumia tuli heti mutta nämä olivat kaikki pieniä. Kunnes toisesta ankkuriopaikasta pitkään heittoon otti hyvin todennäköisesti iso kala. Muutama hyvä ravistus ja syvällä hirveää kyytiä venettä kohti. Irtihän se pääsi kuten yleensäkin noin käyttäytyvät kalat. Tai ainakin tuntuu että itse karkuutan ne aina :D Mutta ei lannistuttu tästä vaan jatkettiin hinkkaamista.
Pieniä oli käynyt veneessä jo kymmenkunta kun taas siirryimme vähän eteenpäin ja laskimme ankkurin. Heitin pitkää siivua myötäiseen. Sen verran pitkää että tavoitin kasvuston rajan ja eka heitto meni sen takia pilalle. Sama toistui seuraavallakin ja kelailin kumia aika vauhdikkaasti venettä kohti. Noin 10 metrin päässä veneestä sydän meinasi pysähtyä kun iso kala löi ihan pinnasta kiinni Mc Rubberiin, näyttäen puolet rungostaan pinnan yläpuolella. Vastarin jälkeen kala painui pohjaan ja tuntui kuin viehe olisi jäänyt pohjaan kiinni. Sanoin Hannulle heti että nyt on tosi iso. Kala käyttäytyi kuin tuon kokoiselta voi odottaakin, päättäväisesti ja rauhallisesti, ikäänkuin harkiten jokaisen liikkeensä tarkkaan. Pelko perseessä väsyttelin kalaa ja ekan näköhavainnon jälkeen meinasin jo seota kun Hannu sanoi että nyt on se järvikymppi! Ja olihan se kyllä selvää, niin jäätävän näköinen otus siinä pyörähti ennen painumistaan pohjia pitkin spurttiin. Tärisevin käsin sain vihdoin pumpattua kalan hollille ja Hannu kauhaisi sen ammattilaisen varmuudella kyytiin. Voi jumalauta, nyt se on siinä!!! Hyvä ettei kyynel tullut silmään kun heitettiin yläfemmaa, melkein halailemaankin ruvettiin. Kalaa haavissa punnitukseen nostaessa olin jo varma että nyt mennään kyllä yli kahdentoista kilon, sen verran rankasti painaa. Punnaus kahdella eri vaa'alla varmisti asian ja kyllä, enkat siirtyy lukemiin 12,35 kg! Otan jättiläisen liplockiiin mittausta varten ja asetellaan kala mitalle. 122 cm!! Huhhuh, nyt alan tajuta että on oikeasti iso kala sylissä. Ja sen huomaa pönöttäessäkin, eihän tätä meinaa jaksaa pidellä tärisevin käsin! Muutama kuva ja paksuselkäinen mörssäri poistuu rauhallisilla potkuilla veneen vierestä.
Vapautuksen jälkeen olo on aika tyhjä ja nyt ei kyllä hetkeen pysty heittämään. Pienen keräilyn jälkeen nälkää alkaa kuiotenkin taas löytyä ja homma jatkuu. Seuraava ankkuripaikka tarjoaa taas ikimuistoisia hetkiä. Ensin heittämääni paskis-väriseen Mc Pikeen lyö ihan veneen vierestä arviolta ysin kala. Kala jää todella huonosti kiinni ja lopputuloksen arvaa melkein heti. Ei mitään saumaa saada virkeää huonosti kiinni olevaa suurhaukea haaviin. Eka syöksy veneen alle, kulma muuttuu ja sinne menee. Noooh, näitä sattuu.
Varmaan minuutti eteenpäin ja Hannun tarjoama KeMu-värinen Isluren kumi kelpaa. Hannu huutaa heti että nyt on iso ja sen kyllä huomaa kaikesta. Kala ui syvällä ja näyttäytyy kohta, upeat kokovartaloravistukset veneen vieressä! Pikku kaarrokset vielä, haavi heilahtaa ja toinen kyösti on veneessä! Huuto on sen mukaista ja nyt on sekoaminen enemmän kuin lähellä, hyvä ettei tanssiksi laiteta pienessä soutuveneessä. Hyväkuntoisen hauen mitoiksi selviää 10,65 kg/113 cm, edellinen eväs pullottaa vielä vatsassa. Vapautuksen jälkeen veneessä on upea tunnelma. Kädet ja jalat tärisee eikä tätä meinaa uskoa todeksi. Kovan työn ja vuosien yrityksen jälkeen kaikki huipentuu tällä tavalla, tuplakymppipäivään järvellä!
Heitämme vielä hetken mutta tapahtumat harvenevat koko ajan. Pari pientä haukea käy vielä veneessä, isoista emme enää havaintoja saa. Eikä kyllä enää tarvitsekaan. Kiihtyvässä vesisateessa poistumme rantaan tyytyväisinä. Maaginen reissu!
Nyt on siis unelma saavutettu. Helppoa se ei ollut mutta ei saa ollakaan. Loppuun vielä kiitokset kaikille joiden kanssa on näitä järvitouhuja pohdittu ja mietitty, siitä on ollut korvaamattoman iso apu kun on saanut uusia näkemyksiä ja jakaa ajatuksia ammattilaisten kanssa. Kiitos, tiedätte kyllä keitä olette!
-Juho M
Onnea todella komeista kaloista!! Olisi hienoa jos kirjoittaisitte tarkemmin tuosta järvihauen kalastamisesta. Taktiikoista, minkälaisilla järviltä mihinkin aikaan vuodesta, millaisia syvyyksiä kannattaa kalastaa jne. Itse aloittelin järvihauen heittokalastuksen toden teolla n. 2v sitten, suurin osa ajasta mennyt lähinnä uusia järviä tutkimalla sen suuria onnistumisia saavuttamatta. Laji on melko haastava varsinkin kun sitä isoa haetaan, siksi uskon että moni siirtyy hetken yrittämisen jälkeen vetouisteluun. Mutta teillä rupeaa kova työ tuottamaan sitä tiliä. Onnea vielä!
VastaaPoistaKiitos! Täytyy jossain kohtaa avata tuota järvihauen kalastusta ihan blogitekstin muodossa. Tässä voin heti sanoa ehkä ne kolme tärkeintä ohjetta mitkä ovat meillä olleet ne avaimet onnistumisiin: 1. Kalasta siellä missä hauella on ruokaa 2. Kalasta muuallakin kuin kaislikossa
Poista3. Käy vesillä niin paljon kuin vain kerkeät. Tuntuu että kaikista kovimmat paikat ovat todellisia on/off-paikkoja, kun oikea hetki tulee kalastus voi olla ihan hullua ja isoja tulla useita. Normipäivänä saalis taas voi koostua niistä pienistä ja laihoista alle 2 kg hauista. Paljon käymällä noihin huippuhetkiin osuu kovemmalla todennäköisyydellä. Onnea järviprojektiin ja kireitä siimoja, kyllä se vielä palkitsee! :)