Välivesikuhia

Hauen kalastus jäi kesätauolle ajat sitten ja sen jälkeen oma kalastus on aiempien kesien tapaan vähentynyt huomattavasti. Joitakin satunnaisia heittojigireissuja on tullut heitettyä ilman mainittavaa menestystä. Kesä on itselläni lähes aina ollut enemmän ja vähemmän sellaista "väliaikaa", kevään ja syksyn hauenkalastussesonkien välissä. Ei oikein tiedä mitä tekisi eikä oikein ole kunnon kipinää mihinkään. Pientä lääkettä vaivaan on kuitenkin löytynyt kun olen päässyt kiltisti pyytämällä (taisi houkuttelu kyllä mennä toisin päin ;)) Hannun keulaan vertsureissuille muutamaan kertaan. Olen aina ollut vähän vastahakoinen lähtemään tuohon välivesitouhuun, mutta pakko myöntää, on se vaan hianoo! Toki kun kippari on parasta A-luokkaa niin lajista saa ehkä vähän väärän kuvan!

Reissu nro 1

Ensimmäinen yhteinen reissu tälle kesälle tehtiin heinäkuun puolen välin kieppeillä, tavallinen muutaman tunnin iltakeikka töiden jälkeen. Keli oli alkuun vähän hankala, voimakas ja puuskittainen tuuli vaikeutti kalojen löytämistä ja niiden päällä pysymistä. Hannu oli kyseisellä mestalla käynyt aiemminkin ja tiedossa oli että kaloja kyllä löytyy ja tilanteita tulee. Ja löytyihän niitä, peli aukesi keskikarkealla hauella, seuraavien ollessa jo kohdekaloja. Ilta antoi lopulta neljä kuhaa haarukassa 78-85 cm tuon yhden hauen lisäksi. Hannu oli aiemmilla reissuilla saanut niin paljon ja niin isoja kaloja että ei tainnut kyllä tuntua juuri miltään. ;) Ei vaan, upea reissu ja kalojen keskikoko oli aika kivaa, harvemmin kesän eka kuha painaa 6,5 kg!

Illan ensimmäinen, 78 cm

Allekirjoittaneen kesän eka, 6,5 kg/83 cm!

Illan suurin oli Hannun kala, punnaamatta jäänyt arviolta 7 kg kuha. Huikeeta!

Hienon illan viimeisteli 81 cm kuha

Reissu nro 2, uudet mestat ja uudet kujeet

Seuraava reissu tehtiin viikko edellisestä, nyt aikaa oli ruhtinaallisesti koko päivä. Liikkeelle lähdettiin ahneesti kahden uuden järven taktiikalla. Fiilis oli aamulla vähäisiksi jääneistä yöunista huolimatta hyvä ja sellainen että nyt jos joskus löytyy jotain kivaa! Pitkähkö siivu ensimmäiseen kohteeseen ja ongelmat alkoivat sillä ensimmäinen järvi osoittautui veneen laskun kannalta erittäin haasteelliseksi. Kilometrejä kertyi ympäriinsä ajellessa reilusti ja alkoi näyttää jo pahalta, paikkaa ei vain löytynyt. Lopulta piti tehdä se mitä suomalainen mies ei mielellään tee, eli pyytää apua. Bongattiin paikallisen kioskin pihalta pari alkuasukasta ja pienen juttutuokion jälkeen saatiin kuumaa vinkkiä hyvästä rannasta ja 10 min myöhemmin vene oli jo vesirajassa. Asiaa!

Vene vesille ja kalastus uudella järvellä sai melko räväkän alun kun ensimmäinen kala oli hyvin nopeasti veneen alla. Kippari osasi kertoa lajin jo ennenkuin saatiin kala edes veneen alle ja lopullinen varmistus tuli samantien kun jigi saatiin kalan nenään eteen. Räjähtävä tärppi, raju vääntö ja femman hauki haavissa!

Haukia löytyi hetken ajelun jälkeen muutama muukin, edellistä vähän pienempiä. Jätimme ne parin veneessä käytetyn jälkeen rauhaan ja jatkoimme kuhien etsimistä. Pitkään saimme ajella ilman mitään merkkiä kaloista ja kova usko järveen alkoi kokemaan jo säröjä. Missä kuhat?
Haukia löytyi taas välissä, mutta ei kuhia ja järven vaihto alkoi kypsyä mielessä. Pienen hiljaisuuden jälkeen löytyi yksinäinen kala ja oli oma vuoro tiputtaa. Terävä tärppi tuli heti, haukihan se siellä.... Yllätys oli kuitenkin suuri kun himoittu piikkiselkä vilahti veneen vieressä. Ei mikään jätti mutta nätti! Hienon värinen, tummasävyinen 65 cm gunnari kävi kuvissa ennen vapautumistaan.

Tuosta kalasta saimme vähän lisää uskoa tekemiseen mutta hyvin nopeasti sekin vähäinen fiilis katosi. Tyhjää, tyhjää, vielä lisää tyhjää.... Ei täällä vaan ole niitä! Ehkä kalat vain oli meiltä piilossa jossain matalassa mutta syvän päällä niitä ei ainakaan ollut. Kello kävi ja mielessä alkoi kypsyä ajatus luovutusvoitosta ja järvi numero kakkoselle siirtymisestä. Kohta olikin vene jo trailerilla ja matka uudelle järvelle alkoi.
Jos ensimmäiselle järvelle ei meinannut löytyä laskupaikkaa niin nyt oli vähintään yhtä vaikeaa. Epätoivo alkoi jo hiipiä takin sisään ja oli viimeisen kortin vuoro. Kiersimme toiselle puolen järveä katsomaan sen ainoan pienen tien pätkän mikä meni edes näköetäisyyden päässä järvestä. Helpotus oli melkoinen kun perille päästiin, tästähän saa veneen alas! Miljoonan paarman avustaessa operaatiota kannoimme veneen järveen heinikon läpi mudassa rypien. Ei mitään herkkua mutta kovimmat paikathan on aina pienen työn takana!

Operaation jälkeen olo oli aika ryytynyt eikä tyyni ja helteinen keli asiaa hirveästi auttanut. Apu oli onneksi lähellä, pari keskiketterää kylmälaukusta esiin ja heti helpotti. Siirtyminen järven ainoalle "syvänteelle" ja tuttu salama-alku. Pääsin yrittämään isoa kalaa joka oli 2 m veneen alla ja samantien sairas tärppi Mikadon Sairaan. Hannulla taisi olla vähän pokassa pitelemistä kun tärpin voimasta käsi lähti kammelta ja melkein vapa kädestä. Onneksi kesti keppi kuitenkin lapasessa, haljenneella kynnellä selvittiin tästä tilanteesta. Pirteä kesähauki meni hetken aikaa ympäri venettä miten halusi. Sitten heilahti haavi ja upean värinen, tyhjävatsainen mutta paksuselkäinen metrihauki lepäsi pussin pohjalla! Allekirjoittaneen ensimmäinen suurhauki vertsulla, ai että!

Peli kun saatiin auki niin siitähän se sitten lähti. Hauki sieltä, toinen täältä. Kalaa oli mestoilla hyvin ja nättiä keskikarkeaa 4-6 kg jeddaa napsui tasaiseen tahtiin. Kuhiakin löydettiin, saatiin jopa iskemään kumeihin mutta jostain syystä tiputuksia tuli todella paljon. Vastareissa ei vikaa ollut, kokeiltiin yhtä ja kahta koukkua mutta ei, ei vaan prkl pysy. Hannu sai yhden parikiloisen ylös asti mutta se ei juuri lohduttanut kun selkeästi isompia oli karanneiden joukossa ja sekös meinasi vähän masentaa. Onneksi vain meinasi, sen verran ollaan vastoinkäymisiä koettu ennenkin ettei lannistuttu vaan jatkettiin pään hakkaamista seinään.

