Maanantain reissu uudelle paikalle, kauan suunnitelmissa olleelle selkäharjanteelle, jätti kysymysmerkkejä ilmaan. Päivän saldo oli tutuksi tullut perussetti eli yksi pieni ahven, mutta muutamalla reiällä näkyi sen verran hyviä viivoja että tuonne on pakko vielä palata. Tärppiäkään en noilta saanut mutta Pääevän iso kevennetty kiinnosti kuitenkin sen verran että nousivat välillä vähän pohjasta irti. Ahvenia, kuhia vai jotain ihan muuta?
Muutaman todella vaikean päivän jälkeen tänään oli tunnelin päässä nähtävissä pientä valon tapaista, vielä ei kuitenkaan silmiä häikäissyt. :) Muutaman tunnin unien jälkeen kello herätti iloisesti. Olotila oli kaikkea muuta kuin levännyt, lähinnä jotain kuoleman ja kooman väliltä. Aamutoimien jälkeen raahasin pilkkivehkeet autoon, kello oli tässä vaiheessa puoli seitsemän. Koukkasin Handyyn kyytiin ja matka kohti selkävesiä alkoi. Matkalla soitin Varsinais-Suomen vahvistukselle eli Kabanossille ja taisin hänet herättää tuolla puhelulla. Kohta lähti Kabanossikin ajelemaan kohteeseen päin ja sateisen aamun valjetessa oltiin koko porukka jäällä sohjossa kahlaamassa.
Aloitusmestaksi valitsimme paikan josta Handyy oli edellisreissulla saanut yhden nätin ahvenen (650 g) muutaman pienemmän lisäksi. Kalaa alkoikin näkyä heti ekoissa rei`issä mutta otti vaikutti taas siltä vanhalta tutulta, eli hyvinkin heikolta. Kiersin jonkinlaisen lenkin vähän sivummalla aktiivisempia kaloja etsien - turhaan. Kalaa kyllä näkyi, mutta se ei ottanut mihinkään ja oli lähinnä pientä. Handyy ja Kabanossi onkivat pienellä alueella aloituspaikan tuntumassa mutta hiljaista oli heilläkin. Jossain kohtaa Kabanossin reiän alle pyörähti kovassa liikkeessä oleva parvi josta jäälle nousi 150 g ahven ja näin peli oli avattu. Samasta reiästä Handyy ronkki vielä 320-grammaisen. Tein itsekin reiän lähistölle ja omallekin avannolle pyörähti pariin kertaa kovassa liikkeesä oleva parvi jota tasurit ja vertikaalijigit kyllä kiinnostivat mutta tärpit olivat todella hengettömiä. Pari pientä ahventa onnistuin noista tilanteista saamaan.
Kello löi jo puolta päivää ja mietittiin seuraavaa siirtoa. Tässäkin oli kyllä kalaa, mutta enimmäkseen pienempää eikä kovin aktiivista. Päätimme tehdä pienen siirtymän ison kalan paikalle joka on kyllä myöskin tarjonnut vaikeaa kalastusta tämän talven aiemmilla reissuilla. Vetisen siirtymän jälkeen heti ekoissa rei´issä alkoi tapahtua, joka ukolla oli useampi nousu samantien ja kalat eivät olleet ihan pieniä. Meininki vaikutti heti paremmalta kuin mitä tässä on nyt aiemmilla reissuilla ollut. Fiilis kohosi ja keskittyminen onkimiseen vain kasvoi.
Nousuja tuli lähes joka reiällä mutta kaloja ei vain meinannut saada ottamaan mihinkään. Yhdeltä reiältä onnistuin sentään ronkkimaan pienen ahvenen, muuten sai tyytyä kaikutapahtumiin joita sitten riittikin tasaiseen tahtiin joten pitkästymään ei päässyt.
Eräällä reiällä olin uitellut tasuria jo hetken aikaa välivesissä kunnes kaiku alkoi piirtää pohjan yläpuolelle viivaa. Tasuri ei tälle kelvannut joten oli aika kaivaa ässä hihasta, eli pientä vertsua kehiin. Vertsu kiinnosti sen verran että toinenkin viiva nousi edellisen kaveriksi mutta nämä jäivät vain junnailemaan paikoilleen pohjan yläpuolelle. Nostin vertsun reilusti näiden yläpuolelle väliveteen ja samantien kolmas viiva ilmestyi ihan jigin alle. Hätäiset väristykset ja kova tälli. Nyt on parempi! Nopea vinttaus ja nätti ahven läpsähti jäälle. Heti oli selvää että vaikean kauden toinen puolen kilon ylitys oli siinä ja puntari kertoikin kalalle painoksi mukavat 610 g.
Alla oli edelleen kaloja joten ei muutakun vertsu sekaan. Nousuja alkoikin tulemaan jatkuvasti ja siinä oli selkeesti ihan hyvää kalaa alla mutta ei vaan kelpaa.... Kädet täristen otin nousuja vastaan ja alkoi jo melkein tuskastuttaa kun yksikään ei ottanut. Nopeasti kalojen mielenkiinto loppui, ne painuivat hitaasti pohjaan ja katosivat kokonaan. Handyy ja Kabanossi tulivat lähemmäs ja kolmestaan ruvettiin rei`ittämään aluetta nytkun edes vähän aktiivisempia ahvenia oli löytynyt.
Kalaa alkoikin tässä sivummalla näkymään paremmin kuin aiemmin päivällä ja ne nousivat jo hyvin ihan väliveteen, jopa kannen alle asti. Handyy ja Kabanossi saivat parilta reiältä vertikaalilla ja tasurilla kikkailemalla muutamia filekokoisia ahvenia reiluun 300 g asti. Päivä alkoi taittua pikkuhiljaa hämärää kohti ja taas kerran aika tuntui loppuvan kesken, varsinkin kun nyt oli juuri löytynyt aktiivisempaa kalaa. Vielä oli kuitenkin hetki aikaa!
Eri tasurit kiinnostivat ahvenia hyvin nousujen verran mutta tärppejä oli niin pirun vaikea saada että päätin kaivaa tasurirasiat esiin repun syövereistä vaikka yleensä en kesken reissun käy pilkkiä vaihtamaan vaan ongin läpi päivän niillä mitä edellisen illan aistiharhoissa on siiman nokkaan tullut viritettyä. Nyt sormiin osui ennenkin suttuisessa kelissä joitakin kaloja antanut kuorevärinen Eepen Seiska+. Se alkoikin kiinnostaa kaloja heti ja välivedessä alkoi olla välillä jo ruuhkaa kun kaikki nousivat vuoronperään tasuria katsomaan. Pari pientä ahventa onnistuin tuosta ruuhkasta saamaan kunnes nostelin tasurin lähelle jääkantta kalojen yläpuolelle. Taas lähti viivaa tulemaan ja kohta tulikin varovainen tärppi, ei pysy. Äkkiä kehäys ylöspäin ja taas tulee, eikä pysy vieläkään. Tärpit olivat hengettömiä mutta sen verran pääsin vastaria tarjoamaan että tuntui siellä painoa olevan, ei ollut ihan pieni tämä. Parin hutitärpin jälkeen kalat odotetusti painuivat takaisin pohjaan. Muutama kauhaisu vielä välivedessä ja pudottelin tasuria vähän alemmas jättäen sen n. 1,5 m pohjan yläpuolelle. Juuri oli juttu kesken äijien kanssa kun sivusilmällä huomasin aivan pystysuoran nousun kaiun näytöllä. Samalla sekunnilla rouhaistiin rajusti ja vastarin jälkeen siiman päässä tuntui olevan painoa oikein mukavasti ja kilohan siinä vilkkui silmissä. Ja niinhän se olikin kiloinen, mutta raitoja tältä ei löytynyt. Harvoin saa kilon hauki käsiä tärisemään samalla lailla. :) Hauen jälkeen tämä reikä hiljeni ihan kokonaan ja tyhjää tarjosivat myös kaksi seuraavaa. Nopea kokeilu aiemmin päivällä 610-grammaisen antaneella reiällä tarjosi myös tyhjää. Vähän matkaan päässä Handyylla oli kyllä tapahtumia ja nousihan sieltä joku 300 g ahven ylöskin joten toivoa oli vielä vaikka pari reikää olikin omalla kohdalla mennyt ilman kalahavaintoja.
Hämärä alkoi painaa jo tosissaan päälle ja kello tikitti. Kohta olisi lyötävä kamat nippuun ja suunnattava autolle. Mutta vielä yksi reikä! Sen tein hyviä tapahtumia tarjonneen reiän lähistölle ja pudottelin Eepen pari metriä kannen alle. Hetken uittelun jälkeen lähti pohjasta nousemaan hitaasti kaksi viivaa kohti tasuria. Olin ihan varma että nämä eivät jaksa 4 m matkaa tasurille mutta sieltä ne vain tulivat tasaisen varmasti. Väliveteen ilmestyi lisää samanlaisia viivoja ja kohta kaikki halailivat tasuria kaiun näytöllä. Väristin ja nostin mutta tärppiä vain ei kuulunut. Riskillä ajattelin heilauttaa kerran ja sen jälkeiseen väristykseen vihdoin raapaisi. Painoa oli siiman päässä oikein mukavasti ja sydän hakkasi kun vinttasin raskasta kalaa reikää kohti. Kohta näkyi putkessa erittäin odotettu näky ja porsas pyörähti jäälle. Kädet tärisi ja fiilis oli aivan maaginen mutta sen verran pelasi vielä ajatus että irroitin kalan äkkiä ja pudotin tasurin takaisin sillä kaiku kertoi kavereiden olevan vielä paikalla. Nämä kuitenkin kerkesivät hävitä ja niin oli tyytyminen tähän yhteen. Kala näytti niin pirun isolta että kilo veikkailtiin mut ihan niin iso se ei sitten ollut. Kala oli todella hienossa kunnossa ja hätäisellä mittauksella n. 41 senttiseltä ahvenelta löytyi painoa mukavat 945 g. Nopeat kuvat ja lykkäsin suurahvenen takaisin kasvamaan vielä isommaksi. :)
 |
| Sinne lähti! |
Kalat olivat tänään sopivan työn takana ja porukan kalat kun yhdistettiin saatiin sopivat ruokakalat yhdelle miehelle. Kaikin puolin hyvä päivä vaikka kalat löytyivätkin tänään liian myöhään, no tietääpähän mihin suunnata seuraavalla reissulla. Kiitokset vielä Handyylle ja Kabanossille, oli hyvä reissu!
-Suurkalastaja
Ootte varmaan maailman parhaita tasurimiehiä. Löydätte aina isoa kalaa ja saatte niitä myös ylös.
VastaaPoistaKyllä se on meilläkin tosi vaikeeta, tämänkin talven vähäiset paremmat kalat ovat olleet kovan työn takana, "muutaman" tunnin on saanut jäällä viettää. :) Välillä se osuu kun jaksaa sitkeästi hakata päätä seinään ja sitten sitä jaksaakin taas onkia tyhjää! :)
Poista