Neljä reissua, neljä järveä

Viikonloput ovat kuluneet viime aikoina taas tiiviisti vesillä. Olemme kalastaneet aavistuksen erilaisia paikkatyyppejä kuin aiemmin, paikkoja joissa on syvempää vettä mihin olemme tottuneet. Reissut ovat olleet opettavaisia, mutta pääosin vaikeita. Tämän syksyn sävel on jatkunut viimeisimmilläkin reissuilla, tuntuu nimittäin että kalat ovat joka paikassa olleet nyt aika hajallaan ja todella huonolla otilla. Hetkittäin on ollut tietysti todella hyvääkin kalastusta mutta jotain tästä syksystä on puuttunut. Kuitenkin pakkoa sanoa erästä tunnettua kalastusopasta lainaten: "Hianoo!"

Lauantaina 14.10. suuntasimme isoille vesille. Pitkä ajomatka keskelle ei mitään ja oltiin maisemallisesti todella upeilla vesillä. Kirkasta vettä ja rantoja reunustivat kalliot sekä laajat järviruovikot. Vettä satoi läpi päivän ja kala oli suurimman osaa päivästä suu kiinni. Täkyä oli mestoilla hyvin ja haukiakin, mutta jälleen kovin hajallaan. Teimme kaikkea mitä laki salli, heitimme, uistelimme ja välillä kippari tarjosi vertsuakin. Kappaleita taisi päivän mittaan kertyä 13, suurimman ollessa pikkunätti 95-senttinen. Ihan mielenkiintoinen ja kohtalaisen oloinen paikka, joku tästä kuitenkin puuttui. Pääosa kaloista tuli 3-4 m vesistä rantamatalan ja syvemmän veden väliltä, sama kaava on toistunut aika monessa paikassa tänä syksynä.

Uuden järven 95-senttinen

Sunnuntaina 15.10. lähdettiin taas aikaisin aamusta liikkeelle että ollaan heti aamun valjetessa venettä laskemassa. Kohteeksi oli valittu järvi jota on mielessä pyöritelty jo pitkään. Hurjia tarinoita, sameaa vettä ja isoja haukia. Paikkavalinta oli kuitenkin pieni riski, muutenkin samea vesi voisi nyt olla syksyn kosteista keleistä johtuen toivotonta maitokahvia, joten takataskussa oli parikin varakohdetta varmuuden vuoksi. Aamulla pimeässä rantaan ja vesi näytti otsalampun valossa ihan hyvältä, vedenlaaturaporttien perusteella se ei tämän kirkkaampaa juuri voisi ollakaan. Vene vesille, siirtymä järven syvimmälle alueelle ja pelin henki oli heti selvä. Pöytä oli nimittäin katettuna, syvä alue oli tuupattu täyteen särkikalaa! Päätimme panostaa koko päivän tähän, sillä alue oli laaja ja hauet tuskin olisivat kaukana seisovasta pöydästä. 

Ensimmäiset kartoituslenkit alueella antoivat muutaman 2-3 kg normikalan. Nopeasti tuli sellainen fiilis että kalat ovat taas ihan levällään, päivästä tuskin tulee ihan helppo. Ensimmäiset pari tuntia meni sumussa kierrellessä, järkyttävää särkikalamassaa ihmetellessä ja vieheitä vaihdellessa, kalat eivät juuri häirinneet. Vihdoin jääkylmä aamusumu väistyi ja keli kirkastui pienessä hetkessä niin että silmiä kirveli. Sen verran synkkää keliä on kulunut syksy tarjoillut että pilvettömältä taivaalta paistava aurinko tuntui äkkiseltään aika murhaavalta. Ja jos keli kirkastui niin samalla kirkastui paljon muutakin. Sumu oli kätkenyt maisemat aika tehokkaasti aiemmin ja nyt sen hävittyä huomasimme nopeasti että uisteluharrastus on täällä vielä voimissaan. Alueella alkoi olla jopa pientä ruuhkaa havaittavissa kun kylänmiehet kiersivät syvän reunaa. Jättäydyimme suosiolla vähän sivummalle ruuhkasta ja löysimmekin vihdoin ja viimein haukikasan. Luitte aivan oikein, haukiKASAN! IHANAA! Ekalla ylivedolla heti lähes tuplatärppi mutta Hannun kala irtosi harmittavasti. Oma kala pysyi kuitenkin kiinni ja tuntui ihan hyvältä! Kalan omituisesta liikehdinnästä johtuen kokoa oli veteen kuitenkin hankala arvioida. Venettä lähestyttäessä viimeistään varmistui että ihan täysikasvuinen otus sieltä on tuloillaan ja Hannu kaivoi haavia esiin. Paksukaisella oli kovasti asiaa veneen alle muttei voinut mitään kun annoin vähän painetta Svartin Signaturella. Pian haavista kaivettiin kuviin todella hyvälihaista haukea tasan 8 kilon verran. Ei ruvettu kalaa mittailemaan mutta sen verran oli viihdytty seisovassa pöydässä että pituutta ei kyllä paljoa yli metrin voinut kalalla olla. Ja taas tuli se sama ajatus mikä tulee aina kun saa uudesta järvestä ensimmäisen ison ja paksun kalan. Paljonkohan täällä painaa 115-120 cm hauki?!

Tuon kalan jälkeen vedimme veneen äkkiä ankkuriin hyvään sektoriin ja ensimmäiset tärpit tulivat saman tien. Jäätäviä pommeja isoon kumiin ja pari nättiä keskikarkeeta kävi veneen laidalla irroitettavanakin. Hienoa heittokalastusta, vettä alla 4 m ja vene ankkurissa keskellä ei mitään. Joskus tämä oli ihan tuskallisen tuntuista jo ajatuksenakin mutta nykyään jännempää kalastusta saa hakea!

Aurinko oli selkeästi aktivoinut hauet hetkellisesti, ja nimenomaan hetkellisesti. Vaikka alueella tuntui olevan ihan hyvin kaloja, emme saaneet tuon hyvän rysäyksen jälkeen enää tärppiäkään vaikka kovin yritimme. Lähdimme kiertämään vähän matalampaa aluetta uistellen ja heitellen mutta tältä lenkiltä ei juuri kerrottavaa jäänyt joten palailimme takaisin aiemmin aamulla kaloja antaneelle alueella. Reilusti noussut tuuli alkoi aiheuttaa jo vaikeuksia mutta jotenkin yritettiin rimpuilla. Pitkän hiljaisuuden katkaisi lopulta brutaali pommi kipparin vapaan ja vahvat otteet narun märemmässä päässä saivat jo kädet ja jalatkin tärisemään. Ihan niin iso se ei kuitenkaan ollut kuin otteet antoivat ymmärtää, mutta nätti 98-senttinen kuitenkin. Hieno kala mutta tuollainen 95-100 cm hauki alkaa tuntua jo aika peruskalalta, tuntuu että ihan sama mille järvelle menee niin niitä tulee aina!

98 cm

Tiivistimme kalastusta iltapäivän tunneille aika tavalla emmekä lähteneet enää juuri harhailemaan vieraille alueille. Vähän odottelimme iltaikkunaa mutta kunnollista sellaista ei saatu vaan jokainen kala oli aina jonkinlaisen työn takana. Kuitenkin tapahtumia tuli sopivaan tahtiin että hyvä tatsi pysyi päällä ja tarinat hurjista pedoista saivat tiukentamaan otetta vavasta entisestään. Vielä kun 5 kg hauki latasi voimalla kumiin kiinni niin kyllä oli sydän välillä kovilla!

Haastava mutta silti niin upea päivä uusilla vesillä tarjosi lopulta viitisentoista haukea. Keskipaino oli aika kiva ja järvestä jäi sellainen hyvä fiilis, eiköhän tänne palata vielä joskus!
Ainiin, pakko vielä mainita yksi juttu. Aamulla ryskäsimme veneen vesille rannasta joka oli kunnon yhdistelmä upottavaa hiekkaa ja mutaa, tajutaksemme järvellä että 300 m päässä olisi ollut ihan oikea ramppi. :D Nää on näitä!

Uusi viikonloppu ja uudet (vanhat) kujeet

Viime viikonlopun lauantaille oli vuorossa reissu yhteen viime syksyn mansikkapaikoista. Paikkaan, johon oli todella kova luotto ja odotuksissa oli vähän kalaa, laadun korvatessa määrän. Ja oli itse asiassa ihan mukava lähteä uusien vesien kiertämisen jälkeen paikkaan, jossa tiesi heti tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Olosuhteet olivat sellaiset että mielessä jo kiitteli ettei oltukaan missään oudossa paikassa vaan vanhassa tutussa, nyt oli meinaan vaikeaa! Mukana oli myös kaveri toisella veneellä ja heitettiin sitkeästi pitkä päivä, lähes koko päivän kestäneessä sumussa. Tuulikin oli ihan nollissa koko päivän ja kala ihan suu kiinni. Hirveällä raapimisella saatiin kolmeen mieheen 10 haukea, joista pari oli ihan kivoja (97 & 102 cm). Nuo kalat pelastivat paljon todella vaikeaa päivää!

Sunnuntaina 22.10. lähdettiin Hannun kanssa kahdestaan aikaisin aamusta katsomaan uusia vesiä. Kyseisellä järvellä oltiin joskus käyty kuhia onkimassa, nyt oli vuorossa ensimmäinen haukireissu kyseiseen paikkaan. Olimme visioineet yhtä aluetta pitkään ja nyt päätimme toteuttaa reissun. Fiilis oli todella jännittynyt ja odottavainen kun aamulla tuupattiin venettä vesille. Ajomatkalla vähän mietityttänyt veden värikään ei ollut ongelma, vesi oli todella kirkasta! Keli oli lähes identtinen edellispäivään sillä erotuksella että sumu puuttui, onneksi!

Yleensä emme vaihda paikkaa kesken päivän, varsinkaan syksyllä kun valoisa aika on rajallinen. Näissä hommissa on aina pummin riski olemassa, varsinkin kun kierretään pieniä paikkoja eikä meidän venekalustolla muutenkaan tehdä pitkiä siirtymiä. Hyvin harvoin on pummeja osunut, mutta nyt osui! Pitkähkön ajomatkan päätteeksi saavuimme sille pitkään mielessä pyöritellylle kohdealueelle todetaksemme sen ihan tyhjäksi. Täkyä ei paikalla ollut yhtään eikä ollut motivaatiota jäädä kalastamaan paikkaa. Saimme aika nopeaan tahtiin muutaman pienemmän hauen, mutta meillä oli sen verran mielenkiintoinen plan B että päätimme ajaa takaisin rantaan. Sen verran oli polttoa toiseen paikkaan ja kello kävi että aika sykkeellä vedettiin kamat nippuun. Siitä kun veneen keula karahti rantaan, meni 8 min kun vene oli trailerilla ja auto pakattu. Karttaselain esiin ja puolen tunnin ajo seuraavaan kohteeseen! Seuraavasta paikasta meillä ei ollut oikeastaan mitään hajua. Sellainen tutina kyllä oli että nyt ollaan jännän äärellä. Autolle löytyi paikka yllättävän helposti ja saatiin ryskättyä vene aika pienellä työllä järveen. Pikavauhtia kamat paattiin ja luotailemaan!

Jonkin aikaa joutui ajelemaan ennen kuin paikan pohjanmuodot alkoivat aukeamaan. Hienoja, todella nopeita pohjanmuodon muutoksia! Samalla kun aukesi pohjanmuodot, aukesi myös kalahanat! Täkyä oli syvässä todella hyvin eikä haukiakaan tarvinnut kaukaa hakea. Useita kaloja kertyi nopeaan tahtiin, parhaana n. vitosen kala joka ruumiinrakenteellaan kertoi että nyt ollaan oikeassa paikassa!
Tämän järven kalat olivat aivan uskomattoman vahvoja ja jokaikinen tärppi sai sydämen lyömään vähän ylimääräistä!

Panostettiin jonkin aikaa tähän järven syvimpään alueeseen mutta ei saatu monttuvahtiin eloa heittäen tai uistellen. Hannu jos kuka osaa onneksi mukautua tilanteeseen ja oli jälleen näytöksen vuoro. Useamman kalan nopeaan tahtiin antanut Westin Twinteez "Official Roach" oli revitty paikkauskuntoon mutta korvaajaksi löytyi rasiasta "Striped Perch". Se oli liikaa possulle joka löytyi montun päältä seilaamasta. Tärpin jälkeiset otteet eivät vielä lupailleet mitään keskikarkeaa kummempaa, mutta ensimmäisen spurtin lähtiessä ja muhkeiden pyörteiden noustessa pintaan, kippari intoutui jo veikkailemaan suurhaukea. Ensimmäisen näköhavainnon jälkeen oli arviota pakko tarkistaa vähän ylöspäin ja taisi haavimiehen suusta päästä: "Kasi!". Rauhallisen matsin päätteeksi kun paksukaista kaivettiin haavista liplockiin mentiin veikkauksissa jo ysiin, ja kalaa haavissa punnitukseen nostaessa alkoi jo hymyilyttää, tää voi olla jopa kymppi! Ihan alkoi jo jännittää, ja ettei dramatiikkaa puuttuisi niin vaa`atkin rupesi vielä sopivasti temppuilemaan. Jostain kassin uumenista kaivettiin vanha kunnon Salterin mylly esiin ja paksukaiselle saatiin viralliseksi painoksi lopulta 9,8 kg. Pituutta porsaalla oli 107 cm ja ruumiinrakenteesta näki että täällä kala kasvaa ja voi hyvin. Siis ihan uskomattoman hienon mallinen hauki, siinä oli meinaan kalalla raamia! Peruspönöilyt, sarja kuvia ja vapautuksen jälkeen perusfiilistelyt. Näin se meininki muuttuu, aamun paikkapummi ei tunnu yhtäkkiä enää missään!

Ison kalan jälkeen saamme paikalta vielä joitakin peruskaloja. Aluetta on kuitenkin vielä reilusti kartoittamatta ja kello käy armottomasti joten päätämme jatkaa vielä matkaa, takki on jo osittain tyhjä ja näin saamme järvestä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Kalastamme loppuillan matalampaa aluetta jossa on todella hyvin kalaa mutta iltapäivän aktiivisuus on vähän laskenut ja jokainen tärppi on nyt kovan työn takana. Joitakin pieniä haukia käy veneessä ja myöhään iltapäivästä, hämärän puskiessa oikeasti jo päälle Hannu kaivaa vielä päivän toisen metrisen vertsulla. Vähän erikoisempi tapaus, 103 cm mopsihauki! Tähän on hyvä lopettaa ja suuntaamme rantaan. Päivä opetti jälleen sen että hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty, eikä ikinä kannata luovuttaa! Tuplametripäivä, kappaleita veneeseen parikymmentä.

Nyt kohti uutta viikonloppua, ja uusia haasteita!

-Juho M