27.1. Iltahämärä palkitsi

15 h pilkintää, kymmeniä ja taas kymmeniä kairattuja reikiä, lukemattomia nousuja kaiun näytöllä, paljon ajettuja ja käveltyjä kilometrejä, tuloksena kolme sormenmittaista ahventa ja kilon hauki. Siinä oma viikonloppu tiivistettynä, kyllä on ollut viime reissuilla tuskaista hommaa saaliin suhteen, ei meinaa löytyä kalaa mistään ja jos löytyy niin ei ota, ei sitten millään..... Mutta mukavaahan tuolla jäällä silti on vaikka tärpit aika harvassa ovatkin tänä talvena olleet. Eikä noista kaloista kannata liikoja paineita ottaa, tulee jos on tullakseen.  Liian lyhyeltä kyllä tuntuu päivä vielä, vaikka olisi vetänyt koko päivän tyhjää niin aika tuntuu silti aina loppuvan kesken. :D

Maanantain reissu uudelle paikalle, kauan suunnitelmissa olleelle selkäharjanteelle, jätti kysymysmerkkejä ilmaan. Päivän saldo oli tutuksi tullut perussetti eli yksi pieni ahven, mutta muutamalla reiällä näkyi sen verran hyviä viivoja että tuonne on pakko vielä palata. Tärppiäkään en noilta saanut mutta Pääevän iso kevennetty kiinnosti kuitenkin sen verran että nousivat välillä vähän pohjasta irti. Ahvenia, kuhia vai jotain ihan muuta?

Muutaman todella vaikean päivän jälkeen tänään oli tunnelin päässä nähtävissä pientä valon tapaista, vielä ei kuitenkaan silmiä häikäissyt. :) Muutaman tunnin unien jälkeen kello herätti iloisesti. Olotila oli kaikkea muuta kuin levännyt, lähinnä jotain kuoleman ja kooman väliltä. Aamutoimien jälkeen raahasin pilkkivehkeet autoon, kello oli tässä vaiheessa puoli seitsemän. Koukkasin Handyyn kyytiin ja matka kohti selkävesiä alkoi. Matkalla soitin Varsinais-Suomen vahvistukselle eli Kabanossille ja taisin hänet herättää tuolla puhelulla. Kohta lähti Kabanossikin ajelemaan kohteeseen päin ja sateisen aamun valjetessa oltiin koko porukka jäällä sohjossa kahlaamassa.

Aloitusmestaksi valitsimme paikan josta Handyy oli edellisreissulla saanut yhden nätin ahvenen (650 g) muutaman pienemmän lisäksi. Kalaa alkoikin näkyä heti ekoissa rei`issä mutta otti vaikutti taas siltä vanhalta tutulta, eli hyvinkin heikolta. Kiersin jonkinlaisen lenkin vähän sivummalla aktiivisempia kaloja etsien - turhaan. Kalaa kyllä näkyi, mutta se ei ottanut mihinkään ja oli lähinnä pientä. Handyy ja Kabanossi onkivat pienellä alueella aloituspaikan tuntumassa mutta hiljaista oli heilläkin. Jossain kohtaa Kabanossin reiän alle pyörähti kovassa liikkeessä oleva parvi josta jäälle nousi 150 g ahven ja näin peli oli avattu. Samasta reiästä Handyy ronkki vielä 320-grammaisen. Tein itsekin reiän lähistölle ja omallekin avannolle pyörähti pariin kertaa kovassa liikkeesä oleva parvi jota tasurit ja vertikaalijigit kyllä kiinnostivat mutta tärpit olivat todella hengettömiä. Pari pientä ahventa onnistuin noista tilanteista saamaan.

Kello löi jo puolta päivää ja mietittiin seuraavaa siirtoa. Tässäkin oli kyllä kalaa, mutta enimmäkseen pienempää eikä kovin aktiivista. Päätimme tehdä pienen siirtymän ison kalan paikalle joka on kyllä myöskin tarjonnut vaikeaa kalastusta tämän talven aiemmilla reissuilla. Vetisen siirtymän jälkeen heti ekoissa rei´issä alkoi tapahtua, joka ukolla oli useampi nousu samantien ja kalat eivät olleet ihan pieniä. Meininki vaikutti heti paremmalta kuin mitä tässä on nyt aiemmilla reissuilla ollut. Fiilis kohosi ja keskittyminen onkimiseen vain kasvoi.
Nousuja tuli lähes joka reiällä mutta kaloja ei vain meinannut saada ottamaan mihinkään. Yhdeltä reiältä onnistuin sentään ronkkimaan pienen ahvenen, muuten sai tyytyä kaikutapahtumiin joita sitten riittikin tasaiseen tahtiin joten pitkästymään ei päässyt.

Eräällä reiällä olin uitellut tasuria jo hetken aikaa välivesissä kunnes kaiku alkoi piirtää pohjan yläpuolelle viivaa. Tasuri ei tälle kelvannut joten oli aika kaivaa ässä hihasta, eli pientä vertsua kehiin. Vertsu kiinnosti sen verran että toinenkin viiva nousi edellisen kaveriksi mutta nämä jäivät vain junnailemaan paikoilleen pohjan yläpuolelle. Nostin vertsun reilusti näiden yläpuolelle väliveteen ja samantien kolmas viiva ilmestyi ihan jigin alle. Hätäiset väristykset ja kova tälli. Nyt on parempi! Nopea vinttaus ja nätti ahven läpsähti jäälle. Heti oli selvää että vaikean kauden toinen puolen kilon ylitys oli siinä ja puntari kertoikin kalalle painoksi mukavat 610 g.

Alla oli edelleen kaloja joten ei muutakun vertsu sekaan. Nousuja alkoikin tulemaan jatkuvasti ja siinä oli selkeesti ihan hyvää kalaa alla mutta ei vaan kelpaa.... Kädet täristen otin nousuja vastaan ja alkoi jo melkein tuskastuttaa kun yksikään ei ottanut. Nopeasti kalojen mielenkiinto loppui, ne painuivat hitaasti pohjaan ja katosivat kokonaan. Handyy ja Kabanossi tulivat lähemmäs ja kolmestaan ruvettiin rei`ittämään aluetta nytkun edes vähän aktiivisempia ahvenia oli löytynyt.
Kalaa alkoikin tässä sivummalla näkymään paremmin kuin aiemmin päivällä ja ne nousivat jo hyvin ihan väliveteen, jopa kannen alle asti. Handyy ja Kabanossi saivat parilta reiältä vertikaalilla ja tasurilla kikkailemalla muutamia filekokoisia ahvenia reiluun 300 g asti. Päivä alkoi taittua pikkuhiljaa hämärää kohti ja taas kerran aika tuntui loppuvan kesken, varsinkin kun nyt oli juuri löytynyt aktiivisempaa kalaa. Vielä oli kuitenkin hetki aikaa!

Eri tasurit kiinnostivat ahvenia hyvin nousujen verran mutta tärppejä oli niin pirun vaikea saada että päätin kaivaa tasurirasiat esiin repun syövereistä vaikka yleensä en kesken reissun käy pilkkiä vaihtamaan vaan ongin läpi päivän niillä mitä edellisen illan aistiharhoissa on siiman nokkaan tullut viritettyä. Nyt sormiin osui ennenkin suttuisessa kelissä joitakin kaloja antanut kuorevärinen Eepen Seiska+. Se alkoikin kiinnostaa kaloja heti ja välivedessä alkoi olla välillä jo ruuhkaa kun kaikki nousivat vuoronperään tasuria katsomaan. Pari pientä ahventa onnistuin tuosta ruuhkasta saamaan kunnes nostelin tasurin lähelle jääkantta kalojen yläpuolelle. Taas lähti viivaa tulemaan ja kohta tulikin varovainen tärppi, ei pysy. Äkkiä kehäys ylöspäin ja taas tulee, eikä pysy vieläkään. Tärpit olivat hengettömiä mutta sen verran pääsin vastaria tarjoamaan että tuntui siellä painoa olevan, ei ollut ihan pieni tämä. Parin hutitärpin jälkeen kalat odotetusti painuivat takaisin pohjaan. Muutama kauhaisu vielä välivedessä ja pudottelin tasuria vähän alemmas jättäen sen n. 1,5 m pohjan yläpuolelle. Juuri oli juttu kesken äijien kanssa kun sivusilmällä huomasin aivan pystysuoran nousun kaiun näytöllä. Samalla sekunnilla rouhaistiin rajusti ja vastarin jälkeen siiman päässä tuntui olevan painoa oikein mukavasti ja kilohan siinä vilkkui silmissä. Ja niinhän se olikin kiloinen, mutta raitoja tältä ei löytynyt. Harvoin saa kilon hauki käsiä tärisemään samalla lailla. :) Hauen jälkeen tämä reikä hiljeni ihan kokonaan ja tyhjää tarjosivat myös kaksi seuraavaa. Nopea kokeilu aiemmin päivällä 610-grammaisen antaneella reiällä tarjosi myös tyhjää. Vähän matkaan päässä Handyylla oli kyllä tapahtumia ja nousihan sieltä joku 300 g ahven ylöskin joten toivoa oli vielä vaikka pari reikää olikin omalla kohdalla mennyt ilman kalahavaintoja.

Hämärä alkoi painaa jo tosissaan päälle ja kello tikitti. Kohta olisi lyötävä kamat nippuun ja suunnattava autolle. Mutta vielä yksi reikä! Sen tein hyviä tapahtumia tarjonneen reiän lähistölle ja pudottelin Eepen pari metriä kannen alle. Hetken uittelun jälkeen lähti pohjasta nousemaan hitaasti kaksi viivaa kohti tasuria. Olin ihan varma että nämä eivät jaksa 4 m matkaa tasurille mutta sieltä ne vain tulivat tasaisen varmasti. Väliveteen ilmestyi lisää samanlaisia viivoja ja kohta kaikki halailivat tasuria kaiun näytöllä. Väristin ja nostin mutta tärppiä vain ei kuulunut. Riskillä ajattelin heilauttaa kerran ja sen jälkeiseen väristykseen vihdoin raapaisi. Painoa oli siiman päässä oikein mukavasti ja sydän hakkasi kun vinttasin raskasta kalaa reikää kohti. Kohta näkyi putkessa erittäin odotettu näky ja porsas pyörähti jäälle. Kädet tärisi ja fiilis oli aivan maaginen mutta sen verran pelasi vielä ajatus että irroitin kalan äkkiä ja pudotin tasurin takaisin sillä kaiku kertoi kavereiden olevan vielä paikalla. Nämä kuitenkin kerkesivät hävitä ja niin oli tyytyminen tähän yhteen. Kala näytti niin pirun isolta että kilo veikkailtiin mut ihan niin iso se ei sitten ollut. Kala oli todella hienossa kunnossa ja hätäisellä mittauksella n. 41 senttiseltä ahvenelta löytyi painoa mukavat 945 g. Nopeat kuvat ja lykkäsin suurahvenen takaisin kasvamaan vielä isommaksi. :)

Sinne lähti!

Takki oli sen verran tyhjä että omat pilkinnät alkoi olla siinä tältä erää. Handyy ja Kabanossi teki vielä viereen yhdet reiät ja Handyylla olikin iso kala tarjolla mutta tämä ei harmittavasti ottanut. Sitten pitikin alkaa pakkailemaan kamoja ja suuntaamaan autolle. Alun vaikeuksien jälkeen reissusta kehittyikin sitten oikein hyvä, jopa yksi kaikkien aikojen parhaista, sillä niin vaikea on tuo järvi ollut itselle ja vasta nyt useamman vuoden siellä käyneenä onnistuminen tuli.
Kalat olivat tänään sopivan työn takana ja porukan kalat kun yhdistettiin saatiin sopivat ruokakalat yhdelle miehelle. Kaikin puolin hyvä päivä vaikka kalat löytyivätkin tänään liian myöhään, no tietääpähän mihin suunnata seuraavalla reissulla. Kiitokset vielä Handyylle ja Kabanossille, oli hyvä reissu!

-Suurkalastaja

Muutamia reissuja

23.1  Lähdimme 3 miehen voimin etsimään isompia ahvenia selkävesiltä. Jäätä on jo kertynyt tarpeeksi autolla liikkumiseen, joten siirtymät taittui mukavasti ilman hikeä :) Alkuun kokeilimme eräältä vesipaikalta mikä sattui juuri olemaan hyvällä alueella, tässä kuitenkin oli melko kuollutta ja vain muutamia pienempiä ahvenia näkyi kaiussa. Pieni siirtymä gps pisteelle mistä emme vielä olleet tänä talvena käyneet. Ensimmäinen reikä alkoi lupaavasti kun tiputin tasurin väliveteen ja samantien näkyi nätti viiva pohjan tuntumassa, ei kuitenkaan tasuri kelvannut. Hetken kokeilin erilaisia värejä tuloksetta. Seuraavaksi tiputin pienen vertikaalin 1m pohjan yläpuolelle ja samantien joku kiinnoistui ja seuraili hetken tarjousta kunnes koppaisi kiinni, nätti 650g ahven pyörähti jäälle!

Avauskalan jälkeen sain vielä muutamia file ahvenia jotka paukutti ihan raivokkaasti jo lennosta jigiin ja joku taisi tasurillakin tulla :) Nyt vaikutti jo ihan mukavalta aikasempiin reissuihin verrattuna kun kala on ollut todella passiivista. Tämän jälkeen oli hetken hiljaisempaa kunnes reijjälle pyörähti mukava parvi ahvenia, viivaa oli paksuna patjana, nyt ei vaan tuntunut tasurin kelpaavan  kaloille...  Hetken jo luulin että nyt alkaisi puremaan.. Parvi kuitenkin häipyi nopeasti reijjältä enkä niitä kerennyt härnäämään sen enenempää. Tämän jälkeen lyhyt syönti loppui kuin seinään ja loppupäivä kuluikin tutuissa merkeissä eli tärpit olivat tiukassa :). Alueella pyöri kuitenkin ihan nättiä kalaa ja ajoittain meni isompia parvia kovaa vauhtia reijän alta, joten kala oli ainakin liikkeessä. Niitä ei vain saanut ottamaan mihinkään.

Epätarkka kännykällä napattu kuva, kyllä siellä tavaraa oli ajoittain..

24.1 Lähdimme Suurkalastajan kanssa uudelle vesistölle. Aikaisempina päivänä tutkailtiin useampia tunteja pohjakarttoja ja mietimme kohdetta. Päätimme lähteä eräälle syvemmän veden äärellä olevalle loiva reunaiselle harjanteelle mistä pitäisi löytyä matalimmillaan 8m vettä. Pieni siirtymä jalan pelipaikoille ja ensimmäiset reijät pyöräytettiin 10m veteen. Kauaa ei tarvinnut tasuria uittaa kun alkoi pohjan tuntumassa näkyä viivoja, tasurit kiinnosti mutta tärppejä ei kuulunut. Seuraava reikä osui 8m veteen, kauaa ei tarvinnut härnäillä kun pieni ahven koppaisi tasuriin välivesistä. Samaan aikaan suurkalastaja käyttää jäällä kiloisen hauen. Mukavasti näkyi ahventa kaiussa, kiinnostustakin oli kun ahvenet nousi ajoittain ihan mukavastikkin tasurille. Seuraavalla reijjällä olikin sitten tarjolla ihan mukavia ahvenia. Tiputin tasurin 3m kannen alle, alla oli vettä 8m. Samantien lähti useita viivoja tasurille vauhdilla ja kauaa ei kestänyt kun sain terävän tärpin, tämä ei kuitenkaan jäänyt kiinni, seuraava viiva tulikin jo vauhdilla tasurille ja nyt näytti jo paksummalta viivalta, joku rouhaisi mukavasti tasuria muttei jäänyt taaskaan kiinni... Hetken vielä näkyi kalaa kaiussa ja osa oli varmasti parempia kaloja. Nyt vaikutti ihan mukavalta! Tämän jälkeen ahventen aktiivisuus kuoli täysin. Useita tunteja kului tärpeittä vaikka kalaa kaiussa näkyi joka reijällä. Iltapäivästä kävimme matalemmassa 5m vedessä ja sieltä löytyi paljon pienempää ahventa mutta ei nekään kummoisella syönnillä ollut, muutaman reijän jälkeen todettiin ettei tänne silppuja tultu onkimaan joten takaisin syvemmälle. Loppupäivä menikin rauhallisissa merkeissä. Nihkeän päivän saldo jäi pariin pieneen ahveneen ja yhteen haukeen, eli todella vaikeaa taas.. 

-Handyy

16.-18.1. Paluu maan pinnalle

Aivan nappiin menneen perjantain pikapiston jälkeen viikonlopun onginnat sujuikin sitten tutuissa ja turvallisissa merkeissä, eli lähinnä pientä ahventa ja niitäkin onneksi vähän ettei nyt ihan hulluksi mene tämä touhu. ;)

Lauantaina ongittiin hienossa aurinkoisessa kelissä pitkä päivä selkävesillä. Kalat löytyivät vasta iltahämärässä edellisviikonlopun pelipaikoilta. Paikalla olimme tietysti liian myöhään ja alkuun meininki kaiussa oli suht hyvää mutta hämärän saapuminen lopetti kalojen aktiivisuuden lyhyeen. Pienen aktiivisen hetken aikana tapahtumiksi kertyi muutama hieno nousu, pulssia nostattanut raskas tärppi sekä Handyyn nelisatanen ahven. Isoakin kalaa oli taas paikalla, mutta täällä olisi pitänyt olla aiemmin.... Vaikean päivän saldo oli kahteen mieheen huikeat kuusi ahventa, suurimmat 410 & 315 g. Aika lailla sellainen normipäivä. :)

Sunnuntaina suuntasimme uskoa täynnä heti aamusta suoraan edellispäivän ja -viikonlopun pelipaikalle. Päivä alkoikin hyvin kun heti ekoilla rei´illä oli elämää ja välivedessä uitetut tasurit kiinnostivat kaloja mukavasti. Heti päivän ekasta reiästä onnistuin saamaan avauskalan, reilu 200 g ahvenen joka nostatti toiveita entisestään vaikkei tuon isompi ollutkaan.

Luvattua lumisadetta ei näkynyt eikä kuulunut ja kelin koko ajan kirkastuessa kalan aktiivisuustaso laski ja tasurille sai antaa kyytiä ihan rauhassa, kaiun näyttökin pysyi lähinnä tyhjänä kaloista.
Kiersin jonkunlaisen lenkin vähän sivummalla aktiivisempia ahvenia etsien - turhaan. Selvästi parhaiten kalaa oli tuossa kohdassa mitä olimmekin eniten onkineet. Se ei vain syönyt, taaskaan.

Matalammasta Handyy löysi pienempää ahventa ja saikin niitä muutaman kappaleen. Itse kiertelin piirun verran syvemmässä ja omalta osalta lukemat oli päivän päätteeksi karut, kolme tärppiä joista kaksi ahventa ylös asti. Yhteensä ahvenia tuli kahteen mieheen kymmenkunta, suurimpana tuo aamun reilu 200 grammainen. Todella vaikea päivä ja jälleen osoitus ison ahvenen pilkinnän haasteellisuudesta.

Maanantaina valittiin hieman rennompi vaihtoehto ja jäätiin ihan lähivesille. Mukava oli vaihteeksi nukkua hieman aamukuutta pidempään. Kymmenen kieppeillä jäälle ja suoraan oletetulle pelipaikalle. Pakkanen oli vähän kiristynyt, nyt mittari näytti -20 ja päivästä oli tulossa kirkas. Tuulta ei onneksi juuri ollut, joten ihan mukava keli pilkkiä. Handyy alkoi kiskoa pienempää ahventa heti ekasta reiästä, itsellä meni pari ekaa reikää tyhjää onkiessa. Taisi olla kolmas reikä kun kaikukin kertoi elämää olevan vähän enemmän ja siitä reiältä tulikin useampi ahven, suurimpana oikein passeli filekala, n. 250 g. Handyy kyttäsi sitkeästi samaa reikää ja veti tasaiseen tahtiin pientä ahventa ja väliin filekalojakin.
Ensimmäisen tunnin jälkeen meininki vähän rauhoittui, vaikka se aika rauhallista oli ollutkin koko ajan. Passiivisten kalojen härnäilyyn kyllästyneenä heitin pienen hakulenkin sivummalla lähinnä tyhjää pyytäen. Handyy kyttäsi sitkeästi pienellä alueella ja sai kalaa tasaiseen tahtiin. Yleisilmeeltään syönti oli kyllä taas todella vaikeaa ja kaikki temput sai tehdä eivätkä nekään meinanneet auttaa. Kolmen aikoihin päätettiin lyödä kamat kasaan ja suunnata rantaan. Vaikean päivän saldo oli kasa silppua ja sopivat ruokakalat yhdelle miehelle, 8 kpl 200-300 g ahvenia. Näistä suurimman osan sai Handyy tasurilla ja morrilla kikkailemalla, oma saldo jäi aika vaatimattomaksi.

Kaiken kaikkiaan hieno vklp taas jäillä vaikka nihkeää olikin. Toki perjantain onnistumisen jälkeen jaksaa näitä vaikeampia reissuja tehdä taas aika reilusti. :) Nyt kun on pari päivää ollut jäiltä pois niin alkaa taas vähän polttelemaan, onneksi kohta pääsee taas!

-Suurkalastaja

15.1. Kilo rikki!

Tänään oli sauma lyhyeen iltapäiväpistoon ja sehän piti toki hyödyntää, lähdin Handyyn mukaan hänen kotivesilleen. Tälle viikonlopulle asetin tavoitteeksi saada talven ensimmäisen yli 200 g ahvenen, on vähän ollut takkuinen alkukausi. Nyt oli hyvä sauma saada tuo 200 g raja rikki, kyseiseltä paikalta on ajoittain tullut ihan hyvin filekoon ahventa ja reilusti parempaakin siellä on mahdollisuuksia.

Auto parkkiin lumisen tien päähän ja hetken tarpomisen jälkeen olimme pelipaikoilla. Onkiminen alkoi klo 12.20 lumihiutaleiden tippuessa rauhallisesti taivaalta. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja ilmanpaine tasaisessa nousussa. Tuulta oli hyvin vähän, keli tuntui jopa lämpimältä viime reissuihin verrattuna kun on saanut onkia parinkympin pakkasissa. Paikka oli Handyylle tuttu joten kalojen etsimiseen ei tarvinnut tuhlata aikaa vaan oltiin heti pelipaikalla, mikä oli tärkeää kun aika oli muutenkin rajallinen. Nyt kaikki oli vain otista kiinni. Ensimmäinen nousu tuli varmaan ennätysajassa, tasuri väliveteen ja samalla sekunnilla pohjasta irtosi viiva joka nousi jyrkästi tasuria kohti. Varovainen tärppi, ei pysy. Pientä ahventa oli alla reilumminkin ja muutaman siitä nostelin nopeaan tahtiin. Viereisellä reiällä myös Handyylla kädet kävivät tiuhaan tahtiin kun pientä ahventa nousi jäälle. Vaikka kala olikin pientä, oli fiilis silti hyvä kun ahvenet vaikuttivat aika aktiivisilta verrattuna aiempiin reissuihin, hienoja monen metrin nousuja sai katsella kaiun näytöltä.

Silppuahventen kiusaamiseen kyllästyneenä pakkasin kamat ahkioon ja kävelin vähän sivummalle uutta reikää veivaamaan. Taas sama juttu, anturi reikään, tasuri väliveteen ja samantien irtosi viiva pohjasta. Hetken härnäilyn jälkeen kalaa kertyi alle enemmänkin ja sain yhden monista viivoista ottamaan ja kiskoin taas pienen ahvenen jäälle. Kala tarttui kaiun anturiin ja jouduin nostamaan anturin jäälle. Irroittelin kalan ja tiputin anturin sekä tasurin takaisin järveen. Mitäs nyt, ihan tyhjää!? Äsken elämää täynnä ollu kaiun näyttö oli ihan kuollut, pienet ahvenet hävisivät kuin tuhka tuuleen. Jatkoin tasurin uittelemista välivedessä ja vitsailin Handyylle että kohta varmaan runttaa hauki kiinni kun silput noin äkkiä katosivat. :D Ei mennyt montaa sekuntia kun pohjasta lähti jäätävä viiva tulemaan kovaa kyytiä tasuria kohti. Heti näki että nyt on iso. Jakkaran alla oli vettä 5,5 m ja tasuri oli kolmisen metriä pohjan yläpuolella mutta kala oli jo muutamassa sekunnissa tasurilla, hätäiset väristelyt katkesivat rajuun rouhaisuun. Aloin vinttaamaan raskaasti muljahtelevaa otusta valoa kohti, haukihan se tämä varmaan on. Kala oli muutamassa sekunnissa avannossa ja ohikiitävän hetken se näyttikin ihan hauelta mutta totuus paljastui hyvinkin nopeasti. Ihan v*tun iso ahven!!! Äkkiä kala vesipaljuun ja epämääräistä möykkäämistä, Handyykin juoksi paikalle. Itse olin sen verran tärinöissä että en osannut kalan koosta sanoa oikein mitään. Puntari esiin, 1150 g! Huhhuh, nyt oli jo aika sanaton olo.... Nopeasti muutama kuva, nopea mittaus (43 cm) ja kala takaisin reikään.

Ison kalan saamisen jälkeen olo on monesti aika tyhjä mut samalla uskomattoman upea ja niin oli nytkin, eikä onkimisesta tullutkaan hetkeen oikein mitään. Tuota samaa reikää kyttäämällä sain vielä pari maltillisemman kokoista ~250 g ahventa vertsulla, niitä oli siinä enemmänkin mutta vaikea oli saada ottamaan. Otti hiipui koko ajan asteittain, tärpit ja nousut harvenivat kunnes loppuivat lähes kokonaan. Sivummalta Handyy löysi vielä kaloja ja sai siitä yhden mottisen ja joitain pienempiä. Omalta osalta loppuaika meni lähinnä tyhjää onkiessa. Hämärän saapuessa oli yhdellä reiällä vielä mahdollinen puolen kilon ylitys tarjolla mutta eihän se ottanut. Eikä ollut niin väliksikään. Tää oli hyvä näin ja tyytyväisinä poistuttiin hämärässä autolle. Ikimuistoinen pikapisto, tämä oli erittäin hyvä aloitus tälle pilkkiviikonlopulle. :) Kiitokset vielä Handyylle huippureissusta!

Huomenna taas aamusta kylmää reikää tuijottamaan, on tää vaan upeeta!

- Suurkalastaja

Pilkkikausi avattu!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika ruveta herättelemään blogia eloon. :) Joulukuu oli tuskainen, avovesihommat alkoi olla jo paketissa mutta jäitä ei vain näkynyt vaikka miten kovasti toivoi ja rukoili. Handyy pääsi joulukuun puolivälissä avaamaan kauden olemattoman riitteen päällä keikkuen mutta omalta osalta kausi aukesi vasta 29.12. pienellä järvellä. Edellispäivänä kävin jo tuuran kanssa naputtelemassa ja kohdejärveltä löytyi viitisen senttiä täysin kirkasta teräsjäätä. Oli jonkin verran kuumottavaa kävellä pitkästä aikaa jäällä kun näkymät olivat kuin akvaariossa, kirkkaassa vedessä mm. vesikasvustot erottuivat hienosti jään alta.

Pienihän se on mut kauden eka kuitenki!

Talven ensimmäiset reissut menivät tuttuun tyyliin erittäin vaikeissa merkeissä. Reissut olivat todella vähäkalaisia, tärpit harvassa ja ahvenet pieniä. Mutta olipa kuitenkin upeeta olla pitkästä aikaa jäällä, siinä sitä vasta tajusi miten paljon tätä olikaan kaivannut. Ennen vuodenvaihdetta kävimme tekemässä myös talven ensimmäisen haukireissun ja ajoimme pitkän siivun Keski-Suomeen syksyllä löydetylle spotille suht kovin odotuksin. Vaikeudet kuitenkin jatkuivat ja tiukka yritys hämärästä hämärään antoi ainoastaan muutaman hauen, suurimmankin jäädessä kolmen kilon paikkeille.

Tämän laji piti ihan kalakirjasta varmistaa mutta kyllä se taisi hauki kuitenkin olla, oli vain niin pieni. :)

Syksyllä hauenkalastuksen yhteydessä löysimme mukavan kirkasvetisen ja syvän pikkujärven jossa tuntui olevan paljon särkikalaa ja tämä alkoi jäiden tultua polttelemaan mielessä. Eikä haukien suhteen vaan ahventen, oli sellainen kutina että tämä voisi olla myös hyvä ahvenjärvi. Syksyn reissulla kaiussa olikin näkynyt muutama hyvä kaari syvänteen penkassa. Ensimmäinen reissu paikalle vähän vuoden vaihteen jälkeen oli todella vaikea. Kaloja kyllä näkyi kaiussa siellä täällä mutta edelleen otti oli kovin varovaista ja hyvin harva nousu lopulta päättyi tärppiin. Syvänteen penkoilla ja ihan syvimmän alueen "kattilan" pohjassa kuitenkin oli selkeästi parempia ahvenia mutta nämä jäivät harmittavasti karkuutusten asteelle. Hauet antoivat itsestään merkkiä tasaiseen tahtiin joten aika ei käynyt pitkäksi vaikka saaliin perusteella päivä olikin taas tutun nihkeä, vain muutama pieni ahven ja haukia. Hyvä fiilis paikasta kuitenkin jäi ja päätimme palata tänne vielä uudelleen.

Viime lauantaina oli aika lähteä toisen kerran tuolle järvelle. Kovat pakkaset ja vähäinen lumenmäärä olivat mahdollistaneet reilun jään syntymisen ja nyt kairattavaa riittikin jo parin kymmenen sentin verran. Fiilis oli korkealla kun aurinkoisessa ja kirpeässä pakkassäässä kairasimme ensimmäiset reiät viime reissulla eniten tapahtumia antaneelle paikalle. Aamun ensimmäiset hetket kuluivat rennosti kahvia juodessa ja yhdellä reiällä kytätessä, kalat eivät alkuun häirinneet aamukahvin juontia.
Hetken kyttäämisen jälkeen sentään hauet alkoivat heräilemään. Ensin sain itse pari pientä haukea putkeen ja kohta vierestä Handyy sai yhden ja karkuutti toisen. Ahvenet olivat kuitenkin taas tiukassa..... Morrilla Handyy onnistui vielä narraamaan puolen kilon lahnan mutta kohdekalaa ei vain löytynyt, ellei yhtä sormenmittaista lasketa.

Aamupäivällä järvelle saapui suureksi yllätykseksi tuttu kaveri (on se maailma vaan pieni paikka) ja hänen perässään lähdettiin hakemaan kalaa toiselta puolelta järveä. Hauet jatkoivat pilkkijän säikäyttelyä terävillä tärpeillä ja karkeasti arvioiden joka toisella reiällä uittamaani Pääevän särkikevennettyä vietiin rajulla tärpillä. Ahvenet oli omalta osalta ihan hukassa koko päivän, Handyy sentään löysi vähän matalammasta reilu viiden metrin vedeltä ahvenia ja saikin siitä muutaman 200-300 g ahvenen. Valitettavasti kalat löytyivät liian myöhään ja hämärä pakotti suuntaamaan autolle. Oma saalis jäi pariin säälittävän pieneen ahveneen ja seitsemään haukeen, Handyylle muutama hauki vähemmän ja vastaavasti enemmän ahvenia. Haukien määrä järvessä on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, en muista saaneeni koskaan vastaavaa määrää haukitärppejä ahventa pilkkiessä yhdellä reissulla. Handyyllakin oli yhdessä vaiheessa kolmella reiällä putkeen useamman kilon hauki kiinni. :D Tänne tulemme vielä täkyonkimaan joskus!

Sunnuntaina oli vuorossa talven ensimmäinen reissu isoille vesille. Unihiekat karisi silmistä viimeistään siinä vaiheessa kun aamuhämärissä lähdettiin potkureilla painamaan selälle rapsakassa -17 asteen pakkasessa. Pitkän ja hapottavan potkimisen jälkeen oltiin vihdoin onkipaikoilla ja alettiin hommiin. Ensimmäiset reiät menivät vielä tyhjää pilkkiessä vaikka kalaa (pientä) kaiussa näkyikin. Pieni siirtymä Handyyn luottopaikalle vähän edemmäs ja sitten alkoi tapahtua.

Handyylla oli heti selkeästi iso kala kaiussa mutta tasuri ei tälle kelvannut. Vaihto pieneen vertikaalijigiin johon monesti saa kalan ottamaan vaikka tasuri ei kelpaisi. Ja sehän toimi taas! Olin itse vähän sivummalla mutta kaikesta näki että nyt ei ole ihan pieni kala siiman päässä. Sen verran nätti ahven sieltä läpsähti jäälle että piti ihan juosta katsomaan. Ja olihan se komee, 830 g/+40 cm. Näytti ihan järkyttävän isolta kun ei ole hetkeen tuollaisia nähnyt! :D Pienet fiilistelyt ja homma jatkui. Omallakin reiällä kävi heti perään selkeästi iso kala pyörähtämässä tasurin alla mutta toista kertaa se ei enää näyttäytynyt.

Päivä kului pienellä alueella tarkasti onkiessa kovalla uskolla ja hyvällä fiiliksellä mutta kyllä osasi taas olla vaikeaa. Kalaa näkyi joka reiällä mutta mihinkään niitä ei saanut ottamaan. Isojakin paikalla oli kaiun mukaan, pariin kertaan alkoi ihan kädet tärräämään kun paksu viiva tuli tasurille mutta kun ei niin ei....
Jossain vaiheessa harhauduin vähän matalampaan ja sieltä löytyi pienempää ahventa jolle tasuri kelpasi mukavasti ja siitä tulikin nopeaan tahtiin parikymmentä ahventa. Kala oli kuitenkin niin pientä 50-150 g että kauaa niitä ei jaksanut nyppiä vaan palasin nopeasti takaisin heiluttelemaan tyhjää ison kalan paikalle. :)

Nopeasti meni taas päivä jäällä ja hämärä tuli ihan yhtäkkiä, päivä tuntui taas loppuvan kesken. Päivän saalis jäi vähän nihkeäksi taas mutta Handyyn aamun parempi ahven piristi kummasti ja niinhän se kuitenkin on että ei se saalis näissä hommissa ole se tärkein juttu. Useamman kilometrin paluumatka potkukelkkailua ajatellen liian lumisella jäänpinnalla olikin sitten todellinen taistelu ja aika hapoilla oli äijät kun rantaan päästiin, eikä illalla tarvinnut unta juuri houkutella.

Maanantaina kerkesin muutaman tunnin pistolle uusille vesille ja sehän oli taas oikein menestystarina: yksi sormenmittainen ahven.

Viimeistään lauantaina jatketaan harjoituksia, nyt on tarkoituksena siirtyä kokonaan isommille vesille ja jättää pienemmät järvet rauhaan. Kireitä kaikille!

-Suurkalastaja