Tarkoituksena oli kalastaa kolme päivää järvillä, kaksi päivää haukea ja yhtenä mahdollisesti kuhaa.
Ensimmäisen päivän kohteeksi olimme valinneet uuden, mielenkiintoisen pikkujärven joka sisälsi paljon eri tyylisiä paikkoja ja todennäköisesti vahvan haukikannan. Fiilis oli siis hyvä kun aamupäivästä vesille lähdettiin, vaikka keli ei ollut todellakaan paras mahdollinen. Vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän, ilmanpaineen romahtaessa kuin pankkitilin saldo. Tuulikaan ei apuja tarjonnut vaan lähes tyynessä kelissä jouduimme kalastamaan koko ensimmäisen päivän. Järvi oli todella monipuolinen eikä ennakkotietoa ollut joten liikuttiin paljon jotta saataisiin jonkinlainen kokonaiskuva järvestä. Suurin osa päivästä heitettiin matalia alueita ja vaikeista olosuhteista huolimatta kontakteja tuli ihan hyvin. Joku tapahtuma tuli myös syvemmältä uistellen. Päivän saldo oli lopulta 32 veneessä käytettyä haukea joka oli ihan hyvä olosuhteiltaan erittäin vaikeana päivänä. Isoa ei ylös asti saatu, kerran pääsin pitelemään lyhyeen siimaan iskenyttä suurhaukea. Olo oli illalla kotiin päästessä märkä ja kaikkensa antanut eikä unta juuri tarvinnut houkutella.
Päivä nro 2 valkeni keleiltään hyvin edellisen kaltaisena, eli märältä näytti taas. Nyt oli kuitenkin tuulta joten siinä mielessä oli jo vähän odotuksiakin edellisen päivän jälkeen. Päätimme poistua tutulta ja turvalliselta Pirkanmaalta tekemällä pitkän siirtymän Keski-Suomen haukivesille. Aamupäivästä vesille lähtiessä fiilis oli hyvinkin odottavainen, sellainen kiva tutina oli päällä. Tätä on vaikea selittää mutta moni varmasti tietää mistä puhun.
Edellisen päivän kurkkumeininkien jälkeen meillä oli tälle päivälle kaksi tavoitetta, saada 18 haukea jotta saadaan reissulle asetettu 50 kalan raja rikki ja toisena sekä tärkeämpänä tavoitteena suurhauki joka edellispäivänä jäi vielä puuttumaan.
Ensimmäiset ankkuripaikat olivat vielä suht hiljaisia, joitakin pieniä yksittäisiä haukia sekä tärppejä. Oltiin kyllä ehkä vähän kuumimmasta sektorista sivussa mutta kukapa sinne nyt heti ryntäisi? Ensin pitää tietysti hakea vähän tatsia B-sektorista. ;) Kalastimme todella tarkasti ankkurista joka ikiseen hetkeen keskittyen. Kaikesta näki että nyt oli tosi kyseessä, keskittyminen ja fiilis olivat aivan tapissa. Hieman mutkitellen laskimme ankkuria ja pikkuhiljaa lähestyimme kuumaa aluetta. Tapahtumatkin lisääntyivät sitä mukaa ja yksi ankkuripaikka antoi jo useamman hauen putkeen. Tsädipakin kaivaminen kannatti ja sieltä siiman päähän tiensä löytänyt vähän spessumpi chartti-violetti Isluren Pikeon tuntui kelpaavan kaloille mukavasti, klikkeriin tuli lukua tasaisen varmasti.
Oli jo päivän ties kuinka mones ankkuripaikka kun iltapäivällä kolmen aikoihin rysähti. Yhtä yllättäen kuin aina ennenkin mutta hereillä oltiin ja vastari lähti saman tien. Heti ensimmäisistä potkuista ja pintaravistuksista tiesi että jotain aiempia puikkareita reilusti suurempaa sieltä on tulossa. Kala saatiin haaviin suht helposti ilman suurempaa dramatiikkaa ja oli tuuletusten aika. Sen on pakko olla kyösti! Yläfemmat läpsyi ja veneeseen raivattiin tilaa. Todella upea, tyhjävatsainen mutta raamikas hauki joka 110 cm varrellaan antoi punnittaessa mukavat 10,4 kilon lukemat. Nopeat kuvat ja kala takaisin. Fiilis oli mahtava, usko omaan tekemiseen palkittiin jälleen kerran, nyt palkintona oli elämäni toinen järvikymppi!
Joskus aiempina vuosina tuon kalan jälkeen olisi varmasti istuttu tunti penkillä tyhmä virne naamalla mutta sen verran ollaan opittu että silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa! Kahville kerkeää kyllä myöhemminkin, nyt pitää yrittää sillä ison ikkuna voi olla vielä auki! Muutaman heiton päästä tulee jälleen ihan mielipuolinen tärppi ja vastaria seuraa raivokas myllytys pinnassa. Harmittavasti tämä iso kala irtoaa pinnassa ravistaessaan. Jos ei ollut kymppiä niin ei ainakaan kaukana!
Iso on selkeästi napillaan ja jännityksellä lähdemme katsomaan mitä seuraava ankkurointi tarjoaa. Pienen siirron jälkeen ankkuri lasketaan rauhallisesti pohjaan ja keskittynyt hammerointi jatkuu. Joku puikko taitaa tulla alkuun ja sitten on taas ison vuoro. Heittämäni papukaija-värinen Bikmäkki kelpaa ja pitkään stoppiin niitataan ankarasti muutaman metrin päässä veneestä. Keulamies vinssaa äkkiä oman pyydön sisään ja kaivaa kumihavasta käteen. Selkeä kymppiluokan kala taas kiinni ja sydän on jälleen kovilla. Kala kampeaa rajusti veneen alle, mutta ei mahda mitään Svartzonkerin Signaturelle ja haavissa lepää pitkä hauki. Olo on epätodellinen enkä meinaa uskoa silmiäni kun vaaka kertoo kalan painoksi 10,3 kg! Mitä täällä tapahtuu? Tämä on edellistä paljon hoikempi ja pää on todella iso. Mittanauha kertoo samaa ja luvuksi saadaan tasan 120 cm. Elämäni toisiksi pisin hauki!
Parit pikaiset pönöt, kala takaisin ja homma jatkuu! Vähän tekisi mieli jo istua vetämään henkeä mutta ei taida pystyä ihan vielä! Tämä ankkuripaikka ei muita kaloja enää anna joten ankkuri ylös ja jälleen pieni siirto. Juho R heittää keulasta läpällä että "mennään taas sen seuraavan ison luo".
Pajatso alkaa olla tässä kohtaa jo aika tyhjä, mutta pitäähän sitä vielä yrittää! Tapahtumia ei tästä uudesta ankkurista ala kuulumaan ja kysyn keulamieheltä että uskaltaisikohan kokeilla Islurea? Chartti-violetti Isluren Pikeon on selkeästi ollut päivän kone mutta ollut nyt hetken aikaa jäähyllä. Kokeilemallahan se selviää joten ei muuta kun toinen setti käteen ja vetoja.
Tokalla heitolla rysähtää ja kunnon kala on taas kiinni. Iso hauki pintoo kaukana veneesä ja sekoaminen on erittäin lähellä, kala näyttää ja tuntuu todella isolta! Juna lähtee tulemaan syvällä venettä kohti ja tärisevällä äänellä sanon kaverille että nyt on pakko olla tosi iso! Kala ei selkeästi tykkää veneestä ja painaa syvällä suoraan veneen ohi kiskoen samalla 10 m siimaa kelalta. Nopea suunnan muutos ja sitten ollaankin menossa jo veneen toisella puolella. Kala on todella vahva eikä tykkää käskytyksestä yhtään ja pian käy se mitä eniten pelkään, kala painaa jarrutuksista huolimatta ankkurinaruun ja sotkeutuu sinne. Sydän varmaan pysähtyy hetkeksi kun tartun ankkurinaruun ja yritän nostaa sitä. Samassa siima lähtee juoksemaan mutta on edelleen ankkurinarun ympärille sotkeutuneena. En saa sitä selvitettyä joten lopputaistelu käydään neljän metrin käsisiimalla. Kala ei olekaan ihan niin iso kuin alunperin vaikutti mutta melkoinen paksukainen! Olen ihan varma että tämä tilanne päättyy kalan voitoksi, siima ankkurinarussa ja pirteä kesähauki neljän metrin siimassa. Yritän vetää kalaa lähemmäs jolloin se innostuu ja lähtee ilmojen teille. Juho R on hereillä haavin kanssa ja nasauttaa kalan ilmasta havakseen. Jonkun verran tulee lätkää seurattua mutta täytyy sanoa että vuoden hienoin koppi oli siinä! :D Nyt on tosi paksu hauki haavissa ja mittaukset kertovat samaa, 9,85 kg/106 cm! Jäätävä sikaniska, huhhuh!
Nyt alkaa olla jo liikaa yhdelle päivälle ja meinaa huono olo jo tulla tästä ryöpytyksestä. On aika istua alas ja vetää vähän henkeä. Ei tätä meinaa uskoa millään todeksi vaikka sitä miten pyörittelee. Ihan käsittämätön päivä!
Ison ikkuna sulkeutuu kuten usein ennenkin ja loppupäivä menee paljon rauhallisemmissa merkeissä. Pieniä haukia tulee sieltä täältä harvakseltaan, isot pitävät suun kiinni. Myöhään illalla keulamiehellä seuraa vielä iso kala jättäen muhkeat pyörteet kalastajien ihmeteltäviksi. Heitämme ihan tappiin asti ja vasta puolen yön aikoihin lähdemme ajelemaan rannasta kotia kohti. Päivän tavoitteet saatiin täyteen, klikkeriin saatiin lukemaksi 19 ja metri rikki siis kolmesti. Hurja päivä, samanlaista ei välttämättä osu enää toista kertaa!
Reissun kolmantena päivänä oli rajallisesti aikaa ja pajatso edellispäivästä johtuen sen verran tyhjä että päätimme lähteä lähijärvelle jigaamaan kuhia. Kohdekaloja löytyikin tutuilta paikoilta mutta taidettiin olla vähän huonoon aikaan liikkeellä kun kontaktit jäivät varovaisiin tärppeihin. Muutama pieni hauki sentään pelasti mp:ltä.
Kaiken kaikkiaan upea kolmepäiväinen, nämä on aina hienoja reissuja! Kiitokset vielä Juho R:lle seurasta, oli maaginen reissu!
-Juho M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti