14.4. Ainekset huippupäivään

Yhden pakollisen välipäivän jälkeen oli taas päästävä merelle. Kova tuuli rajasi kalastettavia paikkoja kovalla kädellä ja pitkään arvoin mielessä päivän kohdetta. Päätin aluksi suunnata pienehköön lahteen joka on jäänyt todella vähälle kalastukselle vaikka onkin lupaavan oloinen paikka. Takataskussa oli vielä toinenkin paikka, tarkoituksena iskeä jossain vaiheessa kamat autoon ja vaihtaa sinne jos tapahtumia ei aloituspaikasta ala tulemaan.

Tuuli osui päivän aloituskohteeksi valitsemaani lahteen yllättävän kovaa ja hetken mielessä kävi jo vaihtaa paikkaa heti kättelyssä. Pieni mietintätuokio autossa karttaa ja säätiedotusta tutkaillen. Jes, iltaa kohti pitäisi tyyntyä! Rauhassa rengas ja setit valmiiksi ja kaislojen läpi rymyten vesille.
Ensimmäiset 15 minuuttia kuluivat tyhjää heittäessä. Tuuli oli puuskissa sen verran rajua että perhonheitto ei ollu sieltä helpoimmasta päästä eikä oikein löytynyt sellaista kunnon tatsia tekemiseen. Päätös paikan vaihdosta alkoi uhkaavasti kypsyä mielessä. Kunnes raivokas tärppi herätti puoliunesta. Vastari meni niin pieleen kun vaan voi mennä ja muutaman potkun jälkeen tuo n. 5 kg kala irtosi. Usko paikkaan kuitenkin palasi ja jatkoin kalastusta ihan uudella innolla.

Värin vaihto, PuMua siiman päähän. Heitto jonnekin kaislan reunaan, hidasta uittoa ja jäätävä tälli! Muutaman potkun verran saan pidellä jotain raskasta siiman päässä, sitten sekin irtoaa. Muutama voimasana ja homma jatkuu. Parin heiton päästä ilmeisesti sama kala käy uudelleen pamauttamassa perhoa mutta ei, ei tartu, ei sitten millään. Taas värin vaihtoa ja joku käy siiman päässä muutaman potkun verran ja irtoaa sitten. Kylläpä tuottaa tartuttaminen taas vaikeuksia...

Ulkoreuna hiljenee ja päätän siirtyä heittämään kaislan ja rannan väliin jäävää aukkoa. Montaa heittoa ei tarvita kun perhoa lähdetään kuskaamaan ison kalan otteilla. Pysypysypysy! Ihme kyllä kala pysyy tällä kertaa kiinni ja pienten rallien jälkeen pääsen liplockaamaan päivän pelastajan. Nopea pyörähdys rannassa ja kalan mitoiksi selviää tasan 7 kg/99 cm.

Pieni tauko samalla ja kalastus jatkuu. Hetken aikaa tapahtumia satelee tasaiseen tahtiin mutta tartutusongelmat vaivaavat toden teolla enkä saa mitään tarttumaan. Pikkaisen meinaa välillä ruveta jo ottamaan päähän. No, onneksi tuo yksi parempi sentään pysyi ylös asti. :)

Yhtäkkiä tapahtumat loppuvat kokonaan. Heitän kuumimman kulmauksen vielä tarkkaan läpi mutta ei. Ihan kuollutta... Päätän tehdä pienen siirtymän lahdukkaan jossa joku vene oli hetki sitten käynyt.
Ulkoreuna on täällä ihan hiljainen. Vaihto kellusiimaan ja heittoa tynkäkaislan sisälle. Johan alkaa tapahtua, ensin karkuutan yhden kalan, heitto toiseen suuntaan ja raivokas 90 cm jedda poimii perhon. Hetken käy iso kala mielessä, sen verran raivokkaasti kala roiskuttaa pinnassa. :)
Mukavalta kuitenkin maistuu tämäkin, varsinkin kun on päivän aikana karkuuttanut kaloja ihan riittävän määrän!

Loppupätkä lahdesta ei tapahtumia anna. Teen siirtymän vastarannalle pitäen samalla lyhyen tauon.
Vähän evästä naamaan ja homma jatkuu uudella innolla. Edessä on syvempi reuna jota en ole koskaan vielä heittänyt. Kaukaa reuna näyttää melko ilmeettömältä mutta lähempi tarkastelu osoittaa että reuna tarjoaa siellä täällä harvan kaislikon ansiosta mukavia heittosektoreita. Ei muutakun viivaa veteen!
Hetken aikaa saan heittää tyhjää. Muutama kokeileva heitto matalaan tynkäkaislan sekaan mutta ei pure sieltäkään. Sitten eteen aukeaa houkuttelavan näköinen harvan kaislan alue. Sinipinkki-slinky pääsee uimaan ja muutaman heiton jälkeen se jää kuin seinään. Vastaisku ja muutaman raskaan potkun jälkeen saan taas kokea sen karun tunteen kun iso kala irtoaa.... Ei oo enää hauskaa!

Hetken matkaa eteenpäin ja taas tarjotaan isoa kalaa. Pitkä heitto kaislanreunan suuntaisesti ja puolessa välissä perhon matka pysähtyy rauhalliseen ottiin. Tärpin jälkeen kala ei tunnu kovin isolta. Sitten muuttuu ääni kellossa kun kala alkaa vatkata päätään isolla liikkeellä. Nyt on hyvä! Kala pyörähtää pinnassa ja ampuu syvälle. Parit kierrokset kelluntarenkaan vieressä ja kala nousee pintaan. Perhana kun on huonosti kiinni, perho roikkuu ihan leuan kärjessä. Pari potkua ja kuin hidastetussa filmissä perho lentää kalan suusta. Voi #####!!! Tässä vaiheessa mielessä käy jo itsetuhoisia ajatuksia, sinne meni taas suurhauki....

Iltahämärä alkaa painaa päälle ja siirryn takaisin aloituskulmille. Josko päivän mittaan lämmennyt vesi olisi aktivoinut kalat pohjukassa? Alku on taas tuttuun tyyliin tyhjää. Aamupäivällä tapahtumia antaneeseen kohtaan saapuessa alkaa sitten tapahtua. Ensin joku varmaan yrittää tosissaan ryöstää slinkyn, sen verran raivolla pamauttaa perhoon. Arvaatte varmaan lopputuloksen? Jep, ei tarttunut.....
Värin vaihto iltahämärän luottopeliin eli PuMuun ja parin heiton päästä on kala kiinni. Pirteästi vääntää tämä kala siiman päässä vaikkei ole kolmea kiloa isompi.

Vähän matkaa haron taas tyhjää kunnes vastaan tulee kaislan kärki joka jäi aiemmin päivällä heittämättä. Sijoitan charttipinkin slinkyn sinne. Samalla sekunnilla kun perho osuu veteen kaislat heilahtaa ja vana lähtee kovaa vauhtia perhoa kohti. Hyvä kun ehdin tajuta koko tilannetta kun siimat on jo löysällä ja kala kiinni! Kovien rallien jälkeen pirteä nelosen hauki käy irrottautumassa. Olipa hieno tilanne!

Kohta edessä aukeaa kapea mökkikäytävä. Heitto sinne ja luulen perhon jäävän kaislaan. Kaisla kuitenkin vastaa parilla potkulla ja irtoaa samantien jättäen mukavat pyörteet. Äkkiä paikkoheittoa kehiin. Adrenaliinihöyryissä en tajua että perho on ihan sekaisin. Noin viiden kilon kala imaisee koko perhon suuhunsa renkaan vieressä mutta arvatkaa tarttuuko kun perho on poikittain siimassa? Eli jälleen yksi karkuutus lisää. Eikä se vielä riitä. Muutaman heiton jälkeen on taas kala kiinni mutta ei. Ei ole minun päivä tänään.

Tapahtumat loppuvat kokonaan ja palaan rantaan. Huhhuh mikä päivä, mahdollisuuksia tarjottiin vaikka mihin mutta aina ei vaan onnistu.

-Suurkalastaja