Avovesikauden aloitus venyi allekirjoittaneella tänä keväänä ennätyksellisen myöhäiseksi, pitkälle toukokuuhun. Perinteisesti kausi on avattu jo reilusti huhtikuun puolella merireissulla. Tänä keväänä jäitä riitti yllättävän pitkälle kevääseen ja alkoi näyttää siltä että kutua edeltävä sesonki jäisi merialueilla lyhyeksi. Kutuhan osuu merelläkin vuodesta toiseen suunnilleen samoille päivämäärille, karkeasti muutaman päivän, ehkä viikon marginaalilla. Jäistä riippuen kutua edeltävän sesongin pituus vain vaihtelee. Nyt ei ollut fiilistä lähteä Pirkanmaalta ajelemaan etelärannikolle epävarmoihin olosuhteisiin joten odottelin suosiolla toukokuun puolelle kun järvilläkin olisi kutuhommat taputeltu. Tietysti yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä opettelemaan kutua edeltävää järvikalastusta mutta se ei nyt houkutellut. Itselle on tärkeää kova motivaatio ja hyvät visiot, jos niitä ei ole niin ihan turha edes lähteä vesille. Ehkä tulevina keväinä saa vähän ajatuksia kasattua ja panostettua tuohonkin mielenkiintoiseen, vähän jopa mystiseen aiheeseen.
Toukokuun 11. päivänä se vihdoin tapahtui, kauden avausreissu. Kohde oli ollut mielessä lukittuna jo aiemmin viikolla, etelätuulet olivat jo useampana päivänä puhaltaneet sopivasti kohdealueelle, tummavetisen pikkujärven matalan rehuperän edustalle, jossa kuvittelin kudun jälkeisen tankkaussession olevan jo täydessä vauhdissa. Vähän silti jännitti kun perjantaina työpäivän päätteeksi suuntasin järvelle. Perille päästyä rauhassa kelluntarenkaaseen ilmaa ja hiippailin pellon reunaa pitkin rantaan. Reissu alkoi mukavasti kun ensimmäinen hauki puri kumilelua ehkä seitsemännellä heitolla. Sitä seurasi toinen, kolmas, neljäs... Täällähän on meininkiä! Kalat olivat vielä puikkariosastoa mutta merkki oli hyvä!
Aika kului nopeasti laajaa kortteikkoa operoidessa ja tapahtumia tuli tasaiseen tahtiin. Parhaimmillaan taisi neljällä heitolla putkeen käydä kala renkaalla. Välillä puri spinneriä, välillä kumia, kovin suurta merkitystä ei vieheillä tuntunut tässä kohtaa olevan.
Aurinko alkoi painumaan jo puurajaa kohti mutta aikaa olisi vielä hyvin. Näin keväällä myöhäiset illat tarjoavat toisinaan hienoja hetkiä ja päätin nytkin olla vesillä ihan hämärään saakka. Pieni siirtymä lahden toiselle puolelle alueelle, johon on jonkinlainen luotto nimenomaan isompien kalojen suhteen. Tähän mennessä kaikki illan kalat olivat jääneet alle neljään kiloon, yhtä vähän suurempaa sain parin sekunnin ajan pidellä siiman päässä.
Lahden toinen reuna ei alkuun tarjonnut paria normipuikkoa kummempaa. Pienemmät kalat olivat kaikki ihan kortteessa kiinni mutta uskoa oli silti keskustojenkin hinkkaamiseen. Lopulta tarkka kalastus palkittiin aavistuksen paremmalla tärpillä ja pienten painien päätteeksi pääsin irroittelemaan oranssia Snackbaitsia n. viiden kilon kalan leukaperistä. Paranee paranee!
Tästä kalasta lisää uskoa saaneena keskitin kalastusta kortteikon ulkopuolelle ja pienen hieromisen jälkeen Hannun kautta omaan rasiaan kulkeutunutta 22 cm Westinin Shadteeziä kiskaistiin rajusti. Nyt näytti jo sen verran isommalta että päätin mennä kalan kanssa läheisessä rannassa käymään. Kala pussiin ja rannassa mitoiksi selvisi 7,6 kg/100 cm. Hieno fiilis, kevään eka reissu ja eka suurhauki! Pari kuvaa ja mukavan paksuniskainen järvihauki potkaisi itsensä vapauteen.
|
7,6 kg/110 cm |
Kovin kauaa en jaksanut rannalla istuskella vaan lähdin takaisin vesille, aikaa oli vielä hetki. Illan viimeiset hetket tarjosivat vielä muutaman hauen viiteen kiloon saakka ja pari hyvää tälliä päälle. Yhdentoista aikoihin autolle ja kevään ensimmäinen reissu oli paketissa. 18 haukea ja metri rikki, tästä on hyvä jatkaa!
Sunnuntaina 13.5. oli uuden reissun vuoro. Kohteeksi valitsin saman kuin perjantaina, paljon jäi vielä kalastamatta ja meininki vaikutti aikas kivalle. Keli oli aika hapokas tällä kertaa, aurinkopläkä ja päivällä kun vesille lähdin lämpötila huiteli pitkälle kahdessa kymmenessä asteessa.
Heti ensi heitot lähtörannan puikkarikeskittymässä kertoivat että vaikeaa on, pari tärppiä ja laiskaa seuriota. Lähdin kiertelemään vähän uusia kulmia ja päätin illalla antaa aikaa lahteen johon tuuli oli parina päivänä käynyt ja josta perjantainkin kalat tulivat. Ehkä ilta pelastaa?
Reissun ensimmäiset tunnit menivät aika rauhallisissa merkeissä. Järven todella vahva haukikanta takaa kyllä tapahtumia nollapäivänäkin eikä tyhjää tarvinnut heittää tänäänkään. Toki tartutus oli kehnosta otista johtuen vaikeaa. Erään pienen lahden suulta sain yhden mahdollisesti isomman kalan tärpin, mutta vain tärpin. Lahden matalasta perästä löytyi nousevan ulpukan ja uistinvidan seasta kasapäin pienempää haukea mutta tartuttaminen oli offset- koukkuihin haastavaa. Parikymmentä tärppiä pieneen hetkeen kyllä vähän virkisti.
Illan suussa palailin takaisin aloituskulmille ja päätin panostaa loppuillan tähän lahteen. Muutama tunti auringossa oli kuitenkin vienyt miehestä mehut ja hetken jopa mietin luovutusta. Pitkä evästauko varjoisella rannalla palautti taistelutahdon ja suuntasin takaisin vesille uudella innolla. Ja hommahan lähti heti käyntiin! Kalat olivat selvästi aktivoituneet pitkän evästauon aikana ja useampi kala kävi irroituksessa muutaman minuutin sisään. Kovia tällejä sieltä täältä, hienoa hauen kalastusta! Isompia ei tästä läjästä taaskaan tullut mikä ei yllättänytkään.
Potkuttelin lahden toiselle puolen "ison kalan reunalle" joka oli viime reissulla aika hiljainen. Usko tähän paikkaan oli kuitenkin täydet 100 %. Siiman päähän kaivoin rasian tuoreimpia koneita, 250 mm Dexterin värissä "Rudd". Lyhyen käyttökokemuksen perusteella erittäin hyvän oloinen viehe ja luottoa löytyi. Lähdin kalastamaan reilusti kortteikon ulkopuolelta hitaasti ja tarkasti. Etelän puoleinen tuulikin heräsi ja kävi ihanasti selän takaa edessä avautuvaa reunaa kohti. Tuli mahtava fiilis, siis sellainen että tietää kohta tapahtuvan jotain hienoa. Jotkut ehkä tietää mitä tarkoitan. Joka päivä ei vesillä koe tätä fiilistä, mutta silloin kun sen pääsee kokemaan, se harvoin on väärässä. Eikä ollut tänäänkään. Erään heiton loppumetreillä pieneen pysäytykseen Dexteriin leivottiin sellaisella voimalla ja asenteella ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä onko iso vai ei! Vastarin jälkeen erittäin määrätietoinen juna lähti liikkeelle ja piti löysätä jarruakin jo pari napsua. Kala teki juuri niinkuin isot usein tekevät, kaarteli määrätietoisesti syvällä jä vältti katsekontaktia viimeiseen saakka. Välillä sain perukkeen kärjen pumpattua pinnalle, sitten taas mentiin. Ensimmäisen näköhavainnon jälkeen tuomitsin kalan kasiksi, liplockissa se oli jo reilun ysi ja kun kala oli vihdoin punnituspussissa, tajusin että kauden ensimmäinen kymppi taitaa olla tosiasia. Taisin jo vähän nauraa ääneenkin rantaan potkutellessa. :)
Rannassa GoPro laulamaan ja samalla mitat kalasta. Mahtavan paksuselkäinen järvihauki oli kerryttänyt itselleen mittaa 110 cm ja kuteneenakin painoa löytyi mukavat 10,4 kg. Raamit kohdillaan! Pienen kuvasarjan jälkeen oli aika palauttaa upean värinen isomus takaisin kotiinsa.
Nyt oli timanttinen fiilis ja oli pakko fiilistellä hetki. Visiot osui kohdilleen ja palkintona siitä kauden ensimmäinen kymppihauki!
|
10,4 kg/110 cm |
Vielä hetken kävin räpistelemässä vesillä ja jotain pientä nättiä tulikin mutta sillä ei enää ollut juuri merkitystä. Tämä reissu oli jo kruununsa saanut ja enemmän kuin tyytyväisenä poistuin hämärän tullessa autolle. Määrää lopulta samat 18 kpl kuin edelliselläkin reissulla ja tapahtumia monin verroin. Hienoa kalastusta!
22.05. oli jälleen vuorossa iltapisto kelluntarenkaalla. Tuossa välissä tuli kaverin kanssa käytyä yksi iltapisto soudarilla vähän isommalle ja kirkasvetiselle järvelle. Reissu ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, yhdeltä lahtialueelta löydettiin muutamia vihaisia 2-4 kg kaloja mutta hylättiin tämä alue ehkä turhan helposti ja loppuilta meni ehkä liian karuja spotteja heittäessä lähes ilman tapahtumia. Hieno reissu tuo oli joka tapauksessa vähän eri tyyliselle järvelle! Nyt oli kuitenkin vuorossa taas tummaa ja matalaa vettä, sekä mahdollisesti paksuniskaisia haukia jos kaikki menee nappiin. Tällä kertaa olin valinnut kohteeksi järven jossa en ole ennen käynyt keväällä, ainoastaan pari syksyreissua oli tuonne alla. Mielessä oli pyörinyt jo pitkään eräs tietty lahti johon nyt länsituuli osui suoraan. Kun vielä alkuillasta pilvirintama oli tulossa päälle katkaisten pitkän aurinkoisen jakson, haiskahti olosuhteet hyvältä täsmäiskulle. Rannassa olin työpäivän päätteeksi joskus neljän jälkeen. Pienen hakemisen jälkeen autolle löytyi jutulle tulleen paikallisen avustuksella hyvä paikka hänen saunarannasta. Ihmetystä herätti kelluntarengas mutta ehkä vielä enemmän se että olin ajanut tunnin juuri tälle järvelle haukia kalastamaan. :D
Kamoja laitellessa pilviä alkoi kasaantumaan taivaalle, tässä vaiheessa keli oli vielä kuitenkin helteisen tyyni. Sellainen mulina kuului kortteikosta että ainakin ruokaa oli nyt matalassa. Pari hauen ajoakin näkyi jo ennen kuin edes pääsin veteen joten aika hyvälle vaikutti!
Lähdin potkuttelemaan kohdealueelle samalla ehkä vähän B-luokan paikkaa heittäen. Ensimmäisiä tapahtumia ei tarvinnut kauaa odotella ja pari normipuikkoa kävi äkkiä irroituksessa. Mielessä oli kuitenkin vähän matkan päässä avautuva lahti johon juuri heräilevä tuulenvire kävi täydellisesti. Lahden suualueelle päästyäni lähdin valuttelemaan rauhallisesti myötätuuleen kortteikon ulkoreunaa tarkasti kalastaen. Siiman päähän pääsi 250 mm pinkki-valkoinen Dexter ja tämä tarjous kelpasi hyvinkin nopeasti. Samalla tavalla kuin viikon takainen kymppi, lyhyeen siimaan erittäin raaka pommi ja vastarin jälkeen tunsin todella raskaat head shaket. Oli heti selvää että kymppiluokan kala on tarjolla ja aloin availemaan punnituspussia valmiiksi. Lyhyen mutta rajun painin päätteeksi pääsin kauhomaan liplockiin reilun metrin verran todella paksuniskaista haukea. Nyt oli vaikea arvioida painoa, kala ei ollut pitkä mutta painoa tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisen paljon. Rannassa selvisi viimeistään kalan hurja kunto kun 103 cm pitkältä kalalta löytyi painoa mukavat 9,7 kg! Raameja oli vaikka muille jakaa mutta vatsa roikkui silti tyhjänä. Yhtä normilahnaa tai - haukea myöhemmin olisi kerhoraja paukahtanut helposti! Todella hieno hauki niin kunnoltaan kuin väreiltäänkin, yksi hienoimmista mitä olen nähnyt!
|
9,7 kg/103 cm |
Tuon kalan jälkeen oli takki aika tyhjä ja hetken aikaa oli kalastus vähän sellaista roiskimista, ei oikein tiennyt miten päin olla ja miten kalastaa. Pienen hakemisen jälkeen sain tatsin kohdalleen ja lahden perältä uuden ulpukan ja kortteen seasta löytyi hyvä kasa pienempää kalaa. Tapahtumia riitti tasaiseen tahtiin ja hieroin loppuillan pientä aluetta. Kaloja klikkeriin loppujen lopuksi 15 kpl. Muita isoja ei enää renkaalla asti käynyt, yhtä pääsin hetken aikaa pitelemään. Pikkunättiä 2-4 kg kalaa kuitenkin useampia ja muutenkin hienoa kalastusta kun pirteät hauet tarjosivat räjähtäviä tärppejä.
Nyt alkaa veden lämmöt olla jo aika korkealla ja katse kääntyy jigikalastuksen puolelle joten voi olla että seuraavan kerran haukea kalastetaan toden teolla sitten syksymmällä. Jos näin on niin kevät 2018 jää omalla kohdalla historiaan sekä yhtenä lyhimmistä, mutta myös yhtenä parhaimmista keväistä koskaan!
- Juho M