Kuun alussa kävimme Hannun kanssa yhtenä päivänä onkimassa isolla järvellä syvänteen reunapöytää joka antoi viime talven ainoalla reissulla ihan hyviä merkkejä nopealla kopaisulla. Keliksi sattui nyt varmaan kylmin keli missä olen koskaan pilkkinyt. Pakkasta nyt ei ollut kuin ehkä -17 mutta se yhdistettynä kovaan, jopa 10 m/s tuuleen teki kelistä oikein rapsakan. Vaikka siirtymä rannasta ei ollut pitkä niin kyllä siinä unihiekat vaan kerkesi karista aika mukavasti kun vastaiseen painettiin menemään! Hajaannuimme 12-14 m tasanteelle ahvenia etsimään. Pieniä ahvenia näkyi monessa paikkaa, isojakin parvia. Tavoitekokoisia raitapaitoja ei kuitenkaan näkynyt siiman päässä eikä edes kaiussa. Yhdellä reiällä heti aamutuimaan härnäsin paksua viivaa pitkän aikaa mutta käytös vaikutti jotenkin kovin haukimaiselta. Kolmas tarjottu tasuri vihdoin kelpasi ja rajun nousun jälkeinen tärppi varmisti lajin saman tien, sellaisen lenkin heitti tämä 2,5 kg hauki!
Jatkoimme pikkuhiljaa kohti syvän reunaa ja muutaman hiljaisen reiän jälkeen parilla vierekkäisellä reiällä näkyi vihdoin pari isompaa kalaa. Tasurille asti ne eivät kuitenkaan tulleet kikkailuista huolimatta. Päätin tehdä yhden reiän pienemmällä välillä kun jotain merkkiä paremmista kaloista oli saatu. Vettä oli tässä 13,5 m ja pudottelin Pääevän P1 kevennetyn n. 9 metriin. Nopeasti siihen nousi pari silppuahventa kaveriksi pilkin tasoon mutta eihän nuo tasurin mittaiset ahvenet sitä suuhunsa saaneet. Sitten alkoi tapahtua! Sydän taisi jättää pari lyöntiä väliin kun näin pohjalta lähtevän viivan. Viivan paksuudesta ja väristä näki heti että nyt on iso hauki tulossa kohti tasuria. Samantien siimat olikin jo lenkillä ja vastarin jälkeen nousin heti seisomaan että saan vähän pelivaraa ekaan spurttiin. Muutama raskas jumpsautus ja sitten tulikin jo kiire antaa kehivavalta lisää siimaa. Usein olen miettinyt että milloinkohan se iso pilkkihauki tulee kun nykyään tulee paljon heiluteltua tasureita isompien järvien selkävesillä. Nyt alkoi vahvasti tuntua että se on tuloillaan sillä kala ei meinannut suostua nousemaan pohjan tuntumasta millään. Rauhassa väsyttelin kalaa, siimat on paksuja ja perukkeet kunnossa joten huolta välineiden pettämisestä ei onneksi ollut. Lopulta onnistuin hinaamaan kalan luukun lähelle ja sain näköhavainnon, kokoarvio tarkentui luokkaan metri+. Koko alkutalvi tullut juostua täkyongella ja suurin hauki jäänyt seiskan kieppeille, nyt näytti että mennään reilusti yli. :D Tasuri oli sopivasti saksessa kiinni joten kääntäminen reikään oli vaikeaa mutta tulihan se sieltä lopulta. Keli oli niin rapea että nyt ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa kalaa jäälle ihmeteltäväksi joten pidin kalaa avannossa liplockissa. Käsi kuolion partaalla irroitin tasurin ja laskin kalan takaisin syvännettä kiertämään. Muistoksi kalasta jäi yksi väsytyksen aikana otettu kännykkäräpsäisy. Selkeä pilkkienkkahan tämä oli, ei kyllä lähelläkään kymppiä mutta helposti yli kasi. Hieno kokemus!
Loppupäivä menikin hiljaisemmissa merkeissä. Matalamman kielekkeen kärjestä löytyi pienempää ahventa ja näitä tuli tasureillakin. Isompiakin näkyi kaiussa ja päivän viimeisellä luukulla mahdollinen iso ahven jäi harmittavasti tärpin asteelle, Sen verran kutkuttava tunne jäi tuosta tärpistä että pakko käydä tsekkaamassa tuo mesta uudelleen!
Pari muuta reissua olen tehnyt toiselle järvelle, kartasta jo ajat sitten bongaamalleni syvän veden ympäröimälle selkäharjanteelle. Ensimmäisen reissun saldo paikalle oli pakolliset pari haukea ja muutama filekokoinen ahven. Löysin ahvenet kuitenkin taas liian myöhään, vasta iltapäivällä kahden aikoihin. Kalaa oli paikalla hyvin mutta otti oli kovin vaisua. Yhdellä reiällä oli yksi selkeästi isompikin ahven tarjolla mutta tämä reilusti yli puolen kilon, jopa kilon kala, ei tasuriin ottanut vaikka nousi pariinkin kertaan sitä tutkimaan. Seuraavan pilkkipäivän kohde oli lukittu jo jäältä pois kävellessä, tänne!
Viime lauantaina olinkin aamuhämärissä jo jäällä ja suunnistin suoraan viime reissun pisteelle. Yllätys yllätys, eipä näkynytkään enää mitään! Ei ensimmäisellä, eikä toisellakaan reiällä. Taisi olla kolmas reikä kun hyvänkokoinen kala nousi pohjasta vähän irti, ei kuitenkaan tasurille asti. Lähdin hakemaan kaloja vähän sivummasta, paljon nimittäin jäi viime reissuilla vielä rei`ittämättä. Turha lenkki, ainoastaan silppua näkyi siellä täällä. Palailin aloituspaikalle ja samalla tein vähän ruokaa Trangialla. Kello alkoi olla jo ihan tarpeeksi ja oli viimeisen rutistuksen aika. Filekaloja näkyi parilla reiällä mutta en saanut näitä ottamaan. Kalaa oli tässä nyt selkeästi huonommin kuin viimeksi. Kävin tsekkaamassa vierestä 7 m patin ja nyt lähti munat padasta hauella ja silppuahvenilla. Pientä ahventa oli patin laella paljon, reunoilla näkyi muutama paksumpikin viiva mutta jäi vahva aavistus hauista. Hämärä iski taas nopeasti päälle ja jälleen kerran aika loppui kesken.
Onneksi kohta pääsee taas, poltteet ja vieroitusoireet alkaa olla jo melkoiset!
-Juho M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti