perjantai 27. lokakuuta 2017

Neljä reissua, neljä järveä

Viikonloput ovat kuluneet viime aikoina taas tiiviisti vesillä. Olemme kalastaneet aavistuksen erilaisia paikkatyyppejä kuin aiemmin, paikkoja joissa on syvempää vettä mihin olemme tottuneet. Reissut ovat olleet opettavaisia, mutta pääosin vaikeita. Tämän syksyn sävel on jatkunut viimeisimmilläkin reissuilla, tuntuu nimittäin että kalat ovat joka paikassa olleet nyt aika hajallaan ja todella huonolla otilla. Hetkittäin on ollut tietysti todella hyvääkin kalastusta mutta jotain tästä syksystä on puuttunut. Kuitenkin pakkoa sanoa erästä tunnettua kalastusopasta lainaten: "Hianoo!"


Lauantaina 14.10. suuntasimme isoille vesille. Pitkä ajomatka keskelle ei mitään ja oltiin maisemallisesti todella upeilla vesillä. Kirkasta vettä ja rantoja reunustivat kalliot sekä laajat järviruovikot. Vettä satoi läpi päivän ja kala oli suurimman osaa päivästä suu kiinni. Täkyä oli mestoilla hyvin ja haukiakin, mutta jälleen kovin hajallaan. Teimme kaikkea mitä laki salli, heitimme, uistelimme ja välillä kippari tarjosi vertsuakin. Kappaleita taisi päivän mittaan kertyä 13, suurimman ollessa pikkunätti 95-senttinen. Ihan mielenkiintoinen ja kohtalaisen oloinen paikka, joku tästä kuitenkin puuttui. Pääosa kaloista tuli 3-4 m vesistä rantamatalan ja syvemmän veden väliltä, sama kaava on toistunut aika monessa paikassa tänä syksynä.

Uuden järven 95-senttinen

Sunnuntaina 15.10. lähdettiin taas aikaisin aamusta liikkeelle että ollaan heti aamun valjetessa venettä laskemassa. Kohteeksi oli valittu järvi jota on mielessä pyöritelty jo pitkään. Hurjia tarinoita, sameaa vettä ja isoja haukia. Paikkavalinta oli kuitenkin pieni riski, muutenkin samea vesi voisi nyt olla syksyn kosteista keleistä johtuen toivotonta maitokahvia, joten takataskussa oli parikin varakohdetta varmuuden vuoksi. Aamulla pimeässä rantaan ja vesi näytti otsalampun valossa ihan hyvältä, vedenlaaturaporttien perusteella se ei tämän kirkkaampaa juuri voisi ollakaan. Vene vesille, siirtymä järven syvimmälle alueelle ja pelin henki oli heti selvä. Pöytä oli nimittäin katettuna, syvä alue oli tuupattu täyteen särkikalaa! Päätimme panostaa koko päivän tähän, sillä alue oli laaja ja hauet tuskin olisivat kaukana seisovasta pöydästä. 



Ensimmäiset kartoituslenkit alueella antoivat muutaman 2-3 kg normikalan. Nopeasti tuli sellainen fiilis että kalat ovat taas ihan levällään, päivästä tuskin tulee ihan helppo. Ensimmäiset pari tuntia meni sumussa kierrellessä, järkyttävää särkikalamassaa ihmetellessä ja vieheitä vaihdellessa, kalat eivät juuri häirinneet. Vihdoin jääkylmä aamusumu väistyi ja keli kirkastui pienessä hetkessä niin että silmiä kirveli. Sen verran synkkää keliä on kulunut syksy tarjoillut että pilvettömältä taivaalta paistava aurinko tuntui äkkiseltään aika murhaavalta. Ja jos keli kirkastui niin samalla kirkastui paljon muutakin. Sumu oli kätkenyt maisemat aika tehokkaasti aiemmin ja nyt sen hävittyä huomasimme nopeasti että uisteluharrastus on täällä vielä voimissaan. Alueella alkoi olla jopa pientä ruuhkaa havaittavissa kun kylänmiehet kiersivät syvän reunaa. Jättäydyimme suosiolla vähän sivummalle ruuhkasta ja löysimmekin vihdoin ja viimein haukikasan. Luitte aivan oikein, haukiKASAN! IHANAA! Ekalla ylivedolla heti lähes tuplatärppi mutta Hannun kala irtosi harmittavasti. Oma kala pysyi kuitenkin kiinni ja tuntui ihan hyvältä! Kalan omituisesta liikehdinnästä johtuen kokoa oli veteen kuitenkin hankala arvioida. Venettä lähestyttäessä viimeistään varmistui että ihan täysikasvuinen otus sieltä on tuloillaan ja Hannu kaivoi haavia esiin. Paksukaisella oli kovasti asiaa veneen alle muttei voinut mitään kun annoin vähän painetta Svartin Signaturella. Pian haavista kaivettiin kuviin todella hyvälihaista haukea tasan 8 kilon verran. Ei ruvettu kalaa mittailemaan mutta sen verran oli viihdytty seisovassa pöydässä että pituutta ei kyllä paljoa yli metrin voinut kalalla olla. Ja taas tuli se sama ajatus mikä tulee aina kun saa uudesta järvestä ensimmäisen ison ja paksun kalan. Paljonkohan täällä painaa 115-120 cm hauki?!




Tuon kalan jälkeen vedimme veneen äkkiä ankkuriin hyvään sektoriin ja ensimmäiset tärpit tulivat saman tien. Jäätäviä pommeja isoon kumiin ja pari nättiä keskikarkeeta kävi veneen laidalla irroitettavanakin. Hienoa heittokalastusta, vettä alla 4 m ja vene ankkurissa keskellä ei mitään. Joskus tämä oli ihan tuskallisen tuntuista jo ajatuksenakin mutta nykyään jännempää kalastusta saa hakea!

Aurinko oli selkeästi aktivoinut hauet hetkellisesti, ja nimenomaan hetkellisesti. Vaikka alueella tuntui olevan ihan hyvin kaloja, emme saaneet tuon hyvän rysäyksen jälkeen enää tärppiäkään vaikka kovin yritimme. Lähdimme kiertämään vähän matalampaa aluetta uistellen ja heitellen mutta tältä lenkiltä ei juuri kerrottavaa jäänyt joten palailimme takaisin aiemmin aamulla kaloja antaneelle alueella. Reilusti noussut tuuli alkoi aiheuttaa jo vaikeuksia mutta jotenkin yritettiin rimpuilla. Pitkän hiljaisuuden katkaisi lopulta brutaali pommi kipparin vapaan ja vahvat otteet narun märemmässä päässä saivat jo kädet ja jalatkin tärisemään. Ihan niin iso se ei kuitenkaan ollut kuin otteet antoivat ymmärtää, mutta nätti 98-senttinen kuitenkin. Hieno kala mutta tuollainen 95-100 cm hauki alkaa tuntua jo aika peruskalalta, tuntuu että ihan sama mille järvelle menee niin niitä tulee aina!

98 cm
Tiivistimme kalastusta iltapäivän tunneille aika tavalla emmekä lähteneet enää juuri harhailemaan vieraille alueille. Vähän odottelimme iltaikkunaa mutta kunnollista sellaista ei saatu vaan jokainen kala oli aina jonkinlaisen työn takana. Kuitenkin tapahtumia tuli sopivaan tahtiin että hyvä tatsi pysyi päällä ja tarinat hurjista pedoista saivat tiukentamaan otetta vavasta entisestään. Vielä kun 5 kg hauki latasi voimalla kumiin kiinni niin kyllä oli sydän välillä kovilla!

Haastava mutta silti niin upea päivä uusilla vesillä tarjosi lopulta viitisentoista haukea. Keskipaino oli aika kiva ja järvestä jäi sellainen hyvä fiilis, eiköhän tänne palata vielä joskus!
Ainiin, pakko vielä mainita yksi juttu. Aamulla ryskäsimme veneen vesille rannasta joka oli kunnon yhdistelmä upottavaa hiekkaa ja mutaa, tajutaksemme järvellä että 300 m päässä olisi ollut ihan oikea ramppi. :D Nää on näitä!

Uusi viikonloppu ja uudet (vanhat) kujeet

Viime viikonlopun lauantaille oli vuorossa reissu yhteen viime syksyn mansikkapaikoista. Paikkaan, johon oli todella kova luotto ja odotuksissa oli vähän kalaa, laadun korvatessa määrän. Ja oli itse asiassa ihan mukava lähteä uusien vesien kiertämisen jälkeen paikkaan, jossa tiesi heti tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Olosuhteet olivat sellaiset että mielessä jo kiitteli ettei oltukaan missään oudossa paikassa vaan vanhassa tutussa, nyt oli meinaan vaikeaa! Mukana oli myös kaveri toisella veneellä ja heitettiin sitkeästi pitkä päivä, lähes koko päivän kestäneessä sumussa. Tuulikin oli ihan nollissa koko päivän ja kala ihan suu kiinni. Hirveällä raapimisella saatiin kolmeen mieheen 10 haukea, joista pari oli ihan kivoja (97 & 102 cm). Nuo kalat pelastivat paljon todella vaikeaa päivää!




Sunnuntaina 22.10. lähdettiin Hannun kanssa kahdestaan aikaisin aamusta katsomaan uusia vesiä. Kyseisellä järvellä oltiin joskus käyty kuhia onkimassa, nyt oli vuorossa ensimmäinen haukireissu kyseiseen paikkaan. Olimme visioineet yhtä aluetta pitkään ja nyt päätimme toteuttaa reissun. Fiilis oli todella jännittynyt ja odottavainen kun aamulla tuupattiin venettä vesille. Ajomatkalla vähän mietityttänyt veden värikään ei ollut ongelma, vesi oli todella kirkasta! Keli oli lähes identtinen edellispäivään sillä erotuksella että sumu puuttui, onneksi!

Yleensä emme vaihda paikkaa kesken päivän, varsinkaan syksyllä kun valoisa aika on rajallinen. Näissä hommissa on aina pummin riski olemassa, varsinkin kun kierretään pieniä paikkoja eikä meidän venekalustolla muutenkaan tehdä pitkiä siirtymiä. Hyvin harvoin on pummeja osunut, mutta nyt osui! Pitkähkön ajomatkan päätteeksi saavuimme sille pitkään mielessä pyöritellylle kohdealueelle todetaksemme sen ihan tyhjäksi. Täkyä ei paikalla ollut yhtään eikä ollut motivaatiota jäädä kalastamaan paikkaa. Saimme aika nopeaan tahtiin muutaman pienemmän hauen, mutta meillä oli sen verran mielenkiintoinen plan B että päätimme ajaa takaisin rantaan. Sen verran oli polttoa toiseen paikkaan ja kello kävi että aika sykkeellä vedettiin kamat nippuun. Siitä kun veneen keula karahti rantaan, meni 8 min kun vene oli trailerilla ja auto pakattu. Karttaselain esiin ja puolen tunnin ajo seuraavaan kohteeseen! Seuraavasta paikasta meillä ei ollut oikeastaan mitään hajua. Sellainen tutina kyllä oli että nyt ollaan jännän äärellä. Autolle löytyi paikka yllättävän helposti ja saatiin ryskättyä vene aika pienellä työllä järveen. Pikavauhtia kamat paattiin ja luotailemaan!

Jonkin aikaa joutui ajelemaan ennen kuin paikan pohjanmuodot alkoivat aukeamaan. Hienoja, todella nopeita pohjanmuodon muutoksia! Samalla kun aukesi pohjanmuodot, aukesi myös kalahanat! Täkyä oli syvässä todella hyvin eikä haukiakaan tarvinnut kaukaa hakea. Useita kaloja kertyi nopeaan tahtiin, parhaana n. vitosen kala joka ruumiinrakenteellaan kertoi että nyt ollaan oikeassa paikassa!
Tämän järven kalat olivat aivan uskomattoman vahvoja ja jokaikinen tärppi sai sydämen lyömään vähän ylimääräistä!

Panostettiin jonkin aikaa tähän järven syvimpään alueeseen mutta ei saatu monttuvahtiin eloa heittäen tai uistellen. Hannu jos kuka osaa onneksi mukautua tilanteeseen ja oli jälleen näytöksen vuoro. Useamman kalan nopeaan tahtiin antanut Westin Twinteez "Official Roach" oli revitty paikkauskuntoon mutta korvaajaksi löytyi rasiasta "Striped Perch". Se oli liikaa possulle joka löytyi montun päältä seilaamasta. Tärpin jälkeiset otteet eivät vielä lupailleet mitään keskikarkeaa kummempaa, mutta ensimmäisen spurtin lähtiessä ja muhkeiden pyörteiden noustessa pintaan, kippari intoutui jo veikkailemaan suurhaukea. Ensimmäisen näköhavainnon jälkeen oli arviota pakko tarkistaa vähän ylöspäin ja taisi haavimiehen suusta päästä: "Kasi!". Rauhallisen matsin päätteeksi kun paksukaista kaivettiin haavista liplockiin mentiin veikkauksissa jo ysiin, ja kalaa haavissa punnitukseen nostaessa alkoi jo hymyilyttää, tää voi olla jopa kymppi! Ihan alkoi jo jännittää, ja ettei dramatiikkaa puuttuisi niin vaa`atkin rupesi vielä sopivasti temppuilemaan. Jostain kassin uumenista kaivettiin vanha kunnon Salterin mylly esiin ja paksukaiselle saatiin viralliseksi painoksi lopulta 9,8 kg. Pituutta porsaalla oli 107 cm ja ruumiinrakenteesta näki että täällä kala kasvaa ja voi hyvin. Siis ihan uskomattoman hienon mallinen hauki, siinä oli meinaan kalalla raamia! Peruspönöilyt, sarja kuvia ja vapautuksen jälkeen perusfiilistelyt. Näin se meininki muuttuu, aamun paikkapummi ei tunnu yhtäkkiä enää missään!





Ison kalan jälkeen saamme paikalta vielä joitakin peruskaloja. Aluetta on kuitenkin vielä reilusti kartoittamatta ja kello käy armottomasti joten päätämme jatkaa vielä matkaa, takki on jo osittain tyhjä ja näin saamme järvestä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Kalastamme loppuillan matalampaa aluetta jossa on todella hyvin kalaa mutta iltapäivän aktiivisuus on vähän laskenut ja jokainen tärppi on nyt kovan työn takana. Joitakin pieniä haukia käy veneessä ja myöhään iltapäivästä, hämärän puskiessa oikeasti jo päälle Hannu kaivaa vielä päivän toisen metrisen vertsulla. Vähän erikoisempi tapaus, 103 cm mopsihauki! Tähän on hyvä lopettaa ja suuntaamme rantaan. Päivä opetti jälleen sen että hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty, eikä ikinä kannata luovuttaa! Tuplametripäivä, kappaleita veneeseen parikymmentä.




Nyt kohti uutta viikonloppua, ja uusia haasteita!

-Juho M

tiistai 10. lokakuuta 2017

7.- 8.10. Viikonloppu järvillä

Viikonloppuna oli taas vuorossa tuttu kuvio, kaksi pitkää päivää vesillä Hannun kanssa, suunnitelmissa käydä kaksi hyvin eri tyylistä järveä. Viikonlopun haukitouhut lähti käyntiin varhain lauantaiaamuna pitkällä siirtymällä järvelle joka tarjosi edellisviikonloppuna todella upeaa hauenkalastusta. Järven potentiaalin ollessa nyt tiedossa, oli fiilis hyvinkin jännittynyt ja odottavainen.

Useita päiviä jatkunut sade oli onneksi nyt tauonnut ja päästiin laskemaan venettä mukavan selkeässä ja tyynessä syysaamussa. Edellisreissun laskupaikka ei miellyttänyt paikallista alkuasukasta, onneksi pienellä karttatyöskentelyllä löytyi uusi joka osoittautui vielä edellistä paremmaksi. Vene kun saatiin ahdettua täyteen ja tuupattua vesille, oltiin suoraan pelisektorilla. Siirryttiin hissukseen syvänteen reunalla samalla kamoja viritellen. Heti oli selvää että jotain on nyt meneillään, särkikalaa oli syvänteen reuna väärällään ja hauet selvästi aktiivisia, pintakäyntejä näkyi siellä täällä ja ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut montaa minuuttia odottaa. Päivä meinasi alkaa kalsarien vaihdolla kun Hannun tarjoamaa Westinin Shadteeziä seurasi n. viiden kilon kala sen verran rajusti että meinasi päätyä suoraan veneen pohjalle. Veneen laita kuitenkin pelasti ja kala kimposi takaisin. Olipahan raju tilanne! Eikä jännitys siihen loppunut. Kohta kippari tartutti samaan kumiin keskiketterän neljän kilon kalan ja päätti samalla järjestää pientä lisäohjelmaa potkaisemalla veneen tulpan irti. Saatiinpahan pieni veneen pesu samaan rahaan!

Aamun ensimmäinen tunti meni vauhdikkaasti uistellen ja heitellen, kalaa napsui sieltä täältä ja tuolta, koon ollessa kilosta viiteen. Hauki oli selvästi napillaan ja tärppejä sateli koko ajan. Isoakin kalaa oli mestoilla mutta ei saatu näitä heittäen pysymään kiinni. Muutaman kirvelevän tiputuksen ja tärpin jälkeen Hannu kaivoi vertsukepin esiin. Siiman päähän viime reissulla tykittänyt Twinteez värissä "Transparent Roach" ja näytös oli valmis alkamaan. Ensin löytyi vitosen vedeltä pohjalta selkeä suurhauki jolle tarjous kelpasi samantien. Normikuviot ja päivän ensimmäistä metristä kaivettiin kuviin. Kalalla mittoja 7,4 kg/102 cm.




Kauaa ei tarvinnut jauhaa tuon jälkeen kun oli uutta tarjolla, nyt sitä kuuluisaa seuraavaa raekokoa. Vettä pari metriä enemmän kuin edellisellä kalalla mutta tälläkin kertaa kala tykkäsi olla pohjan tuntumassa. Westinin herkku oli liikaa tällekin metrikkäälle ja hyvien rallien päätteeksi haavi heilahti kunnon patukalle. Vähän jo kymppiä veikkailtiin mutta ihan ei selän paksuus siihen riittänyt. Todella upean raamikas suurhauki kuitenkin, jolla mittoja 9,4 kg/110 cm. Tässä vaiheessa kalastusta takana alle 1,5 h, mikä alku päivälle!




Ei meinattu päästä tältä pieneltä alueelta eteenpäin kun kalaa oli niin paljon, peruskalaa tuli edelleen uistellen ja heitellen mutta kunnon tunkkeja ei saatu näin ottamaan. Vähän sivummalta löytyi jälleen isompi kala jota Hannu päätti kokeilla vertsulla. Sen arvasi jo mitä tapahtuu kun sinne tarjoaa Westinin särkeä eikä etiäinen pettänyt. Raju tärppi ja jälleen hyvä kala kiinni! Sen verran taisi vasta nielty lahna ahdistaa ettei kala kummempia ralleja tehnyt. Varoen otettiin paksukaisesta kuvat sekä mitat, ja päästettiin takaisin ruokalevolle. 7,05 kg/96 cm!




Jossain vaiheessa pääsimme vihdoin irti alueesta ja jatkamaan eteenpäin. Montaa sataa metriä ei kuitenkaan päästy kun löytyi uusi keskittymä samoilta sensseiltä jossa viime reissullakin oli hyvää meininkiä. Kalojen aktiivisuus oli tässä vaiheessa kuitenkin vähän laskenut aamusta ja tärppejä ei niin vain tullutkaan. Heittämällä saimme sentään jauhettua pari nättiä 4-5 kg kalaa ottamaan. Isompaakin pääsi Hannu onkimaan vertikaalilla mutta tämä ihan varma kymppikala ei suostunut kumiin puremaan kovasta painostuksesta huolimatta.

Päivällä meni useampia tunteja todella rauhallisissa merkeissä, kalaa kyllä löytyi mutta suu pysyi kiinni. Illemmalla pidemmän siirtymän jälkeen löytyi vähän aktiivisempaa meininkiä ja saatiin nopeaan tahtiin useampi kala syvän reunaa heittäen. Mutta edelleen, isot leikkivät vaikeaa eivätkä suostuneet heittäen tarjottuihin kumeihin ottamaan sitten millään. Onneksi kipparina toimi sellainen täsmäguru ettei kalalle jäänyt vaihtoehtoja kun Hannu tarjosi vanhaa kunnon "Transparent Roachia". Pikku kikkailut ja monttuvahdilla paloi hermo. Todella miehekkäät päänravistukset ja vahvat otteet saivat kädet hikoamaan jo haavimiehelläkin, se kuuluisa kaksinumeroinen alkoi kieltämättä vilkkua silmissä. Ihan niin iso se ei sitten kuitenkaan ollut mutta ihan tarpeeksi iso kuitenkin. Tyhjä kala mutta selän paksuus oli kunnioitusta herättävä. Mittaa kalalla 110 cm ja painoa 9,1 kg. Päivän neljäs suurhauki!





Loppuilta meni sitten vähän hiljaisemmissa tunnelmissa, isot kalat ja pitkä päivä alkoi näkyä miehistössäkin pienenä motivaation puutteena eikä tasaisen harmaa vesisade asiaa auttanut. Järvi lunasti jälleen kaikki odotukset 22 hauella joista neljä rikkoi seiskan rajan. Helppoa se ei kuitenkaan ollut ja päivä osoitti jälleen että pitää osata mukautua tilanteeseen oikein. Ilman Hannun vertsutaitoa päivän saldo olisi todennäköisesti ollut aika paljonkin laihempi. :)

Seuraavana päivänä päätettiin jäädä lähemmäs ja vaihteeksi valitsimme tummavetisen, matalan järven. Koko päiväksi oli luvattu tasaista vesisadetta mutta se ei hyvää fiilistä latistanut. Kohdejärvi oli ennestään meille tuttu talven täkyreissuilta, avovedessä emme olleet täällä vielä käyneet. Talvisten seikkailujen perusteella oli kuitenkin tiedossa että isoja on, ja vieläpä määrässä. Kaikki oli siis mahdollista, ja järven kalatiheys sellainen että klikkerikin voi laulaa jos tatsi on kohdallaan.

Aamuhämärässä saatiin vielä kunnon jumppa kun työnnettiin venettä ja akkuja pellon poikki rantaan. Hengissä kuitenkin selvittiin ja päästiin tasaamaan vähän sykettä järvelle. Pari lenkkiä järven ainoalla syvemmällä, vesikasveista vapaalla alueella paljasti pelin hengen nopeasti. Täkyä on, haukia on, syöntiä ei. Kalaa siis oli pelottavan hyvin mutta jälleen nähtiin että hauki ei ota aina ja mihin vaan, ei todellakaan. Kovalla takomisella saatiin muutama kala leipomaan kiinni, parhaana keskikarkea nelosen kala. Syvänteen päädystä löydettiin lahnaparven tuntumasta tosi hyvä kala joka paljasti itsensä ensin pintomalla. Kala oli selvästi kiinnostunut myös meidän tarjouksista, mutta ei halunnut tehdä ihan niin läheistä tuttavuutta kuin meillä oli mielessä. Pari seuriota joista muistoksi muhkeat pyörteet pinnassa. Kun keskialueiden 2-4 m vesissä makaavat hauet tuntuivat jatkavan paastoaan, päätimme kokeilla kaislasta jota aika harvoin nykyään tehdään. Tuulen alta löytyi parilla ankkuroinnilla heti ihan hyvää settiä, useampi tapahtuma per ankkuri. Muutama peruspuikko höystettynä ison Elliin puraisseella nelkulla.



Lyhyen kaislasession jälkeen palailimme takaisin katsomaan josko syvemmän asukit olisivat piristyneet. Pientä heräämistä olikin havaittavissa kun pari puikkoa kelpuutti kumin nopeaan tahtiin. Päätimme antaa haukikasalle pientä painetta heitellen joten ei kun vene ankkuriin hyvään sektoriin ja vetoja. Hannu lähti rohkeasti jerkillä liikkelle jota ei meidän veneessä usein tapahdu. Viimeisen parin vuoden jerkkikalat saa laskea yhden käden sormilla. :D Nyt oli kuitenkin jerkin hetki, ainakin jollain tapaa. Klassinen PuMu-Busa poimi hetkessä useamman kalakontaktin joista parhaana kilometriheittoon rouhaissut vahva 97 -senttinen jässikkä. Isoin jerkkihauki sitten merivuosien!




Sama ankkuri tarjoili vielä pari tiukkaa tärppiä ja jonkun peruskalan mutta kunnolla ei pajatso auennut, joten matka jatkui. Seuraava ankkuri vähän matalampaan ja kauhea ryske alkoi. Tai siltä se ainakin tuntui oudokseltaan. Hannu kepitti ekalla heitolla ulapalta n. neljän kilon jeddan ja heti perään tuplatärpistä molemmille normipuikot. Pari tyhjää heittoa ja taas molemmille kalat. Kohta Hannu tartutti kaukaa heinän seasta vähän karkeamman kalan ja piti ihan haavia kaivaa esille kun näytti sen verran painavalta. Tämän järven hauilla voimaa piisaa ja moni kala pääsi vähän huijaamaan, kuten tämäkin ja "varma" metrinen kutistui haavissa 94 -senttiin. Upeita tummia ja vahvoja järvihaukia!




Päivän tulisin ankkuri antoi vielä useamman kalakontaktin joista yksi tärppi Akonariin jäi vähän kutkuttelemaan, kunnon rouhaisu josta nätit pyörteet pintaan. Matalassa kun tuntui olevan äksöniä niin annoimme sille vielä aikaa parin ankkuroinnin verran. Peruspuikko oli ihan hyvin napilla ja möyräisyistä päätellen isompaakin elukkaa oli tonteilla muttei meidän tarjonta kelvannut, vaan taisi luomu viedä voiton.

Illemmalla tapahtui vihdoin se mitä oltiin vähän jo odotettukin, syvemmän hauet heräsivät eloon! Monta peräkkäistä ankkuria tarjosi muutaman ihan kivan kalan ja kasan jäätäviä tärppejä kun hauet latasivat tositarkoituksella isoihin vieheisiin. Suurhauki alkoi tuoksua ilmassa mutta ihan sinne asti ei päästy vaan yritys kuivui 99,5 -senttiin. Lähellä siis käytiin. :)



Illan hämyssä annettiin vielä pieni paine venerannan lahteen ja saatiinkin hyvin tilanteita, mutta ei isoja. Mieleenpainuvin hetki oli se kun allekirjoittanut sähläsi sormen rikki normaalissa irroitustilanteessa veneen laidalla, joka vaivaa vielä tätä kirjoittaessakin. :) Järvi antaa ja järvi ottaa.
Hämärässä rantaan kaikkensa antaneena, kaksi täyspitkää kalapäivää imi mehut aika vähiin ja veneen hinaus autolle ylämäkeen ne viimeisetkin. Sunnuntain saldo kohosi 28 haukeen joista mukava kasa nättiä 90-99,5 cm kalaa, metriä ei tällä kertaa rikottu. Hieno viikonloppu jälleen vesillä! Tulevalle viikonlopulle sitten taas uusia vesiä ja uusia kujeita. On tää hianoo!

- Juho M

perjantai 6. lokakuuta 2017

Vertsua

Edellisviikolla aukesi sopivasti kalapäivä ja olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö heittämään haukea vai vertsuttelemaan ja testailemaan uutta keppiä. Päädyin kuitenkn vertsuiluun ja lähdin järvelle aamupäivästä.  Hetki luotausta ja löydän pohjasta keskikarkean hauen. Ties miten moni kumitarjous lähtee alas kunnes saan kalan leipomaan kiinni ja noin 95cm hauki käy veneenlaidalla irrotettavana. Homma jatkuu ja kaloja löytyy, mutta harvakseltaan saan niitä ottamaan. Aina välillä kalat haukkaa kuitenkin kumia ja saan muutamia kuhia 70-79cm väliltä ja siihen päälle perus keskikarkeita haukia.



Jossain kohtia löydän syvän lahden edustalta useamman paremman hauen, mutta ihan mihin vaan ne ei kyllä ota! Ensimmäistä kala hinkkaan tovin kunnes tarjoan sille westinin twinteeziä värissä "official Roach" ja sehän kelpaa välittömästi. Hauki pistaa hyvän matsin pystyyn ja kohta haavista kaivetaan selkeää suurhaukea. Käytän kalan puntarissa ja sille selviää painoksi 8,25kg 107cm varteen, nättiä!




Homma jatkuu ja kohta saan veneen alle toisen hauen. Se kelpuuttaa slimteezin yhdestä omista suosikki väreistä "sweetandsour". Tämä kala ei erityisen pirteä ole ja se lepääkin melko nopeasti haavin pohjalla. Käytän kalan mitalla ja se on 104cm. Komeeta, päivän toinen suurhauki!



Homma hieman hiljenee, vaikka kaloja löytyykin veneen alle tasaisesti. Jonkun kalan sieltä täältä saa puremaan. Yksi tapahtuma jää mieleen kun ryssin hyvän kuhan. Pitkän härnäyksen jälkeen kala nousee hitaasti jigille ja kopauttaa kiinni. Jarru on jäänyt kuitenkin löysälle edellisen kalan kanssa ja antaakin reilusti myöden vastarissa. Hetken pitelen ison oloista kalaa, mutta se irtoaa.. Ei voi mitään!


Iltapäivästä saan vielä yhden paremman hauen ja se osoittautuukin päivän parhaaksi. Tämäkään kala ei ihan heti jigiin leivo mutta tarpeeksi kun jaksaa hinkata niin lopulta se kolauttaa! Kala ottaa heti vastarista tiukan spurtin, parit tiukat veneen kierrot syvällä ja kohta haavissa lepäilee taas nätti hauki. Tämä kala on kerryyttänyt pituttaa 109cm ja hyvärunkoiselta kalalta löytyy painoa 9,15kg :)

Transparentroachin huijaama



Tämän jälkeen saan vielä muutaman kalan ja palailen rantaan. Päivän saldoksi jää 5 kuhaa 70-79cm väliltä ja reilu kymmenen haukea joista kolme oli suurhaukia.
-Hannu








tiistai 3. lokakuuta 2017

Syksy on täällä!

Kuhan kalastus on vienyt vähäisiä kalastuspäiviä syyskuun aikana ja kuningaskala on jäänyt (liian) vähälle huomiolle vielä. Muistissa oli kuitenkin karvaasti viime syksy kun haukikauden aloitus venähti kuhan takia pitkälle lokakuuhun ja aikainen jäiden tulo katkaisi huikean syksyn vain kolmen viikon kalastuksen jälkeen, eikä samaa haluttu kokea tänä syksynä joten oli aika polkaista syksyn haukihommat käyntiin täydellä viikonlopun setillä!

Olin jo käynyt yksin räpistelemässä toisella järvellä edellisviikonloppuna ehkä syksyn hienoimmassa kelissä. Saaliskala oli valahtanut matalasta syvempiin pohjanmuotoihin ja selkeästi hauki perässä. Otti oli aurinkopläkässä kuitenkin aivan hukassa, heitellen varovaisia seurioita ja tärppejä, uistellen muutama pieni ylös asti. Kerran annettiin 23 cm Jätelle enemmän painetta mutta pelkät hampaanjäljet jäi muistoksi tästä tilanteesta.

Nyt oli kuitenkin olosuhteet paljon syksyisemmät, uusi kohde kaukana kaikesta ja jäätävä polte vesille. Aika hyvät eväät siis! Jännitystä oli mukavasti ilmassa kun pimeään syyskuun viimeiseen aamuun lähdettiin painamaan kohti tuntematonta. Pitkän ajomatkan päätteeksi aamu alkoi jo valjeta kun vihdoin päästiin työntämään venettä polkua pitkin rantaan. Järvi näytti juuri niin hyvältä kuin olimme odottaneetkin. Fiilis oli todella odottava, vihdoin kohteessa jota oli kartalta tullut kuolattua varmaan vuoden verran. Tästä päästäänkin sisävesikalastajan "ongelmaan", paikkoja ja mahdollisuuksia on niin paljon että usein kohteen valitseminen on todella vaikeaa kun pitää punnita monen paikan välillä. Ja hyvistä suunnitelmista huolimatta esimerkiksi yhdelle kaudelle kaavailluista kohteista puolet jää lopulta käymättä ja odottamaan tulevaisuutta kun kauden edetessä keksii koko ajan uutta kivaa. Monet varmasti ymmärtävät mistä puhun!

Saatiin raahattua kamat veneeseen, koville kyllä otti sillä akkukapasiteettia alkaa olemaan pakosta aika reilusti ja haukilelua kannettiin veneeseen pari kaupan hyllyllistä. Vene vesille ja tyyneen aamuun uutta kohdetta kartoittamaan. Lahna läsäyttää keulan edessä ja ruskan kellastamat puut luovat tunnelmaa, tässähän alkaa hauenkalastaja ihan herkistymään!

Aloitamme kalastuksen uistelemalla järven isoimman syvänteen päätyä eikä ensimmäisiä tärppejä tarvitse kauaa odottaa. Pientä kalaa on 2-5 m vedessä hyvin ja hauet siinä tuntumassa. Muutama nätti 2-4 kg kala saadaan nopeaan tahtiin ja tärppejä päälle. Varovaista on mutta todella lupaavalta vaikuttaa alku uusilla vesillä! Löydämme syvän reunalta kaiulla todella ison hauen, mutta tätä ei saada kovasta painostuksesta huolimatta ottamaan. Sivummalta löytyy sen verran kasaa että kokeillaan heittääkin 2-4 m penkkaa ja heti eka ankkuri antaa tapahtumia. Pinkki-valkoinen Captain Ollien Kid Shad kerää nopeasti 3 kpl 2-4 kg haukia ja bonuksena parin kilon kuhan!



Jatkamme uuden järven tutkimista kohti vastarantaa ja ajamme järven syvintä aluetta. Saamme uistelemalla jonkun pienen hauen, muuten on tosi hiljaista. Kunnes aivan yhtäkkiä tilanne sähköistyy, Hannu löytää 8 metrin vedeltä pohjasta ison hauen! Kippari kaivaa tottuneesti kalan suoraan veneen alle ja oman tallin Twinteez värissä "Transparent Roach" lähtee raadin arvosteltavaksi. Kala ei kauaa mieti vaan Hannu pääsee samantien tarjoamaan vastaria! Rauhallinen kala junnaa vähän kuhamaisesti syvällä mutta lajista ei kuitenkaan ole epäselvyyttä, pari spurttia paljastaa lajin kohdekalaksi. Hannu antaa vavalla painetta ja humuksisen veden syövereistä nousee upean vaaleakuvioinen suurhauki jolle näytetään haavia välittömästi. Uusi järvi, pari tuntia kalastusta ja todella reilu metrihauki haavissa, taitaa olla säbänyrkin paikka!

8,85 kg/113 cm!


Huhhuh sentään, taitaa olla seitsemäs kala uudesta järvestä ja heti tällainen. Fiilis tästä järvestä oli jo ennen tätä kalaa todella lupaava, ja nyt se kasvaa vielä next levelille. Jatkamme järven kartoitusta uistellen ja haukia löytyy sieltä täältä, tärppejäkin tulee harvakseltaan. Kalaa ei tällä alueella kuitenkaan ole mitenkään kummoisesti joten emme jää tätä hieromaan loputtomiin.

Pienen hiljaiselon jälkeen pääsemme kokemaan taas jänniä hetkiä. Uistellaan syvänteen reunalla 3-4 m vettä ja käsiin välittyy todella raskaan sarjan imaisu. Snackbaitsin XXL haukivärissä on kelvannut eikä ensimmäisten ravistusten jälkeen tarvitse juuri arvailla, nyt on iso! Kala ui syvällä venettä kohti eikä juuri välitä kalastajan pumppausliikkeistä. Pienet kaarrokset veneen alle ja saan painostettua kalan pintaan. Huonosti on kiinni mutta onneksi Hannu on hereillä haavin kanssa ja upea suurhauki lepää haavissa! Kooltaan lähes edellisen kaksoisolento, mutta väreiltään paljon tummempi.

9,1 kg/114 cm


Vähän alkaa jo hymyilyttää mutta nälkää on toki edelleen! Iso osa järvestä on vielä tutkimatta ja jatkamme matkaa. Siirtymällä pieni heittosessio kasvuston reunalla antaa nopeaan tahtiin pari pientä haukea ja jonkun tärpin päälle. Tämä oli vain tälläinen pikku kokeilu, emme usko että isot ovat matalassa joten pysymme suunnitelmassa ja kalastamme syvempiä alueita.
Löydämme syvemmän painanteen joka on ääriään myöten täynnä särkikalaa. Myös isoja haukia on paikalla mutta nämä ovat nyt vaikealla päällä. Uistelemme lyhyillä siimoilla ja jyrkillä käännöksillä pientä spottia sahaten, kumeja koko ajan vaihdellen. On menossa taas ties monesko veto samasta linjasta, uintivuorossa nyt 40 cm Real Eel. Se tarjous vihdoin kelpaa monttuvahdille. Raju, siis uskomattoman brutaali lyönti isoon kumileluun ja vastarissa tulee äitiä jo vähän ikävä, nyt painaaa-aaaaa!!!! Järeämpi Svartzonkerin Signature on aika ihanasti mutkalla ja sydän hakkaa. Vahva kala junnaa syvällä, yritän painostaa sitä pintaan mutta tajuan että tää ei liiku mihinkään! Nyt taitaa olla jotain muuta kuin pelkkä metrinen... Kala painaa pari pitkää spurttia veneen ali ja nyt aletaan jo tosissaan miettiä että minkäläinen tankki siellä rääkkää isoa Elliä. Vihdoin tumman veden syövereistä ilmestyy jäätävän upea hahmo, ja molemmat huutaa, v*ttu se on kymppi! Kala lähtee vielä kerran, ei jaksa onneksi kauas ja tärisevin käsin väännän kalan hollille ja haavi heilahtaa..... SE ON SIINÄ! Uskomaton fiilis, uusi järvi ja haavissa on reilu kymppikala! Nopeat toimenpiteet ja sarja kuvia joiden jälkeen mahtavan raamikas suurhauki potkaisee itsensä takaisin monttua vahtimaan. Upea hauki, ja ulkomuodosta näkee että täällä sen on hyvä olla!

10,9 kg/112 cm!


Nyt alkaa takki olemaan jo vähän auki, aika raju päivä on ollut. Hyvä kipinä on kuitenkin vielä hommassa joten ei muuta kun uutta matoa koukkuun ja veto päälle! Vähän sivummasta löytyy hyvä kasa vähän pienempää kalaa ja 2-4 kg kaloja tulee hetkessä useampia. Sitten tarjotaan Hannulle pariin otteeseen reilusti rotevampaa mutta ei vaan pysy. Ei voi mitään, näitä tulee välillä. Vähän tietysti kirvelee, isoa kalaa on selkeästi tontilla ja tuntuu että mikä vain on mahdollista!

Kalastamme tätä aluetta sitkeästi jonkin aikaa, kalojen aktiivisuus vähän hiipuu ja päätämme jatkaa matkaa. Päivä on ollut jo kaikki mahdolliset odotukset ylittävä ja meillä on vielä pitkä siivu kalastamatta joten päätämme siirtyä, saammehan silloin jonkinlaisen kokonaiskuvan järvestä joka ehkä helpottaa tulevia reissuja. Järven kaukaisin korneri paljastuu vähän muita osia sameammaksi, tosin on epäselvää johtuuko pienoinen sameneminen jostain tilapäisestä vai onko tämä ihan pysyvää. Ihan sama, veden väri on silti hyvä ja kalaa on täälläkin tonteilla. Otti on kuitenkin vähän sellaista kopsuttelua, tärppejä tulee mutta se viimeisin isku puuttuu ja suurin osa tapahtumista jää tärpin asteelle. Montun reunaa sahaamalla saadaan kuitenkin hommaan vähän eloa ja muutama kala käy laidalla irroittelussa. Yhtä painavampaakin tarjotaan mutta ei pysy paria potkua enempää. Massaa oli kyllä hetken aikaa siiman päässä!

Päivä alkaa pikkuhiljaa kääntyä iltaan ja hieromme pientä monttua vähän sivummalla. Tässä ei ole kalaa määrässä mut selkeästi isompaa on tarjolla joten jaksamme uskoa alueeseen. Löydämme kaiulla todella hyvän kalan joka ei kuitenkaan reagoi uistelemalla tarjoamiimme vieheisiin millään tavalla. Hannu päättää kokeilla kalaa vertsulla ja raju tärppi tulee heti kun päälle päästään. Kala ei alkuun tunnu älyttömän isolta, mutta selkeästi hyvältä kalalta kuitenkin. Kala junnaa pohjia pitkin ja kun kello tikittää eikä näköhavaintoa saada, alkaa jo vähän jännittää. Otan haavia käteen ja sitten lähtee, pitkä spurtti pohjia pitkin ja kala vain kiihdyttää vauhtia, Hannu ei voi muuta kuin roikkua vavan kahvassa kiinni. Lopulta kala pysähtyy ja antaa muutaman metrin siimaa takaisin. Vieläkään ei saada kalaa näkyviin vaan rutina kuuluu kun kala repii taas narua kelalta. Nyt on kyllä pakko olla iso! Kippari kesyttää kalan tottuneesti veneen viereen ja vihdoin päästään kauhomaan kala haaviin. Huhhuh mikä kala taas!!! Westinin Twinteez on mökitetty niin syvään että 30 cm pihdit alkaa tuntua lasten lelulta kädessä. Yhteispelillä saadaan koukku nätisti irti ja Hannu nostaa kalan haavissa veneeseen. Aiemmat veikkailut ysistä alkaa tuntumaan vähän pieneltä, sen verran hyvä patukka makaa nyt haavissa. En sano Hannulle mitään mutta mielessäni olen lähes varma että nyt mennään kaksinumeroisen puolelle. Hannu lyö kalan vaakaan ja ilmeestä näkee heti että nyt mennään todellakin maagisen puolelle. Ei saatana, päivän toinen kymppi!!! Ihan uskomaton fiilis ja säbänyrkin kaveriksi pitää jo heittää femmatkin. Jos olisi isompi vene niin olisi varmaan hypännyt kipparin syliin, sen verran hyvältä maistui tällainen onnistuminen!


10,4 kg/113 cm!


Päivän neljännen ison kalan jälkeen alkaa se kuuluisa takki olemaan sen verran tyhjä että kalastuksesta ei meinaa enää tulla mitään. Valoa olisi vielä vähän mutta päätämme poistua rantaan, kotiinkin on pitkä matka ja seuraavaan päiväänkin pitää yrittää vähän latautua. Hymy on herkässä eikä tätä meinaa oikein tajuta todeksi, tuplakymppipäivä! Olemme saaneet suurhauen nyt reilusta neljästäkymmenestä eri järvestä, mutta kymppi on ollut vaikea eikä niitä ole monesta järvestä tullut. Ja nyt niitä tulee kaksi yhteen reissuun täysin uudesta vesistöstä! Päivän neljän suurimman hauen yhteismitta kohoaa 452 senttiin ja kappaleita klikkerissä 18. Tärpeillä ei juhlittu eikä ollut tarkoituskaan, mutta visiot osui tällä kertaa todella hyvin kohdalleen ja reissusta kehkeytyi sellainen jota kelpaa muistella vielä pitkään. Ja mikä parasta, sen sai kokea sellaisen ihmisen kanssa kenen kanssa tätä hommaa on koko ajan tehty ja askel kerrallaan menty eteenpäin. Kiitos Hannu! <3

Sunnuntaille oli luvassa uutta herkkua, tällä kertaa ennestään tuttu järvi joka oli antanut meille ekalla reissulla viime syksynä hyviä merkkejä mutta ihan kaikkea ei saatu järvestä silloin irti. Tai ainakin sellainen tunne jäi, ja nyt lähdettiin metsästämään tätä puuttuvaa palasta. Luvassa oli tummaa ja matalaa vettä, sekä vihaisia haukia! Unet jäi todella vähiin, pitkä kotimatka edellisiltana vei aikaa ja sen verran tärisytti vielä kotonakin hyvän päivän jälkeen ettei uni meinannut tulla vaikka olikin ihan loppu. Aamulla oli kuitenkin ihmeen hyvin virtaa uuteen päivään ja ihan laulatti rannassa kun pääsi taas järvelle!

Päivä lähti käyntiin samoilta holleilta kuin viime syksyn reissuilla, ja hyvin samalla tyylillä. Kumit vetoon eikä ensimmäiseen kalaan kovin kauaa mennyt. Tärppejä tuli tasaiseen tahtiin ja pieniä haukia kävi veneessäkin. Kokeltiin heittääkin kun löytyi hyvä kasa. Kaloja tulikin heti useampia mutta jatkoimme matkaa sillä isompia tässä ei tuntunut olevan.

Uistellen saimme aamun ensimmäisinä tunteina kymmenkunta kalaa ehkä kolmeen kiloon asti, sellaista aika perusmeininkiä. Otti oli vähän sellaista vaisua mutta tällä järvellä kalatiheys on sitä luokkaa että määrää kertyy vähän hiljaisempanakin päivänä. Aamupuolen ehdoton valopilkku tuli heittämällä kun tasan metrinen latasi lyhyeen siimaan sellaisella raivolla että hyvä kun kesti säippä kädessä! Pieneltä näytti eilisten kalojen jälkeen mutta hyvältähän se tuntui kaivaa suurhauki haavista kuviin! :)

100 cm

Puolen päivän aikoihin otimme suunnan lahteen joka antoi viime syksyn keikalla silloin reissun parhaan ja muitakin hyviä kontakteja. Nytkin oli hyvin nopeasti selvää että puikot oli ahdistettu lahden suulle loivaan penkkaan ja iso poika oli vallannut itselleen tontin matalammasta. Ja isolla pojalla oli jopa vähän nälkä! Hannu tarjosi 23 cm Westinin Shadteeziä klassisessa PuMu-värissä ja lyhyeen siimaan tärähti oikein kunnolla. Kaikesta näki että nyt on jotain todella isoa siiman päässä, kala otti saman tien suunnan syvällä veneen ali ja muutaman sekunnin päästä oli jo irti muhkeiden pyörteiden saattelemana. Kyllä muuten kirveli! Tumma vesi piilotti kalan todella hyvin, eikä näköhavaintoa saatu mutta sen verran voi sanoa että iso oli!

Isoa emme enää saaneet yrityksestä ja vieherumbasta huolimatta ottamaan, mutta lahden eduspenkan keskittymästä napsui peruskalaa tasaiseen tahtiin niin heittäen kuin vetäen. Kävimme sivummallakin pyörimässä alueella jota ronkittiin viime syksynä huonolla menestyksellä eikä sen ihmeellisempää menoa ollut nytkään tarjolla, yksittäisiä puikkoja. Paluu pelialueelle, ison kalan paikka oli kuollut, mutta pienemmät osoitti sentään vähän kiinnostusta vieheisiin. Kerran rysähti paremmin uisteltuun PuMu-Foxiin pienempien kalojsen seasta ja 97 cm hauki kävi kuvissa.

97 cm

Iltapäivällä vaihdoimme vähän pelialuetta, siirtyen aamulla kaloja antanutta paikkaa ruoppaamaan vähän tarkemmin. Sieltähän löytyikin taas kalaa ja saatiin nopeaan tahtiin useampia haukia niin heittäen kuin uistellen. Sellaista peruskalaa höystettynä 96 cm keskikarkealla. Hannulle tarjottiin pariin kertaan todella hyvän oloista kalaa mutta sen verran oli puruvikaa kalalla ettei pysynyt.

96 cm

Vähän ennen hämärää kaiun akku simahti ja kertoi että voisi olla hyvä lopettaa. Hetken vielä jauhoimme joitakin tapahtumia saaden, sitten oli aika lopettaa kun hämärä puski vauhdilla päälle. Järvi näytti taas haasteellisuutensa isojen kalojen suhteen ja se jäi edelleen saamatta. Toki tasan metrinen lämmittää mieltä, mutta vähän poikanenhan se siihen Hannun karanneeseen verrattuna oli. :) Päivän saldo oli loppujen lopuksi 28 haukea, suurimmat 96, 97 ja 100 cm.

Upea viikonloppu vesillä, ja kohta mennään taas! ;) Syksy on täällä, nyt on se hetki kun kannattaa ottaa kartta käteen, etsiä mielenkiintoinen kohde ja lähteä kokeilemaan!

- Juho M