Aprillipäivänä piti alun perin suunnata järvelle jossa kävimme ahventa pilkkimässä alkutalvesta ja niiden reissujen perusteella järvessä tuntui olevan kova haukikanta joka houkutteli täkyonkimaan. Viime hetkillä iski kuitenkin toinen kovan luokan visio mieleen ja niin vain löysimmekin itsemme perjantaiaamuna tien päältä matkalla ihan uudelle järvelle joka on poltellut mielessä jo pitkään. Handyylla oli sen verran rankka päivä takana huonoilla yöunilla että ihan hämärissä emme jäälle kerenneet vaan vasta reilusti kahdeksan jälkeen olimme rannassa. Fiilis oli jotenkin pirun hyvä, sellainen hyvä tutina päällä. Matkalla Handyy hehkuttikin että nyt on sellanen fiilis et tänään vois löytyä se metrinen. :)
Yöpakkasen kovettamalla jäällä taivallettiin hirveän tavaramäärän kanssa kaavaillulle aloituspaikalle syvänteen reunalle ja eikun reikää jäähän. Reissu sai oikean salama-alun kun kolmatta vapaa virittäessä ensimmäisen vavan hälytin alkoi huutaa ja pienen painin jälkeen jäällä kävi päivän avauskala, nätti 86 cm jedda.
Heti perään oli toinenkin vippa pystyssä mutta tämä irtosi vastarissa. Handyy kelasi jäälle sen verran kovia kokenee särjen että ihan puikkari ei välttämättä ollut kyseessä.
Fiilis oli jo tässä vaiheessa huikea, järveen oli suht kovat odotukset etukäteen ja kun tapahtumia alkoi tulemaan ennen kuin kaikki vavat oli edes järvessä niin mikäs sen hienompaa! Mutta tämä oli vasta alkusoittoa, kohta alkoi nimittäin tapahtumaan ihan oikeasti....
Ensin Handyylla räpsyi puikkari kiinni ja heti perään nousi vippa omassakin vavassa. Juoksin omalle vavalle ja näin kuinka siima pakeni puolalta melko kivaan tahtiin. Mukavasti pääsi nasauttamaan vastapalloon ja vastarin jälkeen siiman päässä tuntui olevan painoa oikein hyvin. Sormissa joustava monofiili ja muutamat raskaat päänheilautukset vahvistivat tunnetta isosta kalasta. Kala kierteli ja kaarteli ennen kuin suostui ekan kerran näyttäytymään. Isommalta näyttää kuin viime viikonlopun +90 senttiset, oiskohan tää nyt se suurhauki? Vielä en kuitenkaan ollut ihan varma enkä uskaltanut suuta avata ettei käy niinkuin monesti aiemminkin että silmäpuntari kusettaa pahan kerran. :) Toisen näköhavainnon jälkeen aloin olemaan jo aika varma suurhauesta ja sivusilmällä näin kuinka Handyy juoksi jo seuraavalle vavalle johon oli myös räpsähtänyt puikkari. Huikkasin että täällä on nyt se metrinen! Handyy vapautti kalan nopeasti ja tuli apuun. Vihdoin ja viimein saatiin kala liplockiin ja matolle. On se metrinen ihan helposti! Mittaa löytyikin mukavat 107 cm ja painoa 8,5 kg, ja sehän oli samalla suurin hauki minkä olen jään päältä saanut.
Kesken pönökuvien helähti taas vippa pystyyn ja Handyy lähti juoksemaan vavalle. Itse jäin vapauttelemaan omaa kalaa kun kuulin Handyyn huudot toisesta metrikalasta. Sydän hakkasi ja kädet tärisi kun juoksin paikalle, mitä täällä oikein tapahtuu? Samassa napsahti taas yhteen vapaan kala, tämä oli (onneksi) pieni joten sain sen nopeasti reikään irroteltavaksi ja pääsin jälleen seuraamaan Handyyn vääntöä metrisen kanssa. Tämäkin väänsi oikein pirteästi siiman päässä, mutta lopulta antautui matolle. Ei ihan niin iso kuin edellinen kasi mutta helppo metriplussa kuitenkin, huikeeta! Kalan mitoiksi selvisi 7,35 kg/105 cm ja parin kuvan jälkeen vapautimme sen pikkujärven särkikalakantaa kiusaamaan.
Fiilis oli hyvin epätodellinen ja hapokas, toistuvat spurttailut jäällä ja jännitys tekivät sen että hikeä pukkasi ja kädet tärisi. Kuitenkin olo oli samaan aikaan ylittämättömän hyvä ja onnellinen, ei näitä päiviä kovin usein osu! Mutta ei tämä vielä tähän loppunut. Juuri olin virittämässä vapoja takaisin iskuun kun Handyyn kauimmaisen vavan hälytin alkoi huutaa, syvän päältä oli taas raapaissut! Handyy oli hetkessä vavalla ja vastarin jälkeen sain kuulla ne sanat mihin ei koskaan kyllästy: "Nyt on sit iso kala!" Kala ei vastarista paljoa välittänyt vaan jatkoi matkaa ja siimaa soljui hyrrän puolalta avantoon. Ekan näköhavainnon jälkeen innostuin veikkailemaan jo kymppiä sillä kala näytti jonkin verran isommalta kuin edelliset. Oli aika juhlava näky kirkkaassa vedessä kun kala ensimmäisen kerran ui reiän alta! Ihan helpolla ei tämäkään suostunut avantoon taipumaan mutta pienen painin jälkeen pääsin sovittamaan kättä kiduskannen alle ja komea kala nousi matolle. Ihan sairasta, kolmas metrinen alle puoleen tuntiin! Mittaa kalalta löytyi mukavat 110 cm ja painoa 8,5 kg.
Tämän kalan vapautuksen jälkeen takki oli lievästi sanottuna tyhjä ja hetki siinä menikin ihmetellessä ja viestiä laitellessa. Niin monta kertaa on saanut kuola suusta valuen kuunnella muiden juttuja kunnon ison kalan syöntipiikeistä ja nyt se sitten vihdoin osui omalle kohdalle. Aika epätodellinen olo!
Puolta päivää lähestyttäessä aamun pilvinen keli vaihtui vähitellen auringonpaisteeseen ja tapahtumat loppuivat kuin veitsellä leikaten. Sitkeästi kytättiin kuitenkin tällä alueella sillä jostain kumman syystä usko tähän syvänteen penkkaan oli aika kova. :D Muutama parin kilon kala ottikin täkyihin mutta kovin harvassa olivat.
Matalikon reunalla reilun 5 m vedessä sattui hauska tapahtuma kun kesken syöttien pilkinnän morriin jysähti astetta raskaammin. 0,14 mm monofiili alkoi tuntua käsissä vähän turhan ohuelta kun raskas kala muljusi siiman päässä. Arvailut ison ahvenen ja hauen puikkarin välillä katkesivat siihen kun avantoon ilmestyi kunnon lahna. Kuuden tuuman reikä alkoi näyttää uhkaavan pienellä ja piti ihan kädellä avittaa kala jäälle. Uusi lahnaenkkahan sieltä paukahti, 1645 g/55 cm. :D
Iltapäivän puolella päätimme tehdä pienen siirtymän syvänteen toiseen päähän kun tässä meininki pysyi edelleen ihan kuolleena. Paikan vaihdon jälkeen alkoikin tapahtua hyvinkin nopeasti kun samantien tuli useampi tapahtuma joista pari normikalaa ylös asti. Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli uusi piikki ja hetken aikaa tapahtumia sateli sieltä täältä. Kala oli kuitenkin pientä, alle kilosta kolmeen. Yksi karkuutus jäi kuitenkin vähän vaivaamaan. Olin saanut yhdestä vavasta juuri puikkarin. Vaihdoin siihen uuden syötin ja olin juuri päässyt takaisin leiriin kun huomasin vipan olevan taas pystyssä. Juoksin vavalle ja huomasin että siimaa oli kiskottu pihalle ihan urakalla. Vastaiskun jälkeen kala antoi muutaman hyvän potkun ja lähti tulemaan kohti. Narua oli pihalla sen verran reilusti etten saanut pidettyä kunnon painetta yllä. Kala irtosi ja sain kelata 20-30 m tyhjää siimaa. Saattoi olla ihan kiva kala, tai sit ei. :)
-Suurkalastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti