Hannulla oli rankka yö takana joten kiirettä ei vesille ollut, ja aurinkoinen kelikin kertoi että mieluummin panostetaan sitten iltaan. Joten tutulla viivelähdöllä puolen päivän jälkeen vene perään ja nokka kohti erästä järveä. Rannassa normikuviot, veneen raahaus pellon poikki, kamojen roudaus, yhdistelmän parkkeeraus tien laitaan jne. Niitä ikäviä perushommia mitkä pitää tehdä ennen kuin vesille pääsee. Sen verran ollaan tätä rumbaa jo harrastettu että homma alkaa sujumaan jo aika vauhdikkaasti! :D
Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin tyyntyy vesille päästessä lähes kokonaan. Hieno keli mutta enteilee vaikeaa kalapäivää. Hannu lyö siiman päähän uutta XL-Snäkkiä ja poimii ekat tapahtumat kun itse säädän vielä välineiden kanssa. Pääsen itsekin heittämään ja samantien eka tärppi. Pieniä on kalat mutta alku on hyvä. Jopa liiankin hyvä? Niinhän siinä käy että hurjan viisiminuuttisen jälkeen homma menee hyvinkin vaikeaksi ja seuraavat ankkuroinnit tarjoavat lähinnä tyhjää. Yksi kurkku sentään herättelee horroksesta lyömällä todella kovaa kaukaa veneestä. Hetki myöhemmin saadaan päivän ensimmäinen isomman kalan havaintokin kun metrikala seurailee rauhallisesti veneen viereen mutta pyörähtää heti pois. Todella arka seurio eikä kalaa olisi ilman aurinkolaseja edes nähnyt.
Siirtymän aika ja hetkeksi kumit perään. Uistelukalaa ei kuulu ja jatketaan heittämistä. Hiljaista on alkuun, todella hiljaista. Ei näy pieniäkään missään. Kunnes yhtäkkiä kova pommi herättää unesta. Tärpistä voisi kuvitella jo jotain isompaa olevan tuloillaan mutta normipuikkohan siellä vain on. Tälläkin kalalla on todella pahoja henkilökohtaisia ongelmia ja väkivaltaisesti avaa lukon ja ravistelee kumin irti perukkeesta. Kiitooooos! Onneksi rigi pysyy vielä lukossa eikä kala saa huulikorua itselleen.
Hetken matkaa eteenpäin ja hieman unelias tunnelma sähköistyy kun tapahtumia alkaa yhtäkkiä tulla. Ensin muutama normikala ja sitten on Hannulla vähän parempi kala kiinni. Ei vielä suurhauki mutta hieno kala vaikealle päivälle, paksuniskainen +4 kg hauki. Jatketaan tarkkaa kalastusta ja vielä muutama kontakti tulee lyhyeen hetkeen kunnes järvi taas kuolee.
Kello alkaa olla jo paljon ja olo hieman ryytynyt, pitkä päivä aurinkoisella järvellä on tehnyt tehtävänsä. Uskoa ja aikaa on kuitenkin vielä joten kovalla sykkeellä jatketaan, ei olla niitä jotka ensimmäisenä luovuttaa. Siirrymme kokeilemaan hieman uutta kulmaa ja annamme veneen liukua kevyessä tuulessa. Heitän kultahileistä Isluren Pikeonia ja yhdellä heitolla lähellä venettä sitä tökkäistään. Juuri sellainen olematon, todella kevyt kopsautus jonka saattaa välillä laittaa oman kuvitelman piikkiin. Olikohan kuitenkaan kala? Kumi oli sillä hetkellä ihan heinätupsun vieressä, ehkä se vaan kolahti siihen? Paikotan kuitenkin ja muutama sekunti myöhemmin on sydän todella kovilla. Kumi tulee veneen viereen ja sitä seuraa JÄÄTÄVÄ hahmo. Siinä se on nokka kiinni kumissa, tuijottaa 2 sekuntia ja pyörähtää takaisin. Sanon heti Hannulle että "nyt seuras ihan v*tun iso hauki!" Kippari luulee että heitän läppää mutta kun samalla pintaan ryöpsähtää kalan jäljiltä kunnon kuohut, muuttuu ääni kellossa välittömästi ja lähes kuiskaten lausuu "laitetaan ankkuri tähän". :D Kädet ja jalat tärisee, uskaltaakohan heittää enää? Ja joku nyt kuitenkin miettii että miten iso se sitten oli? Sanoisin että yksi suurimpia haukia mitä olen koskaan nähnyt. Merellä olen kerran nähnyt saman kokoluokan kalan, järvellä tuskin koskaan. Edellisreissun 12 kg+/122 cm ei ainakaan tätä pienempi ollut. Ihan järkyttävän iso hauki! Pää oli kuin pistolapio, paitsi että paljon isompi.
Tätä kalaa ei tietenkään enää tavoitettu mutta uskoa tekemiseen oli taas saatu ja homma jatkui uudella innolla. Ja yhtäkkiä tapahtui jotain. Tärppejä! Niitä alkoi tulla, oikealta ja vasemmalta. Pieniä kaloja, mutta kuitenkin. Isluren Pikeon oli liekeissä, sitä revittiin tasaiseen tahtiin. Erään heitolla oliivi-oranssia Islurea lähdettiin vihdoin kuskaamaan ison kalan otteilla. Pintaan kohonneet traktorinrenkaat sekä todella vahvat otteet siiman päässä saivat jalat tärisemään ja sydämen hakkaamaan. Oisko jopa kymppi? Ihan niin iso se ei sitten ollut mutta ihan nätti kala siellä haavissa lopulta lepäsi. Iso kala mutta niin kovin pieni edellisreissun kaloihin ja etenkin siihen yhteen seuranneeseen verrattuna. 7,9 kg/109 cm oli tämän hauen mitat. Hieno palkinto kuitenkin sitkeästä yrityksestä!
Taas pieni siirto ja Hannulle kova pommi kaukaa veneestä. Kala painaa välittömästi raa´alla voimalla vastapalloon ja irtoaa. Harmittaa mutta ei näille voi mitään.... Siinä oli taas iso tarjolla! Lohdutukseksi saadaan sentään muutama pieni.
Aurinko alkaa pikkuhiljaa painumaan puiden latvojen taakse ja päivä olemaan pulkassa. Kellokin lähenee jo yhtätoista. Päätämme heittää vielä hetken ja valitsen siiman päähän takaisin tuon yhden metrisen antaneen Isluren. Ihan yllättäen nätti kala lyö siihen läheltä venettä ja lyhyen väännön päätteeksi päivän toinen metrikäs on haavissa. Nopeat toimenpiteet ja 7,1 kg/106 cm laiheliini palautetaan lihottamaan itseään.
Saamme vielä jonkun pienen hauen, sitten on aika viheltää peli poikki. Rannassa odottaa vielä veneen raahaus ja auton pakkaus, sitten on edessä vielä pitkä kotimatka. Huhhuh, kello on taas paljon ennen kuin kerkeää kotiin. Vaikeasta alusta huolimatta päivästä muodostuu sittenkin ihan hyvä, tasan 20 haukea joista kaksi ylittää metrin rajan. Ilta pelasti jälleen ja jos kaikki isot olisivat pysyneet kiinni olisi päivä ollut aika maaginen. Jätetään jotain seuraavaankin kertaan. :)
Ps. Siitä yhdestä seuriosta näen painajaisia vielä pitkään!
-Juho M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti