7.-8.5. Viikonloppu järvellä

Järvikalastus lähti omalta osalta käyntiin jo huhtikuun puolella mutta parin lyhyen reissun jälkeen tärppisarake näytti pyöreää nollaa. Kala tuntui suht korkeista vedenlämmöistä huolimatta kutevan vielä molemmilla käymilläni järvillä ja kaiken lisäksi vesi oli todella korkealla ja sameaa. Vaikeaa....

Viikonloppuna oli vuorossa jo kauan suunniteltu reissu toiselle järvelle Kabanossin kanssa. Järvelle, joka on "hieman" jättänyt hampaankoloon aiemmilla reissuillamme. Viikonloppuun lähdettäessä oma enkka kyseiseltä järveltä oli alle 1,5 kg ja muutaman reissun yhteenlasketut kalat taisivat mahtua kahden käden sormiin. :D Viime kevään ainoalla reissullaan Kabanossi onnistui vihdoin saamaan tuolta metrisen ja isoa kalaa järvessä riittää enemmänkin mutta se ei ole niitä kaikkein helpoimpia kalastaa, suuri koko ja kasvuston loputon määrä aiheuttavat päänvaivaa. Nyt oli odotukset reissulle kuitenkin korkealla, aurinkoisten kelien ansiosta vedet olivat lämmenneet ja kudun jälkeisen tankkauksen pitäisi pikkuhiljaa alkaa, eikä vesikasveistakaan olisi vielä haittaa. Lyhyesti sanottuna fiilis oli aika pirun hyvä ja odottava kun perjantai-iltana ajeltiin mökille. Ei meinannut unikaan tulla silmään kun odotti niin kovasti vesille pääsyä!

Huonosti nukutun yön (onneksi kahvi on keksitty) ja pitkän ajomatkan päätteeksi saavuimme järven rantaan kymmenen aikoihin aamupäivällä. Uskoimme kalojen löytyvän nyt kudun jälkeen järven laajoista kaislikoista ja kortteikosta. Yksi potentiaalinen alue olikin karttatutkimusten sekä edellisreissujen muistikuvien perusteella hahmottunut ja tänne aioimme suunnata. Matkalla päätimme kuitenkin heittää erään lahdukan läpi josta Kabanossi oli viime keväänä kaloja saanut.
Hommahan lähti tulille oikein hyvin kun Kabanossin ensimmäinen heitto päättyi seurioon. Tästä ei mennyt pitkään kun sain irroitella spinneristä päivän ensimmäisen. Pieniähän nämä oli mut peli avattu!

Lahti tarjoili tapahtumia tasaiseen tahtiin, ainoastaan yksi ankkuripaikka oli tärpitön. Kalastus oli hienoa, tarkkaa kalastusta ankkurista myötätuuleen heittäen ja välillä kovia tärppejä. Ja kalat todellakin iskivät tappaakseen, ihan järjettömän kovia tärppejä ja pirteitä kaloja vaikka eivät isoja olleetkaan! Pari tuntia olimme jo uhranneet tähän mestaan ja suunnittelimme pidempää siirtymää päivän pääkohteeseen. Päätimme kuitenkin ensin rekata lahden suulta lyhyen pätkän joka oli ihan kalapaikan näköistä. Ensin hetki tyhjää kunnes saavuttiin hyvännäköiseen sektoriin. Tynkäkortteikkoa ja kaiken maailman heinätupsuja höystettynä rikkonaisella rantaviivalla ja sisätaskuilla. Hyviä heittosektoreita aukesi joka suuntaan ja alkoi tuntua siltä että tärppi voi tulla ihan milloin vaan. Lähes samantien spinnerbaittiin raapaisikin heinätupsun vierestä. Selkeästi karkempi kala muutaman sekunnin kiinni ja irti. Ei ollut suurhauki mut ehkä vitonen. Hyvä merkki, joten ei muuta kun vene ankkuriin ja hinkkaamaan! Tapahtumia alkoikin tulla tasaiseen tahtiin sekä tästä ankkurista että seuraavasta. Ensin Kabanosille n. vitosen kalan seurio, mahdollisesti sama kuin edellinen? Tämä ei kuitenkaan suostunut enää ottamaan. Tuon jälkeen veneessä vieraili vielä useampi puikkari ja tukku tärppejä siihen päälle. Hyvää meininkiä ja yksi tuplatärppikin koettiin!

Lopulta oli aika siirtyä. Matkalla päätimme uistella mutta pitkästä siivusta huolimatta tärppejä ei järven keskiosista uistellen tullut ainuttakaan. Alkoi tuntua entistä vahvemmin siltä että kala on nyt ihan matalassa rehun seassa. Kohdealueelta löysimme uistellessa muuten paljaalta alueelta muutaman pienen korteikkotupsun ja näistähän piti toki kokeilla. Ja sehän kannatti! Meininki oli heti paljon parempaa kuin edellisessä paikassa, tärppejä sateli sieltä täältä mutta tartutus tuotti nyt vaan suuria ongelmia. Myös se raskain tärppi jäi ainoastaan parin sekunnin pitelyksi.

Seuraavallakin tupsulla meininki jatkui tutulla kaavalla. Ankkuri veteen, eka heitto, eka kala. Tapahtumia tuli tästäkin ankkurista hyvin ja kalastus oli upeeta vaikka se iso puuttuikin. Ihan älyttömän energisiä kaloja! Erään pitkän heiton alkumetreillä spinneri sitten pysähtyi kuin seinään. Kala tuntui isommalta kuin edelliset mutta en vielä ollut ihan varma, onkohan taas vain raivokas puikkari joka luulee itsestään liikoja? Muutamat vahvat päänheilautukset ja syvällä junnaaminen kuitenkin kertoivat että nyt on tosi kyseessä ja Kabanossi alkoi kaivaa haavia esiin. Saan kalan pintautumaan vasta veneen vieressä, upean ruskeaselkäinen metrihauki! Nopeasti saamme kalan haaviin. Yläfemmaa kehiin, siinä se suurhauki nyt on! Nopea mittaus ja punnaus haavissa, kalan mitoiksi selviää 6,8 kg/102 cm. Pari nopeaa kuvaa ja todella vihainen hauki potkaisee itsensä takaisin kortteikon lahnoja kiusaamaan.

 

Pienet fiilistelyt, pari tupakkaa ja kalastus jatkuu. Kokeilemme vielä pari ankkuripaikkaa tupsujen luota ja molemmista saamme kaloja, mutta isompia ei enää näy. Päivän viimeiset tunnit alkavat olla käsillä ja lähdemme tutkimaan mitä pitkä kaisla/kortteikkoreuna kätkee sisälleen. Vene rekaa sopivasti myötätuuleen välillä vähän pakilla jarrutellen. Hetken aikaa on vähän hiljaisempaa, joku puikkari seurailee ja irtoaa, taitaa yksi käydä veneessäkin. Kaislan sisältä löydämme ison aukon jossa on vettä mukavasti reilun metrin verran ja siellä täällä uistinvita sekä ulpukka nousemassa pikkuhiljaa pintaan. Haiskahtaa hauelta! Ensin aukon keskeltä rouhaisee todella kovaa puikkari PuMu-Pigiin. Muutama heitto myöhemmin alkaa tapahtua oikein kunnolla kun Kabanossi ilmoittaa lähes tärisevällä äänellä keulasta ison kalan seuranneen kumia. Itse en kerkeä kalaa näkemään mutta veneen vierellä kumpuilevat traktorinrenkaat eivät kyllä jätä kylmäksi. Oma tarjous on muutaman metrin päässä veneestä kun sitä viedään ihan käsittämättömällä raivolla! Huudan heti että nyt on sit ihan v*tun iso! Kalan päänravistukset on niin laajoja että tuntuu etten pysy niissä millään mukana. Sitten lähtee spurtti pinnan kuohutessa ja tulee kiire löysätä jarrua. Vielä pari julmaa potkua ja sitten tapahtuu se mitä ei tässä tilanteessa koskaan, ikinä, missään, haluaisi tapahtuvan. Siima löystyy, irti prkl....... Hiljaisuus laskeutuu veneeseen, se oli oikeasti iso kala. Itse en kalaa nähnyt mutta Kabanossin näköhavainnon perusteella 110 cm++, mahdollisesti jopa 120 cm. Ja siltä se kyllä tuntuikin siiman päässä että pituutta kalalla oli. Ja sitä voimaa, sitä varsinkin. Ehdottomasti rajuin kala mitä olen ikinä pidellyt siiman päässä!

Otamme pienen siirtymän tuulen yläpuolelle ja alamme ankkurista jauhamaan tätä kohtaa tarkemmin. Voiskohan se vielä ottaa? Sydän hakkaa ja kädet tärisee, koko ajan on valmiina vetämään vastaria toivoen että se iskee vielä uudelleen. Samalla kuitenkin vähän pelottaa, lähteeköhän setti kädestä tärpin voimasta vai pettääkö sydän ensin? :D No se jää arvoitukseksi sillä eihän se enää uudelleen ota vaikka miten pyöritetään rulettia ja keskitytään uittoon.
 Seuraavassa ankkuripaikasta aukon perukoilta harvan kaislan seasta löysimme hyvän kasauman vähän pienempää kalaa. Hauet paukuttivat todella raivokkaasti tynkäkaislaan tarjoiltuihin kumeihin. Melkein pelotti irroitella kaloja, niin yliaktiivisia ne olivat ja Kabanossilla olikin läheltäpiti-tilanne yhden nelosen kalan kanssa kun koukku raapaisi mukavasti sormesta.

 

Illan viimeiset hitaat tanssittiin vielä ison kalan paikalla mutta kovasta yrityksestä huolimatta sitä isoa emme enää tavoittaneet. Hämärässä poistuttiin rantaan tyytyväisinä. 41 kalaa ylös asti ja reilusti tapahtumia päälle, huikea päivä vaikka ison kalan karkuutus jättikin vähän ikävän sivumaun.

Sunnuntain sävelet olivat selvät. Aloittaisimme edellispäivän kuumimmalta pätkältä jossa tuo ison kalan kontaktikin oli. Kaislanreunasta jäi niin paljon käymättä että korkkaamatontakin mestaa löytyi lähes silmänkantamattomiin. Päivä alkoi räväkästi kun heti ekaan heittoon kävi hauki räpsäisemässä mutta ei pysynyt. Muutama heitto myöhemmin vielä seurio ja päivän sävel alkoi selvitä. Tärppejä, seurioita, niitä tuli sieltä täältä mutta kunnon otti puuttui. Välillä toki joku kala tuli ylöskin asti mutta vähän nihkeää oli. Ajattelimme hiljaisuuden johtuvan siitä kun edellisiltana ronkimme kyseistä aluetta sen verran tarkasti että helpot kalat oli varmasti jo koukutettu. Kun täysin korkkaamatontakin reunaa oli hetki heitetty alkoi tuntua siltä että kala vain ei nyt oikein purrut. Aikaa oli kuitenkin hyvin ja toivoimme että ilta pelastaa.

Alkuillasta alkoikin vihdoin napsumaan. En tiedä löysimmekö vain reilummin kaloja, alkoiko kala purra vai molempia mutta yhtäkkiä meininki oli samaa kuin edellispäivänä. Monet peräkkäiset ankkuroinnit kaislan sisällä olevaan aukkoon antoivat jokainen reilusti tapahtumia. Ja ne tärpit, ne oli taas ihan uskomattomia! Kala oli selkeästi lyönnillään, yhdellä kolmosen kalalla olikin kunnon lätty mahassa. Räikeän väriset kumit ja spinnerit tuntuivat ajavan kalat raivon partaalle.

Illemmalla löysimme toisen hyvän kasauman ihan uusilta kulmilta tuulen alapuolisesta saaren reunasta. Ekasta ankkuripaikasta useampi puikkari ja tärppejä päälle. Pieni siirto eteenpäin ja heti ekalla heitolla Kabanossin omatekoista spinneriä viedään lyhyestä siimasta. Näyttävä tärppi ja kala lähtee heti tärpistä rajuun ryntäykseen. Kala näyttää sen verran hyvältä että kaivan haavia esiin. Lyhyet mutta sitäkin rajummat painit ja erittäin kauniskuvioinen hauki solahtaa haaviin. Jes, selkeesti päivän paras kala! Silmäpuntari kertoo että kaukana ei metristä voida mitenkään olla joten päätämme mitata kalan. Ja lähellähän se onkin, kalalta löytyy mittaa harvinaiset 99,5 cm. :D Parin nopean kuvan jälkeen palautamme kalan punnaamatta omaan elementtiinsä.

 

Kierrämme saaren ja hetkeksi tapahtumat loppuvat kokonaan. Päästessämme takaisin saaren tuulen puoleiselle reunalle alkaa taas napsua välittömästi ja saan useamman tapahtuman putkeen. Selkeästi kalaa on paremmin tuulen alapuolisilla reunoilla tai sitten se on siellä vaan aktiivisempaa, mene ja tiedä. Aurinko alkaa katoamaan puiden taakse ja taas kerran aika tuntuu loppuvan kesken. Lähdemme ajelemaan rantaan päin ja matkalla kopaisemme vielä pari kortteikkoa joista löytyykin heti kaloja. Paras on Kabanossin heittämään Minnariin runtannut n. nelosen kala joka tarjoaa ikimuistoisia hetkiä tyynellä ja hämärtyvällä järvellä. Kala lähti suoraan tärpistä sellaiseen spurttiin että muutaman sekunnin ajan eläteltiin jo toiveita isosta kalasta.

Rantaan päästessämme on jo lähes pimeää ja edessä on vielä veneen nosto kärryyn, vajaan tunnin ajomatka mökille ja siitä vielä itsellä vajaan parin tunnin ajomatka kotiin. Ja aamulla täytyy vielä lähteä töihin, no kaikkea sitä on valmis tekemään rakkaan harrastuksen vuoksi! Päivän aikana irroitettavana käy 33 kalaa eli viikonlopun kokonaissaldo on 74 haukea. Aivan mahtava viikonloppu järvellä, tämä oli ehdottomasti kevään hienointa kalastusta! Ison kalan karkuutus jättää vähän hampaankoloon, mutta näihin alkaa pikkuhiljaa jo tottua. :D No, ehkä se vielä joku kaunis päivä tulee ylös asti!

-Suurkalastaja