lauantai 21. toukokuuta 2016

Jigireissuja


7.5 Lähdimme jigaamaan ahvenia illaksi. Ahven ei kevään aikaisemmilla reissuilla ollut vielä kovin aktiivisella päällä. Pari aikaisempaa päivää olivat todella lämpimiä joten odotuksia ahvenen aktivoitumisen suhteen oli. Aikaa ei ollut montaa tuntia, mutta onneksi ensimmäinen kohde osuu oikeaan, joten kalan etsimiseen ei sen kummemmin tarvitse aikaa tuhlata. Paikalla on mukavasti lokkeja kun ahvenet ajavat kuorretta. Ahvenet purevat  jigejä lähes jokaisella heitolla joten mukavaa on olla jigikepin toisessa päässä:)  Kalastamme illan pienellä alueella ja saamme paljon ahvenia joista suurin osa on 250-450g luokkaa. Sekaan osuu kuitenkin 6 yli 500g ahventa joista suurin painaa 700g. 




8-9.5 Parina iltana oli vuorossa uuden vertsukepin testailua. Molempina iltoina kuha on kohtuu syönnillä ja niitä saakin irroitella koukuista tasaisesti, ei ihan kuitenkaan kyllästymään pääse :) Isompia kuhia ei löydy mutta pääseepähän ottamaan tuntumaa uuteen keppiin! Ensimmäisenä iltana koukkaan erään jyrkkäreunaisen penkan kautta josta heittämällä on tullut useita suurhaukia. Pientä kaartelua veneellä ja paksu kaari löytyy välivedestä. Tarjoan sille useampaa 8 tuuman jigiä, mutta kala nousee vain hitaasti niitä katsomaan. Viides tarjous on 10 tuuman jigi ja se kelpaa heti! Kala hakee nätisti jigin vavanmittaisesta siimasta, uusi keppi pääsee kovaan testiin ja hetken painin jälkeen haavissa lepää selkeä suurhauki. Tyhjävatsainen, mutta tukevaselkäinen hauki kellottaa vaakan 8.1kg lukemat 105cm varrellaan. Nopea pönö itselaukaisimella ja kala sukeltaa takaisin :)! 



13.5 Jälleen luvassa vertsuilua. Heti ensimmäisellä paikalla on elämää, ensin käytän veneessä pari peruskuhaa, tämän jälkeen löydän sivummalta pari selkeästi isompaa kalaa, mutta ryssin tietysti molemmat. Ensin syvän päällä 4m vedessä parempi viiva seurailee hetken jigiä kunnes se ampuu jigiin kiinni todella kovan tärpin saattelemana, ei tartu ei.. Kauaa ei tarvitse pörrätä kun löydän lähempää pohjaa 8m vedessä taas paksun kalanäytön. Tämä iskee jigiin heti ja vastarissa kala ei liiku mihinkään ja pääsen vain tuntemaan raskaan painon kunnes kala irtoaa.. ei näin.. Tämän jälkeen homma hiljenee ja käyn pyörähtämässä muualla saaden jokuisen kalan. Ilta alkaa hieman hämärtään ja palaan aloitus kulmille. Löydän heti paremman kalan 10 vedestä metri irti pohjasta. Kala nousee heti hieman jigille ja lähtee tämän jälkeen painumaan takaisin, nostan jigiä hieman ja silloin kala ampaisee jigille ja pääsen tarjoamaan vastaria. Selkeästi hyvä kala siimanpäässä, ajattelin ehkä 3 kilon kalaksi kun se ei eirityisen paljoa vastaan laittanut, yllätyn todella kun pintaan tulee selkeästi parempi kala. Haavi heilahtaa, nyt on pakko olla +5kg :) Kalalta löytyy pituutta 85cm ja painoa 6,1kg Pikainen pönötys ja kala sukeltaa vedet pärskyen takaisin elementtiinsä, hetken fiilistelen hienoa kalaa ja olen juuri aloittamassa kalastusta kunnes huomaan että äsköinen kala nousee lähettyvillä maha pystyssä pintaan, fiilikset lässähtää välittömästi ja yritän elvyttää kalaa. Pariin kertaan se sukeltaa mutta aina nousee takaisin pinnalle. Tämän otuksen kanssa käy se mitä ei ikinä toivoisi, kala kuolee ilmeisesti paineen muutokseen. Joudun siis ottamaan kalan eräksi ja eihän se kovin mukavalta tuntunut. Tapahtuman jälkeen ei paljoa fiilistä ollut jatkaa kalastusta joten lopetan hommat tähän. Aikaisemmin ei ole ollut ongelmia kalojen selviytymisessä alle 10m vedessä, mutta tälle yksilölle se oli jostain syystä liikaa.. Hienosta kalasta jää hieman "kitkerä" maku suuhun. 



18-19.5 Oli menoa itäsuomen suuntaan, pitihän sitä tietysti pakata mukaan jigivehkeet:) Parina iltana oli mahdollisuus käydä paikalla josta kokemusta oli vain yhden reissun verran, silloin kuhia tuli todella hyvin mukavalla keskikoolla, hieman odotuksiakin siis oli kun tepastelin rannalle. Kauaa ei tarvitse vispata kun näytillä käy ensimmäinen, ehkä 55cm kala. Hetken hiljaista ja siirryn hieman. Ensimmäinen heitto ja todella rajun tärpin päätteeksi jigiä viedään paremman kalan otteilla! Hetki vääntöä ja mukava kala lepää käsissä. Kalalta löytyy mittaa 75cm ja painoa 3,57kg :) Nopeat kuvat ja kala takaisin. Homma jatkuu ja nyt tuntuu olevan kuhatkin otilla. Pienessä hetkessä näytillä käy useampi kuha joista 3 on yli 60cm! Varsin hyvää keskikokoa näin rannalta heittäen. Aika loppuu ihan käsiin vaikka mieli tekisi jäädä..



Seuraavana päivänä oon taas mahdollisuus kalastaa paikalla pari tuntia. Nyt tuntuu kalat olevan varovaisella päällä ja saan alkuun vain olemattomia tärppejä ja yhden pienemmän kalan näytille. Aika on rajallinen ja jotain täytyy keksiä jos kaloja meinaa vielä saada. Päätän siirtyä paikalle josta ei kokemusta ole. Tämä valinta osuu oikeaan ja heti ensimmäisellä heitolla jigiä viedään hetken raskaasti, mutta tämä kuitenkin irtoaa.. Yksi tyhjä heitto ja taas jigiä viedään raskaasti! Tämän kalan saan näytille asti ja siltä löytyy mittaa 71cm. Tätä kalaa en punnitse mutta varmaankin hieman yli kolmen kilon. Saan paikalta vielä useamman kuhan joista 2 on arviolta 60cm luokkaa. Pieniä haukiakin tässä tuntuu olevan ja niitä käy näytillä muutama. Aika loppuu taas kesken joudun lopettamaan. Parin iltapiston saldoksi jää 15 kuhaa joiden keskikoko on hieman alle 60cm eli varsin hyvää!




-Handyy

tiistai 10. toukokuuta 2016

7.-8.5. Viikonloppu järvellä

Järvikalastus lähti omalta osalta käyntiin jo huhtikuun puolella mutta parin lyhyen reissun jälkeen tärppisarake näytti pyöreää nollaa. Kala tuntui suht korkeista vedenlämmöistä huolimatta kutevan vielä molemmilla käymilläni järvillä ja kaiken lisäksi vesi oli todella korkealla ja sameaa. Vaikeaa....

Viikonloppuna oli vuorossa jo kauan suunniteltu reissu toiselle järvelle Kabanossin kanssa. Järvelle, joka on "hieman" jättänyt hampaankoloon aiemmilla reissuillamme. Viikonloppuun lähdettäessä oma enkka kyseiseltä järveltä oli alle 1,5 kg ja muutaman reissun yhteenlasketut kalat taisivat mahtua kahden käden sormiin. :D Viime kevään ainoalla reissullaan Kabanossi onnistui vihdoin saamaan tuolta metrisen ja isoa kalaa järvessä riittää enemmänkin mutta se ei ole niitä kaikkein helpoimpia kalastaa, suuri koko ja kasvuston loputon määrä aiheuttavat päänvaivaa. Nyt oli odotukset reissulle kuitenkin korkealla, aurinkoisten kelien ansiosta vedet olivat lämmenneet ja kudun jälkeisen tankkauksen pitäisi pikkuhiljaa alkaa, eikä vesikasveistakaan olisi vielä haittaa. Lyhyesti sanottuna fiilis oli aika pirun hyvä ja odottava kun perjantai-iltana ajeltiin mökille. Ei meinannut unikaan tulla silmään kun odotti niin kovasti vesille pääsyä!

Huonosti nukutun yön (onneksi kahvi on keksitty) ja pitkän ajomatkan päätteeksi saavuimme järven rantaan kymmenen aikoihin aamupäivällä. Uskoimme kalojen löytyvän nyt kudun jälkeen järven laajoista kaislikoista ja kortteikosta. Yksi potentiaalinen alue olikin karttatutkimusten sekä edellisreissujen muistikuvien perusteella hahmottunut ja tänne aioimme suunnata. Matkalla päätimme kuitenkin heittää erään lahdukan läpi josta Kabanossi oli viime keväänä kaloja saanut.
Hommahan lähti tulille oikein hyvin kun Kabanossin ensimmäinen heitto päättyi seurioon. Tästä ei mennyt pitkään kun sain irroitella spinneristä päivän ensimmäisen. Pieniähän nämä oli mut peli avattu!

Lahti tarjoili tapahtumia tasaiseen tahtiin, ainoastaan yksi ankkuripaikka oli tärpitön. Kalastus oli hienoa, tarkkaa kalastusta ankkurista myötätuuleen heittäen ja välillä kovia tärppejä. Ja kalat todellakin iskivät tappaakseen, ihan järjettömän kovia tärppejä ja pirteitä kaloja vaikka eivät isoja olleetkaan! Pari tuntia olimme jo uhranneet tähän mestaan ja suunnittelimme pidempää siirtymää päivän pääkohteeseen. Päätimme kuitenkin ensin rekata lahden suulta lyhyen pätkän joka oli ihan kalapaikan näköistä. Ensin hetki tyhjää kunnes saavuttiin hyvännäköiseen sektoriin. Tynkäkortteikkoa ja kaiken maailman heinätupsuja höystettynä rikkonaisella rantaviivalla ja sisätaskuilla. Hyviä heittosektoreita aukesi joka suuntaan ja alkoi tuntua siltä että tärppi voi tulla ihan milloin vaan. Lähes samantien spinnerbaittiin raapaisikin heinätupsun vierestä. Selkeästi karkempi kala muutaman sekunnin kiinni ja irti. Ei ollut suurhauki mut ehkä vitonen. Hyvä merkki, joten ei muuta kun vene ankkuriin ja hinkkaamaan! Tapahtumia alkoikin tulla tasaiseen tahtiin sekä tästä ankkurista että seuraavasta. Ensin Kabanosille n. vitosen kalan seurio, mahdollisesti sama kuin edellinen? Tämä ei kuitenkaan suostunut enää ottamaan. Tuon jälkeen veneessä vieraili vielä useampi puikkari ja tukku tärppejä siihen päälle. Hyvää meininkiä ja yksi tuplatärppikin koettiin!

Lopulta oli aika siirtyä. Matkalla päätimme uistella mutta pitkästä siivusta huolimatta tärppejä ei järven keskiosista uistellen tullut ainuttakaan. Alkoi tuntua entistä vahvemmin siltä että kala on nyt ihan matalassa rehun seassa. Kohdealueelta löysimme uistellessa muuten paljaalta alueelta muutaman pienen korteikkotupsun ja näistähän piti toki kokeilla. Ja sehän kannatti! Meininki oli heti paljon parempaa kuin edellisessä paikassa, tärppejä sateli sieltä täältä mutta tartutus tuotti nyt vaan suuria ongelmia. Myös se raskain tärppi jäi ainoastaan parin sekunnin pitelyksi.

Seuraavallakin tupsulla meininki jatkui tutulla kaavalla. Ankkuri veteen, eka heitto, eka kala. Tapahtumia tuli tästäkin ankkurista hyvin ja kalastus oli upeeta vaikka se iso puuttuikin. Ihan älyttömän energisiä kaloja! Erään pitkän heiton alkumetreillä spinneri sitten pysähtyi kuin seinään. Kala tuntui isommalta kuin edelliset mutta en vielä ollut ihan varma, onkohan taas vain raivokas puikkari joka luulee itsestään liikoja? Muutamat vahvat päänheilautukset ja syvällä junnaaminen kuitenkin kertoivat että nyt on tosi kyseessä ja Kabanossi alkoi kaivaa haavia esiin. Saan kalan pintautumaan vasta veneen vieressä, upean ruskeaselkäinen metrihauki! Nopeasti saamme kalan haaviin. Yläfemmaa kehiin, siinä se suurhauki nyt on! Nopea mittaus ja punnaus haavissa, kalan mitoiksi selviää 6,8 kg/102 cm. Pari nopeaa kuvaa ja todella vihainen hauki potkaisee itsensä takaisin kortteikon lahnoja kiusaamaan.


Pienet fiilistelyt, pari tupakkaa ja kalastus jatkuu. Kokeilemme vielä pari ankkuripaikkaa tupsujen luota ja molemmista saamme kaloja, mutta isompia ei enää näy. Päivän viimeiset tunnit alkavat olla käsillä ja lähdemme tutkimaan mitä pitkä kaisla/kortteikkoreuna kätkee sisälleen. Vene rekaa sopivasti myötätuuleen välillä vähän pakilla jarrutellen. Hetken aikaa on vähän hiljaisempaa, joku puikkari seurailee ja irtoaa, taitaa yksi käydä veneessäkin. Kaislan sisältä löydämme ison aukon jossa on vettä mukavasti reilun metrin verran ja siellä täällä uistinvita sekä ulpukka nousemassa pikkuhiljaa pintaan. Haiskahtaa hauelta! Ensin aukon keskeltä rouhaisee todella kovaa puikkari PuMu-Pigiin. Muutama heitto myöhemmin alkaa tapahtua oikein kunnolla kun Kabanossi ilmoittaa lähes tärisevällä äänellä keulasta ison kalan seuranneen kumia. Itse en kerkeä kalaa näkemään mutta veneen vierellä kumpuilevat traktorinrenkaat eivät kyllä jätä kylmäksi. Oma tarjous on muutaman metrin päässä veneestä kun sitä viedään ihan käsittämättömällä raivolla! Huudan heti että nyt on sit ihan v*tun iso! Kalan päänravistukset on niin laajoja että tuntuu etten pysy niissä millään mukana. Sitten lähtee spurtti pinnan kuohutessa ja tulee kiire löysätä jarrua. Vielä pari julmaa potkua ja sitten tapahtuu se mitä ei tässä tilanteessa koskaan, ikinä, missään, haluaisi tapahtuvan. Siima löystyy, irti prkl....... Hiljaisuus laskeutuu veneeseen, se oli oikeasti iso kala. Itse en kalaa nähnyt mutta Kabanossin näköhavainnon perusteella 110 cm++, mahdollisesti jopa 120 cm. Ja siltä se kyllä tuntuikin siiman päässä että pituutta kalalla oli. Ja sitä voimaa, sitä varsinkin. Ehdottomasti rajuin kala mitä olen ikinä pidellyt siiman päässä!

Otamme pienen siirtymän tuulen yläpuolelle ja alamme ankkurista jauhamaan tätä kohtaa tarkemmin. Voiskohan se vielä ottaa? Sydän hakkaa ja kädet tärisee, koko ajan on valmiina vetämään vastaria toivoen että se iskee vielä uudelleen. Samalla kuitenkin vähän pelottaa, lähteeköhän setti kädestä tärpin voimasta vai pettääkö sydän ensin? :D No se jää arvoitukseksi sillä eihän se enää uudelleen ota vaikka miten pyöritetään rulettia ja keskitytään uittoon.
 Seuraavassa ankkuripaikasta aukon perukoilta harvan kaislan seasta löysimme hyvän kasauman vähän pienempää kalaa. Hauet paukuttivat todella raivokkaasti tynkäkaislaan tarjoiltuihin kumeihin. Melkein pelotti irroitella kaloja, niin yliaktiivisia ne olivat ja Kabanossilla olikin läheltäpiti-tilanne yhden nelosen kalan kanssa kun koukku raapaisi mukavasti sormesta.


Illan viimeiset hitaat tanssittiin vielä ison kalan paikalla mutta kovasta yrityksestä huolimatta sitä isoa emme enää tavoittaneet. Hämärässä poistuttiin rantaan tyytyväisinä. 41 kalaa ylös asti ja reilusti tapahtumia päälle, huikea päivä vaikka ison kalan karkuutus jättikin vähän ikävän sivumaun.

Sunnuntain sävelet olivat selvät. Aloittaisimme edellispäivän kuumimmalta pätkältä jossa tuo ison kalan kontaktikin oli. Kaislanreunasta jäi niin paljon käymättä että korkkaamatontakin mestaa löytyi lähes silmänkantamattomiin. Päivä alkoi räväkästi kun heti ekaan heittoon kävi hauki räpsäisemässä mutta ei pysynyt. Muutama heitto myöhemmin vielä seurio ja päivän sävel alkoi selvitä. Tärppejä, seurioita, niitä tuli sieltä täältä mutta kunnon otti puuttui. Välillä toki joku kala tuli ylöskin asti mutta vähän nihkeää oli. Ajattelimme hiljaisuuden johtuvan siitä kun edellisiltana ronkimme kyseistä aluetta sen verran tarkasti että helpot kalat oli varmasti jo koukutettu. Kun täysin korkkaamatontakin reunaa oli hetki heitetty alkoi tuntua siltä että kala vain ei nyt oikein purrut. Aikaa oli kuitenkin hyvin ja toivoimme että ilta pelastaa.

Alkuillasta alkoikin vihdoin napsumaan. En tiedä löysimmekö vain reilummin kaloja, alkoiko kala purra vai molempia mutta yhtäkkiä meininki oli samaa kuin edellispäivänä. Monet peräkkäiset ankkuroinnit kaislan sisällä olevaan aukkoon antoivat jokainen reilusti tapahtumia. Ja ne tärpit, ne oli taas ihan uskomattomia! Kala oli selkeästi lyönnillään, yhdellä kolmosen kalalla olikin kunnon lätty mahassa. Räikeän väriset kumit ja spinnerit tuntuivat ajavan kalat raivon partaalle.


Illemmalla löysimme toisen hyvän kasauman ihan uusilta kulmilta tuulen alapuolisesta saaren reunasta. Ekasta ankkuripaikasta useampi puikkari ja tärppejä päälle. Pieni siirto eteenpäin ja heti ekalla heitolla Kabanossin omatekoista spinneriä viedään lyhyestä siimasta. Näyttävä tärppi ja kala lähtee heti tärpistä rajuun ryntäykseen. Kala näyttää sen verran hyvältä että kaivan haavia esiin. Lyhyet mutta sitäkin rajummat painit ja erittäin kauniskuvioinen hauki solahtaa haaviin. Jes, selkeesti päivän paras kala! Silmäpuntari kertoo että kaukana ei metristä voida mitenkään olla joten päätämme mitata kalan. Ja lähellähän se onkin, kalalta löytyy mittaa harvinaiset 99,5 cm. :D Parin nopean kuvan jälkeen palautamme kalan punnaamatta omaan elementtiinsä.


Kierrämme saaren ja hetkeksi tapahtumat loppuvat kokonaan. Päästessämme takaisin saaren tuulen puoleiselle reunalle alkaa taas napsua välittömästi ja saan useamman tapahtuman putkeen. Selkeästi kalaa on paremmin tuulen alapuolisilla reunoilla tai sitten se on siellä vaan aktiivisempaa, mene ja tiedä. Aurinko alkaa katoamaan puiden taakse ja taas kerran aika tuntuu loppuvan kesken. Lähdemme ajelemaan rantaan päin ja matkalla kopaisemme vielä pari kortteikkoa joista löytyykin heti kaloja. Paras on Kabanossin heittämään Minnariin runtannut n. nelosen kala joka tarjoaa ikimuistoisia hetkiä tyynellä ja hämärtyvällä järvellä. Kala lähti suoraan tärpistä sellaiseen spurttiin että muutaman sekunnin ajan eläteltiin jo toiveita isosta kalasta.

Rantaan päästessämme on jo lähes pimeää ja edessä on vielä veneen nosto kärryyn, vajaan tunnin ajomatka mökille ja siitä vielä itsellä vajaan parin tunnin ajomatka kotiin. Ja aamulla täytyy vielä lähteä töihin, no kaikkea sitä on valmis tekemään rakkaan harrastuksen vuoksi! Päivän aikana irroitettavana käy 33 kalaa eli viikonlopun kokonaissaldo on 74 haukea. Aivan mahtava viikonloppu järvellä, tämä oli ehdottomasti kevään hienointa kalastusta! Ison kalan karkuutus jättää vähän hampaankoloon, mutta näihin alkaa pikkuhiljaa jo tottua. :D No, ehkä se vielä joku kaunis päivä tulee ylös asti!

-Suurkalastaja

torstai 5. toukokuuta 2016

21.-23.4. Kolme päivää merellä

Käytiin Kabanossin ja Handyyn kanssa heittämässä kevään viimeinen merireissu. Reissua edeltävinä päivinä töissä kärvistellessä mielessä pyöri pieni pelko siitä että kutu ehtii jo alkaa, kevät on kuitenkin jo aika pitkällä. Kudun alkaminen tietäisi todennäköisesti hyvinkin vaikeaa kalastusta. Reissua edelsi onneksi muutama vähän viileämpi päivä ja pienoinen toivonkipinä oli olemassa kun Handyyn kanssa aikaisin torstaiaamuna lähdettiin Pirkanmaalta liikkeelle. Valmistautuminen reissuun jäi taas viime tippaan ja edeltävä ilta oli hyvinkin stressaava kun näytti siltä että aikaa nukkumiseen ei meinaa jäädä ollenkaan. Viimeinen perhokin valmistui penkistä vasta kahden aikoihin yöllä ja kello oli soimassa ennen viittä. Hienoo! :D  Yllättävän helpolla päästiin kuitenkin liikkeelle ja muutaman tunnin ajomatka rannikolle sujui nopeasti. Päivästä oli tulossa aurinkoinen joten kiirettä ei vesille pidetty. Keväällä on muutenkin kiva kun päivässä on pituutta hieman eri lailla kuin myöhäissyksyllä. Parin lossimatkan päätteeksi päästiin aloittamaan kalastus siinä yhdentoista kieppeillä.

Handyy ja Kabanossi jäivät ronkkimaan lähtörannan kaislaa, itse painoin lahden toiselle puolelle tuulen alle. Keli oli hyvä, aurinko paistoi ja sopivaan myötätuuleen perhoa oli oikein nautinnollista toimittaa kaislan reunaan ja välillä sisällekin. Odotukset kalantulon suhteen olivat kuitenkin aika maltillisia, niin vaikeaa oli ollut edellisviikonloppunakin kun Handyy ja Kabanossi kävivät kahdestaan samoja kulmia ronkkimassa. Kutukin alkaa olla jo ihan käsillä.
Vastarannalta ajoittain kaikuva mekkala kertoi että avauskalat oli jo käytetty ylhäällä. Oman siiman päässä oli kuitenkin hiljaista kunnes olin kiertynyt luodon taakse jäävän poukamaan josta on joskus joku kala tullut. Ulkoreuna oli hiljainen mutta kaislan sisältä kellusiimalla hieromalla alkoi tulosta tulla. Ensin pari normipuikkoa, sitten tarjottiin jo jotain reilusti isompaan. Kala antoi heti tärpissä löysiä ja oli käytännössä jo ennen vastaria irti. Kunnon pintakuohut jäi muistoksi tästä, kaislojen heiluessa laajalla alueella. Ei voinut olla ihan pieni! Paikkoheittoa kehiin. Pitkä stoppi tärppipaikkaan ja jäätävä pommi. Siimaa kireelle, pysypysy! Perho lentää silmille pinnan kuohuessa ja kirosanojen lennellessä. Siinä oli paikka mut ei uponnu tällä(kään) kertaa.

Jatkan reunan ronkkimista tarkasti ja hyvin rauhalliseen tahtiin etenen pikkuhiljaa eteenpäin. Kaislan ulkopuoli tarjoaa pelkkää tyhjää mutta sisältä löytyy välillä pientä keskittymän poikasta joista napsuu useampia kaloja putkeen. Ei isoja, sellaista 1,5-3 kg peruspalikkaa yhdellä nelosella höystettynä. Nautittavaa kalastusta kuitenkin, hienoja vanoja sekä raivokkaita tärppejä matalassa vedessä! Alan epäilemään ovatko pienemmät kalat jo kuteneita, sen verran laihoja ovat ja otteet kaloilla ovat niin rajuja että ne tuntuvat oikeasti vihaavan perhoa!


Välillä täytyy soitella väliaikatietoja vastarannan kaksikolle, hiljaisempaa on siellä ollut mutta joitakin kaloja on käynyt ylhäällä. Pari isompaakin on ollut tarjolla mutta ei ole sielläkään pysynyt.
Alan olla jo reunan loppupäässä ja päätän siirtyä itsekin vastarannalle. Viimeisellä heitolla perhoa lähdetään kuskaamaan vähän raskaammin ja hyvin ruosteessa oleva silmäpuntari alkaa jo olemaan sitä mieltä että vois olla suurhauki. Pienen painin päätteeksi saan kalan liplockiin. Ei ole lähelläkään metriä mutta sen verran paksu että seiska on mahdollinen. Nopea pyörähdys rannalla kertoo kalan painoksi 6,6 kg. Pidän samalla pienen tauon ja kohta palailen takaisin ottipaikalle. Päätän heittää vielä tämän kohdan uudelleen eri perholla. Oliivi-oranssi HD poimiikin kaislan sisästä heti nelosen jonka tärppi on hienoo katseltavaa kun perhon näkee koko uiton ajan.


Lopulta siirryn itsekin vastarannalle ja heitetään vielä hetki ennen lakisääteistä lounastaukoa. Tauon jälkeen päivä jatkuu hieman pidemmällä siirtymällä joka on kuitenkin virhe. Heti alkuun saadaan Handyyn kanssa puikkarit mieheen mutta sen jälkeen hiljenee ihan totaalisesti. Aika alkaa käymään vähiin ja on viimeisten epätoivoisten siirtojen aika. Handyy ja Kabanossi palailevat takaisin lähtörantaa kohti, itse käyn vielä heittämässä erään saaren reunan. Saaren reuna on joskus antanut pienempää kalaa suht hyvällä varmuudella mutta nyt se on ihan kuollut. Olen jo luovuttamassa ja heitän puolihuolittomasti perhoa sinne jonnekin kun hyvä möyräisy perhon kohdalla herättää unesta. Traktorinrenkaista päätellen kala ei ollut ihan pieni ja tärisevin käsin valmistaudun paikkoheittoon. Olen lähes varma että kala lataa saman tien kiinni kun ei saanut edes koukusta. Tärppiä ei kuitenkaan enää tule kovasta yrityksestä ja väriruletista huolimatta joten palaan saarelta tyhjin käsin takaisin päin. Kabanossi on palannut heittämään ison kalan reunaa ja saanutkin muutaman tapahtuman. Handyy on lähtenyt tuulen alle jälkiliukkaille reunalle jota itse heitin päivällä ja saanut ihan hyvin kappaleita. Iltahämärissä lahnoilla alkaa olla kaikesta päätellen melkoisen tukalat oltavat kun kaislikon ulkoreunalla käy pariin kertaan todella iso hauki pinnassa myörimässä. Handyylle tarjotaan siiman päähänkin yhtä isoa mutta tämä päättyy karkuutukseen. Hämärä pakottaa lopettamaan kalastuksen ja on aika siirtyä seuraavan päivän kalapaikalle telttaa pystyttämään ja nukkumaan. Päivän saldo on kolmeen mieheen 45 haukea ylös asti. Suurin jää kutoseen, nelosia ja vitosia on sitten muutama enemmän mutta se kruunu jää uupumaan. Isojakin tarjottiin mut ei se aina onnistu. Joka tapauksessa hieno päivä vesillä!

Perjantaista ei jäänyt kummempaa kerrottavaa. Päivän ensimmäinen puolikas mentiin uusilla paikoilla saldona muutama puikkari. Samaan pieneen lahteen änkesi meidän kolmen renkailijan lisäksi vielä yksi veneellinen hauenkalastajia ja päätettiin siirtyä illaksi vielä toisaalle. Mikä siinä on että pitää väkisin änkeä samaan lahden pohjukkaan vaikka siellä on jo muita? Paikan vaihto ei niin sanotusti helpottanut, itse en saanut enää tärppiäkään, Kabanossi ja Handyy taisivat kalan mieheen saada. Päivän saldo 8 ylhäällä käytettyä haukea, suurin n. 3,5 kg. Itse heitin vertailun vuoksi koko päivän kumia ja keskityin kaislan ulkoreunojen sekä lahden keskustojen heittämiseen. Hiljaista oli oman siiman päässä, kaksi tapahtumaa ja nekin molemmat ekan parin tunnin aikana. Lukemat perholle siis 7-1. Päivän ehdottomasti eniten käsien tärinää aiheuttanut hetki koettiin iltahämärässä seuraavan päivän kalapaikalle ajellessa kun peurakolari oli enemmän kuin lähellä. Onneksi kerrankin oli tuuria matkassa ja selvittiin säikähdyksellä!


Lauantaille tehtiin siis pidempi siirtymä kokonaan toiselle alueelle. Päätimme panostaa aamun erääseen lahteen joka on todellinen on/off-paikka. Useimmiten nähty vaihtoehto on tietenkin tuo off mutta jälleen kerran metsien läpi paikalle rymytessä sitä mietti että olisiko tänään se päivä kun meininki on ON? Tuolla kun osuu oikea päivä kohdalleen niin sit on muuten hienoa kalastusta! Edellisiltana katsotun sääennusteen perusteella tuulen piti osua ihan kivasti lahteen mutta rantaan päästyämme totesimme tuulta olevan paljon luvattua vähemmän, ei osunut arvauslaitoksen veikkaukset taaskaan. Vesikin oli harmittavan sameaa ja fiilis ehkä vähän lässähti. Parin pitkän kalapäivän jälkeen alkoi olokin olemaan jo väsynyt ja kaikkensa antanut joten hetki meni rannassa ihmetellessä ja metsämarssin jälkeen huilatessa. Kabanossi ja Handyy jäivät taas lähtörantaa ruoppaamaan kun itse lähdin sooloilemaan lahden suualueelle. Lahden perukasta tuli heti ekat tapahtumat ja vähän väsynyt tunnelma sähköistyi heti! Suurin oli Kabanossin nätti noin kuuden kilon hauki. Itse heitin jonkin aikaa lahden suualueella saaden yhden puikkarin. Lahden ehkä kaikkein kuumimmalta pätkältä alkoi kaloja löytyä vihdoin vähän reilummin. Ensin Handyy kepitti kaislan ulkoreunasta +90 cm kalan ja kun mentiin Handyyn kanssa rohkeasti kaislan sisään matalaan veteen alkoi napsua ihan mukavaan tahtiin. Paljon seurioita ja hienoja tärppejä, mukavaa kalastusta vaikkei kalat kolmosta isompia olleetkaan!

Iltapäivällä lahti oli ronkittu tarkasti läpi ja kun syönti jatkui varsin nihkeänä (satunnaisia puikkareita matalasta ronkkimalla) päätimme vetäistä takataskusta plan B:n esiin. Oli kevään viimeinen meripäivä menossa joten päätimme vetää kovalla sykkeellä ihan tappiin asti vaikka sitten joutuisikin ajamaan yöllä väsyneenä kotiin. Rymyttiin takaisin autolle ja ajeltiin pieni siivu toiseen luottopaikkaan. Kyseinen alue tarjoaa yleensä vaikeita muutaman kalan päiviä eikä ole muutenkaan mikään helppo paikka metrin rikkomiseen mutta palkinto voi olla sitten iso. Rannassa vesi osoittautui todella kirkkaaksi ja fiilis kohosi heti. Mitä täällä on tapahtunut, ei ole koskaan ollut näin kirkasta vettä näillä mestoilla!? Handyy painoi vastarannalle joitakin ison kalan tapahtumia antaneelle alueelle. Kabanossin kanssa valittiin pidempi siirtymä ja kirkkaan veden innoittama paineltiin lahteen joka yleensä on vähän samea. Matkalla jo näimme kuinka Handyy kauempana käytti heti avausheitollaan +90 cm hauen renkaassa. Nättiä! Kohteeseen Kabanossin kanssa päästyämme totesimme veden täälläkin kirkkaaksi ja lähes kädet täristen valittiin perhoja siiman päähän. Nyt on fiilis kohdillaan! Homma ei olisi juuri paremmin voinut alkaa sillä tarjoamani oranssi-keltainen Hollow Deceiver kelpasi heti ekalla heitolla. Perho suorastaan repäistiin kaislan
reunasta ja hyvän väännön päätteeksi +nelosen kala käy irroituksessa.


Yksi tyhjä heitto väliin ja taas mennään. Jälleen ihan mielipuolinen tärppi suht pitkään siimaan ja ekojen päänravistusten jälkeen alkaa tuntua vähän paremmalta kalalta! Ekojen näköhavaintojen jälkeen alkaa varmistumaan että siinä se metrinen nyt on! Ihan kivasti vääntää tämäkin mutta kohta saan kauhaistua paksukaisen liplockiin. Syvältä saa perhoa kaivaa tältäkin. Nopea mittaus vavalla kertoo kalan pituudeksi metrin ja muutama sentti päälle. Päätämme käydä rannalla punnaamassa kalan. Kabanossi avaa kehdon ja sujautan kalan sinne. Yläfemmaa kehiin, se on siinä! Samalla hetkellä kala ottaa raivarit ja tapahtuu jotain, yhtäkkiä kehto on tyhjä. Mitä v*ttua!? Kabanossi nostaa tyhjän kehdon vedestä, vetoketju on jäänyt auki ja kala on onnistunut karkaamaan. Kabanossia tämä moka harmittaa aika paljon, itseä lähinnä naurattaa. :D Eipä tuo mikään enkka ollut joten ei niin väliä vaikka kuva ja paino jäikin saamatta. Ehkä sellainen 8-9 kg kala.

Handyyn kanssa soitellaan ja sielläkin on ollut joitakin tapahtumia, nyt vaikuttaa kyllä hyvältä! Monesti niin vaikea paikka tuntuu nyt olevan liekeissä. Kabanossin kanssa jatketaan hiljakseen eteenpäin ja tapahtumia tulee tasaiseen tahtiin. Ehdottomasti kevään parasta kalastusta mitä on omalle kohdalle osunut. Raivokkaita, ihan mielipuolisia tärppejä ja hyvänkokoista kalaa, montaa alle nelosta ei renkaassa käy. Oikeasti isoa kalaa ei kuitenkaan näy vaikka sellaista jo varovasti odotellaan, niin hyvältä meininki tuntuu. Suurin on Kabanossin saama juuri lahnan syönyt 6-7 kg kala jolle kelpaa vielä perho jälkkäriksi.


Aika tuntuu taas kerran loppuvan kesken ja ihan yllättäen aurinko painuu puiden latvojen taakse. Otti on jo rauhoittunut hyvän aikaa ennen auringonlaskua, pari pienempää kalaa tulee enää hämärässä. Tämä viimeisen illan hyvä syöntipiikki ja toimivan paikan löytyminen saa vielä haaveilemaan yhdestä lisäpäivästä mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Matkalla rantaan Handyykin saapuu vastarannalta ja kertoo karkuuttaneensa pari isompaa kalaa. Päivän saldo on 29 haukea ylös asti joista +5 kg kaloja on silmämääräisesti lähes kymmenen. Hieno päivä merellä! Kevään merikalastukset on nyt ainakin omalta osalta tässä ja on aika suunnata kotimatkalle. Kolmepäiväisen reissun kokonaissaldo kolmeen mieheen on yhteensä 82 haukea. Reissun tavoite eli suurhauki meinasi jäädä saamatta vaikka niitä siiman päässä kävikin useampaan kertaan mutta onneksi viimeinen ilta vihdoin pelasti. 5-6 kg kaloja tulikin sitten oikein mukavasti. Kiitokset äijille reissusta!

-Suurkalastaja