Tammikuun puolella tuli käytyä isoilla järvillä uusia alueita tutkimassa. Pitkiä päiviä, paljon kävelyä ja isoja siivuja autolla. Vaikeaa oli, niin kuin uusien isojen ahventen paikkojen etsiminen tahtoo hyvin usein olla. Yksi reissu meni puhtaasti munatpataan-osastolle, muuten taisi joku kala aina tulla. Mainittavin kala oli yhden reissun lähes ainoaksi jäänyt ahven joka löytyi tuskaisen etsimisen päätteeksi iltapäivän ollessa jo pitkällä. Painoa tällä minipossulla oli 605 g, maistui makealta parin vaikean reissun päätteeksi!
Yksi reissu käytiin tammikuun lopulla ihan lähivesillä Hannun kanssa. Vanhalta tutulta alueelta saatiin heti aamupäivästä muutama filekala. Jäätilanteen salliessa päästiin ronkkimaan myös vähemmän pilkittyä aluetta ja kalaa alkoi löytyä paremmin. Filekoon kalaa kertyi ihan kohtalaisesti ja harjanteen päältä Pääevän foliosärki-kepeeseen otti myös yksi vähän parempi, 510-grammainen. Kaiken kaikkiaan mukava tynkäpäivä lähivesillä!
Helmikuun alussa käytiin yksi päivä koko tiimin voimin onkimassa. Raju päivä, lähtö kotoa jo neljän jälkeen aamulla ja ajoa kertyi n. 200 km per suunta. Reissu sattui huonoon saumaan ja järvi oli ihan jumissa. Itse en nähnyt koko päivänä yhtään isoa ahventa kaiussa, Hannu ja Juho R näkivät sentään pari. Päivän suurin ahven n. 250 g, lisäksi läjä silppua ja hauki. Järvessä on paljon kiloluokan ahventa ja isompaakin, nyt se ei vain ollut yhtään aktiivinen. Jälleen osoitus ison ahvenen pilkinnän haasteellisuudesta!
 |
| Hauki hakee morrin parempaan talteen! |
Kiloissa mitattuna elämäni kovin pilkkipäivä osui helmikuun alkupäiville kun käytiin Hannun kanssa selkävesillä. Kaikki kiitos reissusta Hannun pilkkiporukalle joka oli tehnyt kovan työn kaloja etsiessä, nyt päästiin ns. valmiiseen pöytään heti aamusta eikä kallista aikaa tarvinnut tuhlata kalojen etsimiseen. Heti selvisi että kalaa alueella oli älyttömästi mutta syönti ei ollut mitään rajua. Kovasti sai kikkailla että sai kalan ottamaan. Mutta kun parvet oli isoja, parvikateudesta johtuen kalaa myös kertyi tasaiseeen tahtiin. Useammalla reiällä sai 10-20 kalan putkia jos vain sai kalat tarttumaan. Jos tärppejä ryssi liikaa niin ahvenen mielenkiinto lopahti nopeasti.
 |
| Peruskalaa |
Itsellä näytti pitkään siltä että puoli kiloa jää rikkomatta, iltapäiväkin alkoi pikkuhiljaa taittua hämärään. Kovin kiimakin oli ehkä jo mennyt, sen verran hyvin oli filekalaa jo pussissa. Siirryin kuitenkin vielä muutama sata metriä selälle päin korkkaamattomalle laikulle. Tasuri 2 m kannen alle ja hetken heiluttelun jälkeen pölähti tuttu parvi taas alle. Nopeaan tahtiin parikymmentä filekalaa jäälle kunnes alkoi tuntua vähän painavammalta ja puolen kilon kala läpsähti jäälle. Heti perään toinen kiinni, nyt on isompi! Kala on hetkessä avannossa ja samassa se irtoaa. Tällä kertaa kynsikkäiden kastelu kannattaa ja saan kalasta vielä otteen, talven komein ahven nousee jäälle! Lapan äkkiä ahkioon vettä toisella kädellä tasuria vielä heilutellen. Yksi puolen kilon kala ottaa vielä kesken ahkion täytön, sitten kalojen mielenkiinto hetkeksi lopahtaa ja kerkeän kuvaus- ja punnitushommiin. Suurimman painoksi selvisi 850 g, pienempien painaessa 540 g/kpl. Tämä kolmikko pääsi pikaisten kuvien jälkeen takaisin.
 |
| 850 g/40 cm |
 |
| 850 g & 2 x 540 g |
Tuon huippureissun jälkeen iski flunssa päälle ja se pitikin viikon verran jäiltä pois. Vihdoin olo parani ja viime viikolla tuli useampana päivänä käytyä ihan tässä lähivesillä. Autolla pääsi hyvin liikkumaan muutamalla reissulla joten siirtymät kävivät helposti. Kelitkin osui useampana päivänä kohdalleen ja pääsi onkimaan hienossa aurinkoisessa kelissä. Ei niin haitannut vaikka kalat olivatkin enemmän tai vähemmän hukassa. :)
Yksi päivä selkävesillä uudessa paikassa antoi kymmenkunta ahventa joista suurin oli jo vähän sinne päin, 475 g ja kyseisen järven enkka itselle. Hyvältä maistui, sen verran nihkeää pilkintää on tuo järvi vuosien mittaan tarjonnut! Isompiakin näkyi tuolla reissulla kaiussa mutta jäi vahva fiilis että nämä olivat kuhia. Hyvä maku jäi kuitenkin tästä uudesta paikasta joten palaan tuonne vielä tänä talvena!
Viikonloppuna tuli jatkettua tuon saman "kaivon" opettelua. Mukana oli tyttöystävä molempina päivinä ja tällä kertaa jätettiin selkävedet rauhaan ja suunnattiin lahtivesille "varmojen" kalojen perään. Kolmella lahdella käytiin viikonlopun aikana ja ihan hyviä merkkejä löytyi. Otti oli taas vähän nihkeänpuoleista mutta ruokakalat saatiin kuitenkin molempina päivinä mikä ei varsinkaan tällä järvellä ole mikään itsestäänselvyys. Suurimman osan paremmista ahvenista onki tietysti tyttöystävä, seassa vklp suurin 410 g ahven. Silppua tuli lisäksi molempina päivinä sekä muutama hauki säikäytteli nasauttamalla ahventen seasta. Muutamat raskaammat (ahven?)tärpit sekä kaiussa näkyneet paksut viivat jättivät ihan hyvän fiiliksen viikonlopusta. Kyllä tämä järvi kuitenkin vaikuttaa ihan käymisen arvoiselta!
Maanantaina lähdin yksikseni vähän kauemmas isoa selkää onkimaan. Auto starttasi kuudelta kotipihasta ja aamuhämärässä lähdin rannasta tarpomaan selälle kaavailemalleni aloituspaikalle. Matkalle oli halkaissut ison railon ja siitä sai hetken aikaa katsella ylityspaikkaa.
Vähän ennen yhdeksää oli vihdoin ensimmäinen reikä kairattuna. Usko kalan löytymiseen oli kova mutta ensimmäinen paikka tarjosi yllättäen tyhjää. Parilla reiällä näkyi yksittäisiä kaloja mutta nämä eivät tahtoneet edes tasurille nousta. Kerran suht iso kala kävi tasuria kurkkaamassa mutta muuten oli niin kuollutta etten jaksanut tuon takia siihen jäädä vaan jatkoin matkaa.
Monta tuntia meni tyhjää onkiessa, kaikukin piirsi ainoastaan tasurin jättämää viivaa. Kovan hakemisen jälkeen tuoreen lumen alta paljastui maitojään kohta ja tämä ilmeisesti vanha railo oli sentään jotain kerännyt alleen ja parista vierekkäisestä reiästä sain päivän ensimmäiset ahvenet. Ei isoja mutta filekokoa kuitenkin. Kalaa oli tässä enemmänkin mutta kovin oli varovaista. Jotain meiningistä kertoo se että parhaiten tapahtumia tuli ihan pohjalla uittamalla.
Kala oli tässäkin niin passiivista että päätin jatkaa matkaa. Ja taas meni pari kolme tuntia tyhjää onkiessa... Ihan yksittäisiä kaloja näkyi kaiussa harvakseltaan. Epätoivo alkoi jo hiipiä ja sakeneva lumisade hävitti rannankin näkyvistä jo toistamiseen samana päivänä. Kello oli jo yli kolme ja matkaa autolle oli viitisen kilsaa. Pakkasin kamat ahkioon ja suuntasin rantaa kohti. Kävellessä pistin tyttöystävälle viestiä että tsekkaan vielä yhden paikan, sitten lähden kotiin. Läheltä vanhaa gps-pistettä löytyikin muuten lumiselta ja tasaiselta jäältä tumma laikku. Anturi reikään ja kaiku kertoo heti kalaa olevan alla. Päivän aikana oli tullut kokeiltua kaikenlaista huonolla menestyksellä joten nyt siimoihin oli valittuina ne kaikkein kovimmat luottopelit. Ensimmäisenä uimaan pääsi ennenkin tummassa kelissä kaloja antanut Pääevän pikkukevennetty foliosärkenä. Se kiinnosti kaloja samantien ja kohta rykelmä viivoja sinkoutui välivedessä heiluvaa tasuria kohti. Kädet kävi ja pian jäällä sätki kolme fileahventa. Vielä otti yksi vähän isompi mutta irtosi, ja samalla kalojen mielenkiinto lopahti. Toinen vapa käteen ja Pyrri-värinen Eepen Seiska+ uimaan. Siihen otti vielä ihan pohjaa pöllyttämällä muutama ahven joista suurin reilu nelisatku.
Kairailin ympäristöön vielä muutaman uuden reiän ja kalaa näkyi jokaisessa mutta otti oli vaisua. Yhden fileahvenen sain vielä ylös ja muutama muu jäi tärpeiksi. Isompaakin kalaa paikalla oli mutta taidot eivät näihin riittäneet. Jälleen kalaisa alue löytyi liian myöhään ja vahva tunne on että seuraavalla reissulla tämäkin alue on jo tyhjä ja sama etsiminen on taas edessä! :D Pimeessä laahustin kaikkeni antaneena autolle ja lähdin kotimatkalle. Pilkkipäivä lukuina:
- 210 km autolla
- n. 50 kairattua reikää
- reilu 8 h pilkintää
- n. 10 km kävelyä
- 10 kpl 100-400 g ahvenia
Raaka laji, mutta silti ihan parasta!
-Juho M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti