sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Hauen ongintaa

Tämän viikon lauhat kelit houkuttelivat parina päivänä järvelle haukia täkyilemään. En lähtenyt kauas vaan jättäydyin ihan lähijärvelle joka on jäänyt ihan liian vähälle kalastukselle vaikka kätkeekin sisälleen vahvan haukikannan.

Keskiviikkoaamuna lähtö vähän venähti, heti kostautui kun ei illalla laittanut kaikkia kamoja valmiiksi. Oli melkoista säätämistä aamulla. Noh, vihdoin pääsin jäälle ja aloitin syöttien onginnalla. En ottanut pakkasesta syöttejä mukaan, täältä pitäisi kyllä löytyä tuoretta syöttiä suht helpolla.
Muutama reikä meni tyhjää onkiessa kunnes urku aukesi ja särkiahvensilppua alkoi napsumaan hyvään tahtiin. Kairailin reikärivistön rannasta ulospäin ja rupesin virittelemään täkyjä pyyntiin.

Homma lähti hyvin tulille, kolmatta vapaa viritellessä olin saanut jo kolme tapahtumaa. Melko vauhdikas alku! Kaksi pummia ja yksi puikkari jäälle näistä tilanteista.
Vihdoin sain kaikki vavat pyyntiin ja tapahtumia tuli tasaiseen tahtiin. Muutama hylky ja joitain pieniä haukia ylös asti.
Vähän ennen puolta päivää siirtelin muutamia hiljaisempia vapoja pikkuhiljaa kauemmas 5 m painannetta kohti ja sieltä alkoi tulla heti tapahtumia. Ensin kilon puikko ja heti perään kulkunen kilisi uudelleen. Juoksin vavalle sydän hakaten, nämä on jänniä tilanteita kun ei ikinä tiedä minkä kokoinen kala on täkyyn ottanut! Vapaa lähestyessä vavankärjen liikkeestä näki jo kauas että nyt siimaa pakenee puolalta ihan tositarkoituksella. Vapaa käteen ja kivasti pääsi nasauttamaan vastapalloon. Raskas paino siiman päässä kertoi selkeästi edellisiä suuremmasta kalasta ja muutamat vahvat päänravistukset vahvistivat tunnetta. Ekan näköhavainnon jälkeen oli viimeistään selvää että nyt painitaan suurhauen kanssa. Mukavien vääntöjen päätteeksi liplockasin kalan matolle ja mitaksi selvisi 104 cm. En viitsinyt tätä ruveta punnailemaan ja parin nopean kuvan jälkeen palautin suurhauen takaisin särkiä kiusaamaan.



Viereiseen vapaan räpsähti vielä yksi puikko ja n. nelosen kala, sitten hiljeni toviksi. Iltapäivä alkoi olla jo pitkällä ja siirtelin muitakin vapoja kohti monttua. Heti siirron tehtyäni koin todella hauskan, erikoisen ja ikimuistoisen tapahtuman. Yhden vavan vippa nousi pystyyn kalan merkiksi. Juoksin vavalle ja puolan pyöriminen lakkasi samantien. Rupesin pikkuhiljaa kelaamaan löysiä pois mutta hauki olikin hylännyt syötin. Kelasin särjen jäälle ja n. sekunti tämän jälkeen jäälle hyppäsi kilon hauki ihmettelemään mihin välipala katosi. :D Tämä on varmaan sitä vastuullista kalastusta kun ei edes koukuteta kaloja?

Tuon tapahtuman jälkeen olikin hetki hiljaista kunnes iltapäivän alkaessa hämärtää sain vielä pienen syöntipiikin, parhaimmillaan oli kolme vippaa samaan aikaan pystyssä eli kiirettä piti yksin. Pieniä olivat kuitenkin kaikki. Lähes pimeässä kokosin kamat ahkioon ja poistuin tyytyväisenä rantaan. 10 haukea kävi jäällä, hyvä päivä!


Perjantaina uusi yritys samoille mestoille. Aamuhämärässä kovalla uskolla vavat pyyntiin ja vippojen kilinää odottelemaan. Se kilinä vain ei koskaan alkanut. Yhteen asti sitkeää kyttäilyä ja pieniä siirtoja, saldona neljä vientiä joista kolme alle kilon haukea ylös. Viimeisille tunneille epätoivonen siirtymä mutta ei niin sanotusti helpottanut. :D Ei vientiäkään enää. Eli hämärästä hämärään jäällä, haukea yhteensä n. 2,3 kg. Ei se aina!

-Juho M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti