Omalta osalta avovesikauden viimeinen kala, Dexteriä purrut 101 cm järvihauki. |
Vihdoin joulun aikoihin alkoi pienemmät järvet olemaan siinä mallissa että pääsi avaamaan talvikauden. Talven ensimmäinen kohde oli lyöty lukkoon jo ajat sitten, pieni matala sekä rehevä järvi joka jäätyy nopeasti ja haukikanta järvessä on todella vahva. Isojakin kyseisessä mestassa on ihan määrässä ja viime talven reissuilla pääsimme metrin paremmalle puolelle lähes joka kerta. Hannulla oli ikävästi töitä joten tällä kertaa kauden avaus piti tehdä yksin. Vähän jännitti jäätilanne, mutta oli sitä kuitenkin kymmenkunta senttiä kaikkinensa, toki suurin osa kohvajäätä. Vedet oli korkealla ja muutenkin kyseinen järvi on antanut kaloja parhaiten matalasta, jopa ihan kaislasta, joten aloituspaikaksi valitsin matalan 1-1,5 m syvän rehuperän keskustan järven ainoan syvänteen päästä.
Aamu ei tarjonnut montaa tapahtumaa ja suurin osa näistä päättyi hylkyyn. Talven ensimmäiset ismetehauet kuitenkin kävi jäällä ja olipa kyllä mahtavaa pitkästä aikaa! Syönti oli aamusta kyllä tosi nihkeää järven potentiaalin tietäen, mutta en viitsinyt siitä sen kummempia murehtia, kello pelastaa kyllä.
Hämärän päivän ainoa syöntipiikiksi laskettava ajoittuikin jälleen kerran puolen päivän kieppeille. Useita tapahtumia lyhyeen hetkeen, muutama hylky ja joku puikkari jäälle asti. Taas helähti kaiummainen vippa ja juoksujalkaa vavalle. Siima ei liikkunut mihinkääm, varovainen tunnustelu, on se siellä. Sitten lähdettiin kovaa kyytiä ja pääsin tarjoamaan vastaria juoksevaan siimaan. Kala ei vastaiskusta välittänyt vaan repi väkisin vielä 20 m narua pihalle. Sitten tultiinkin samaa kyytiä takaisin ja hetken aikaa luulin kalan irronneen, veivasin monta sekuntia tyhjää siimaa sisään. Hyvän matsin päätteeksi luukulla näkyi mukavan paksua niskaa ja pienen taivuttelun jälkeen ahkiossa lepäsi talven ensimmäinen metrihauki. Ahkiolla kala leiriin, nopea punnaus ja pari kuvaa.
Talven ensimmäinen suurhauki, 8,5 kg |
En viitsinyt siirtyä vaan uskoin sitkeästi tähän paikkaan. Loppupäivä meni rauhallisissa merkeissä, vientejä kyllä oli mutta joko hauet hylkäsi syötin hyvissä ajoin tai irtosivat parin sekunnin pitelyn jälkeen. Vaikeita kaloja. Päivä loppui ihan liian aikaisin ja neljältä autolle päästessä oli jo aika hämärää. Ei ollut helppo päivä mutta tyytyväinen sai silti oll, kausi avattu ja vielä suurhauella!
Seuraavat reissut menivät vieläkin rauhallisemmissa merkeissä. Myöhäinen jäiden tulo, lumi jään päällä ja kaiken lisäksi synkät kelit tuntuivat pitävän haukien suut tiukasti kiinni. Neljän päivän sisään vedin historiallisesti kaksi päivää nollaa, saaden yhden viennin per päivä. Yhtenä päivänä uudelta järveltä sentään jotain, muutama todella matoinen hauki ja kasa vientejä päälle. Suurimpana n. kutosen kala.
Juuri ennen vuodenvaihdetta oli Hannulla pari päivää vapaata ja päästiin porukalla jäälle. Ensimmäisen päivän kohde oli selvä, lähdetään samalle järvelle mistä sain kasin mutta eri kohtaan, oli viime talven yksi kuumimmista kulmista vielä korkkaamatta. Aamuhämärissä arsenaali levälleen ja ekat kalat tulivat jo vapoja viritellessä. Vaikutti ihan hyvältä edellispäiviin verrattuna!
Aamun ensi tunnit menivät satunnaisia pieniä haukia irroitellessa. Tapahtumia tuli tasaisen harvakseltaan ja pari vähän karkeamman tuntuista rapsahti harmittavasti irti. Hyvä fiilis oli päällä ja vahva usko isoon kalaan oli ilmassa. Puolen päivän ikkuna teki sen taas ja ihan leirin vierestä tuli ison kalan vienti oldschool-settiin joka oli syötitetty elävällä ahvenella. Hannu pääsi väsyttelemään käsisiimalla kunnon lahnaimurin ahkioon. Niskaa oli vaikka muille jakaa ja edellinen ateria oli vielä tuoreena vatsassa joten 106 cm runko antoi vaakaan mukavat 9,62 kg lukemat!
Ison kalan jälkeen homma jatkui vanhaan malliin ja tapahtumia tuli tasaisen harvakseltaan sieltä täältä. Koska päivän tavoite eli suurhauki oli jo täytetty, uskalsi kokeilla peliliikettä ja tehtiin pari tuntia ennen pimeää vielä siirtymä järven syvimmän alueen tuntumaan. Loppukiri antoi pari hyvää pursketta mutta koko hyytyi vitosen tietämille. Päivän saldoksi loppujen lopuksi reilu 20 kalaa, joten aika jees päivä!
Seuraavana päivänä, uudenvuodenaattona, lähdettiin tsekkaamaan ihan uudelta alueelta uusi, Hannun spottaama mielenkiintoinen pikkujärvi, tai oikeastaan lampi. Aamuhämärissä mukavan kirkkaassa kelissä onget järveen eikä ensimmäistä kalaa tarvinnut kauaa odotella. Päivä meni tasaiseen tahtiin vavoille juostessa, ei suurta tykitystä mutta ei myöskään tuskallisen hiljaisia tunteja. Huomionarvoista oli se että vaikka keppiä oli järvessä ihan reilusti niin vain tietyt vavat antoivat kaloja. Ehkä kalat olivat passiivisia eivätkä liikkuneet, ja yhden kalan otti sai muutkin innostumaan? Päivän saldoksi loppujen lopuksi parikymmentä kalaa, suurimman jäädessä 4-5 kg. Ihan kiva lutakko mutta kirsikka kakun päältä jäi uupumaan.
Lähes pari viikkoa tuli tuon reissun jälkeen itselle taukoa kalastuksesta joten poltteita oli kun viime lauantaina lähdettiin Hannun kanssa pitkään himoitulle järvelle. Paikalle, joka syksyllä tarjosi upeaa hauen kalastusta ja isoja kaloja. Aamulla haettiin ensin luvat ja siitä pienen siirtymän jälkeen jäälle. Otimme päivän kohdealueeksi syksyn perusteella yhden järven kuumimmista kulmista ja tärisevin käsin rupesimme virittelemään särkiä 2-8 m vesille penkkaan. Kone lähti vähän yskähdellen käyntiin ja ensimmäistä kalaa sai odottaa ehkä tunnin verran. Todella raju vienti ja vahvat otteet saivat jo sydämen hakkaamaan mutta kala olikin vain todella vahva n. nelosen kala.
Ennen puoltapäivää saatiin harvakseltaan tapahtumia ja muutamia keskikarkeita ylös. Luotto oli kova tähän paikkaan mutta iltapäivällä meininki muuttui vieläkin hiljaisemmaksi. Todella tiukka päivä, 9 kalaa kahteen mieheen ja suurin n. vitonen. Odotuksissa oli jotain ihan muuta mutta näin tällä kertaa. Täytyy ottaa kyllä uusiksi mahdollisimman pian, sen verran jäi nyt hampaankoloon!
- Juho M