Tämän järven perushaukea, paksuselkäistä +90 cm kalaa

Lopulta myöhään illalla, tuulen jo vähän tyyntyessä ja auringon kääntyessä laskuun se tapahtui. Siiman päässä oli vanha kunnon taikakalu, oliivioranssi 8" Mikadon Saira ja sen alla taas kerran paksu kuha joka ei alkuun tehnyt mitään. Normaaleiden uittoliikkeiden päätteeksi pari terävämpää napautusta, kaiku välähtää ja rysäyttää voimalla kumiin. Huhhuh, nyt tuntuu hyvältä! Kädet tärisee ja tuttu kuhamainen tykytys tuntuu luissa asti kun iso messinkikylki painaa voimalla suoraan syvyyksiin. Muutama pumppausliike ja upean värinen kuha nousee pyörteiden saattelemana pintaan ja siitä suoraan Hannun tarjoamaan haaviin. Haanpään Pertulta opittua säbänyrkkiä kehiin ja pari voimasanaa päälle. Nyt on nätti! Veneessä on hetken aikaa säpinää mutta onneksi homma toimii rutiinilla ja nopeiden toimenpiteiden jälkeen kala sukeltaa iloisesti takaisin syvyyksiin. 6,9 kg/86 cm uudelta järveltä, ai että!

Itse tärisen vielä keulassa kun Hannu jo pyöräyttää uuden kalan veneen alle ja tuttu naksahdus kelan liipaisimesta kertoo että nyt lähti tarjous alas. Pari kevyttä vetoa ja vastari lähtee kalan merkiksi, jälleen hieno kuha kiinni! Tuttua junnausta syvällä ja kohta messinkikylki pörhistelee haavissa. Kalalla on mittaa 79 cm ja ihastelemme sen ulkomuotoa, upean raamikas ja hienon värinen kuha massiivisilla evillä! Westinin Twin Teez kelpasi tälle kalalle.

Pitkä päivä alkaa tulla päätökseen ja aika loppua, ja tietysti taas kerran ihan kesken. Vielä tekisi mieli jatkaa mutta hämärä alkaa painaa päälle ja aamulla pitää lähteä töihin, pitkä kotimatkakin vielä edessä. Kuhia emme enää illan viimeisillä hitailla tavoita. Tai tavoitamme, mutta ei saada niitä puremaan. Haukia tulee vielä joitakin joista paras mittauttaa itselleen lukemat 99 cm. Päivän saldo kohoilee lopulta n. 15 haukeen ja neljään kuhaan. Keskipaino on taas sellainen että tekemistä olisi se rikkoa jollain muulla kalastusmuodolla. Järvi numero kaksi jättää erittäin hyvän fiiliksen ja syvän kaipuun, tänne on pakko päästä! Eikä se ensimmäinenkään järvi huono ollut, ehkä olimme vain väärään aikaan liikkeellä.


Reissu nro 3, uusi löytö, osa 2

Vähän huonoa keliä ollut tässä viime aikoina ja työt sekä kaikki muu mahdollinen on sotkenut harrastuksia sen verran että himoittu uusintareissu tuolle em. järvelle päästiin toteuttamaan vasta tällä viikolla. Ja sillekin reissulle tarjoutui aikaa vain muutama tunti illasta töiden jälkeen. Matkakin on pitkä mutta minkäs teet kun jonnekin on pakko päästä! Salamalähtö töistä, tankki täyteen ja vene perään! Kello kävi ja hermot meinasi mennä iltapäiväruuhkassa mutta lopulta oltiin rannassa työntämässä venettä järveen. Keli vaikutti hyvältä eikä ensimmäistä kalaakaan tarvinnut kovin kauaa etsiä. Tuttu haukikaiku löytyi edelliskerran pelialueelta ja tärppi tuli heti kun jigiä päästiin kalalle syöttämään. Peli auki tämän järven perushauella, 95-senttisellä!

Muutaman normihauki nopeaan tahtiin ja oli kohdekalan vuoro. Tämä kala ei kauaa miettinyt ladatessaan 7" Lunkeriin ja kuvissa kävi illan ensimmäinen messinkikylki. 70 cm ja yhtä upean näköinen kuin muutkin tämän järven kuhat!

Sitten oli Hannun näytöksen vuoro. Sain seurata aitiopaikalta maagista veneen käsittelyä ja kaiun lukemista. Ikimuistoinen kymppiminuuttinen, ensin 70 cm kuha ja kohta haavista kaivettiin kuviin 8,2 kg/106 cm hauki! On se äijä!

70 cm

8,2 kg/106 cm!

Seuraavista tapahtumista on todella vaikea kirjoittaa sillä muistikuvat niistä ovat jostain kumman syystä melko hataria. :) Mutta paljon tapahtui lyhyeen aikaan, sen muistan! Kaikki kamat oli märkiä kalojen roiskiessa vettä veneeseen ja kädet tärisivät adrenaliiniryöpytyksen jälkimainingeissa.
Ensin Hannu tartutti arviolta seiskan kuhan reilun metrin siimaan ja samantien vastarin jälkeen kala möyri pinnassa. Kala painoi pelottavaan paikkaan, anturitelineen ja veneen laidan väliin eikä mitään ollut tehtävissä. Epätoivoinen haavimisyritys oli päivän myöhässä ja kala meni menojaan. Vähän harmitti mutta ehkä vielä enemmän nauratti, olipahan hauska ja harvinainen tilanne!

Yhdeksän ja kymmenen välillä, viimeisellä tunnilla ennen auringonlaskua oli ehkä illan kuuminta meininkiä ja tästä ikkunasta veneessä käytettiin illan suurin kuha 7,51 kg/88 cm ja suurin hauki 8,9 kg/109 cm. Tätä kaksikkoa höysti vielä Hannun 101 cm hauki ja kuhat 81 & 83 cm. Käsittämättömän upeaa meininkiä, sanat ei riitä kuvailemaan sitä ryskettä ja yläfemmojen määrää!
Illan suurin kuha kelpuutti jälleen oliivioranssin 8" Mikadon Sairan, Hannun tykittäessä koko illan hyvin toimineella 9" Westinin Slim Teezillä värissä "Sweet&Sour".

7,51 kg/88 cm

8,9 kg/109 cm

83 cm

101 cm

81 cm

Kymmenen jälkeen meininki alkoi vähän jo rauhoittumaan, ja nimenomaan vähän. Kalaa tuli edelleen pelottavan kovalla tahdilla. Kuhat menivät varovaisemmiksi mutta hauet olivat purulla. Ilta alkoi pimenemään mutta se ei luukkosia haitannut vaan lähes kaikki mille päästiin jigiä tarjoamaan leipoivat saman tien kiinni. Ja koko oli oikein kivaa +-90 cm kalaa. Aamulla oli taas töihin meno mutta poltetta oli sen verran että päätimme vetää ihan loppuun asti. Tapahtumia riitti viimeiseen vähäiseen valoon asti ja Hannu käytti illan viimeisen kuhan veneessä klo 22.30. Mittaa kalalla 77 cm ja Slim Teeziä sai jälleen kaivaa kurkusta.

Illan viimeinen, 77 cm

Maagisen iltapiston saldo kohosi lopulta 13 haukeen ja 6 kuhaan keskipainon ollessa aika jees. Käsittämättömän upea ilta!

Aika hienoja reissuja siis osunut vaikka harvakseltaan on päässyt käymään ja lähinnä lyhyitä iltakeikkoja. Tässä lajissa kaikki perustuu täysin kuskin veneen käsittelyyn ja kaiun lukutaitoihin, ja siinä Hannu on pelottavan taitava! Suurin kunnia omistakin kaloista kuuluu siis ilman muuta Hannulle, olen tehnyt vain sen helpoimman työn tiputtamalla jigiä alas kun kippari on ensin kaivanut kalan veneen alle. :) Kiitos Hannu!

-Juho M